Vanessa & Virginia

Vanessa & Virginia on englantilaisen Susan Sellersin ensimmäinen suomennettu teos. Nimihenkilöt ovat kuvataiteilija Vanessa Bell (1879–1961) ja hänen nuorempi sisarensa, kirjailija Virginia Woolf (1882–1941). Romaani ilmestyi vuonna 2008, ja se ehdittiin kääntää ruotsiksi jo kolme vuotta sitten.

Sellers, joka kirjailijanuransa ohella toimii kirjallisuuden professorina, on julkaissut runsaasti tutkimustekstiä Woolfista ja yleisemmin feministisestä kirjallisuudenteoriasta. Hänen romaaninsa ei kuitenkaan pyri antamaan yleiskuvaa ihaillun modernistin tuotannosta, vaan kertojana toimivan Vanessan tunne-elämä ja taideteokset tulevat lukijalle läheisemmiksi. Sisar, jota Vanessa puhuttelee läpi teoksen ”sinäksi”, jää monella tapaa mysteeriksi.

Lukijan ei siis kannata etsiä tästä teoksesta kattavaa biografista esitystä Virginia Woolfista. Esimerkiksi kirjailijan nuoruusvuosien kuuluisat hyväksikäyttökokemukset mainitaan vain yhdessä jaksossa. Samoin elämäkerroissa runsaasti käsitelty Virginian ystävyys- ja rakkaussuhde Vita Sackville-Westiin ohitetaan tässä hyvin lyhyenä sivujuonteena. Woolfin teoksia ei tuoda esille sen enempää: vain Majakkaa käsitellään satunnaista viitettä tarkemmin.

Sisaren varjossa

Vanessa Bell tunnetaan Englannissa merkittävänä jälki-impressionistina, mutta hänen nimensä ei ole kovin tuttu muualla Euroopassa. Virginia Woolfilla on varmasti paljon ihailijoita, jotka eivät ole tienneet kuvataiteilijasisaren pitkästä urasta.

Sellersin romaanissa kypsään ikään ehtinyt Vanessa kirjoittaa eräänlaista muistelmateosta, joka on tarkoitettu vain kuolleen sisaren ”luettavaksi”. Teksti etenee episodimaisesti, pieninä otoksina ja tilannekuvina vuosien varrelta. Yli puolen vuosisadan mittainen ajanjakso mahtuu kestoltaan varsin lyhyeen romaaniin. Kerronnan katkonaisuudesta huolimatta Sellers ei luo Woolfin tapaista kokeellista, lukijan tilanteenhahmottamiskykyä haastavaa proosaa. Hänen tekstissään ajallisia siirtymiä on erittäin helppo seurata, koska muistoissa edetään kronologisesti sisarten lapsuusvuosista Virginian kuolemaan.

Sellers on selvästi halunnut varoa vertailuja kirjailijaneron kanssa. Hän laittaa Vanessan pahoittelemaan omaa kielellistä heikkouttaan sisareen nähden, esimerkiksi tähän tapaan:

”Sinä olit se, jolla oli sana hallussaan. Sinä olit se, joka tiesi kuinka kuvata tapahtuma niin että sen olemus paljastui. Minulla ei ole sinun lahjakkuuttasi. Jos olisit täällä, tietäisit kuinka tämä tarina pitää kertoa. Keksisit keinon tunkeutua totuuteen ja paljastaa löytösi niin runollisin sanoin, että sydän laulaisi itkiessäänkin.”

Kuten nimi kertoo, romaani keskittyy erityisesti sisarten välisen suhteen kuvaamiseen. Alussa korostuu kilpailuasetelma ja kateus. Virginian ensiesiintyminen tapahtuu varjona, joka lankeaa Vanessan ja Thoby-veljen kesäisen leikin ylle: pikkusiskon silmät ovat ”käärmeenvihreät”, kun hän kuiskuttelee yhteisen suosikkiveljen seuraamaan itseään. Vihan ja rakkauden, erilaisuuden ja samanlaisuuden kokemukset ovat Vanessan ja Virginian välillä vahvempia kuin perheen toisten sisarusten kesken. Välillä tuntuu, että he ovat yhden minuuden puolikkaita.

Vihan ja rakkauden, erilaisuuden ja samanlaisuuden kokemukset ovat vahvoja.

Vanessan muistoissa Virginia on varhaiskypsä lapsi, joka hallitsee käsitteet ja kykenee käyttämään kieltään aseena toisia ihmisiä kohtaan. Vanessa on tunnollisempi ja kuuliaisempi, vähemmän sädehtivä ja ainaisen epävarmuuden kiusaama sisko. Kääntöpuolena ovat kuitenkin Virginian vakavat hermoromahdukset, joiden vuoksi hän joutuu välillä laitoshoitoon. Lääketokkurassa ja tuntemastaan maailmasta eristettynä Virginia on menettää kommunikaatiokykynsä. Vanessa ottaa suojelevan äitihahmon rooliin.

”Kurkotan avaamaan pukuni ja vauvansuusi imee rintaani. Olen jälleen kerran sinun delfiiniemosi, liukas ja tahmea suudelmistasi. Vien sinut syvälle valtamereen, missä kukaan ei voi vahingoittaa meitä.”

Kuvat ja kirjoittaminen

Piirtäminen ja maalaaminen tarkoittaa Vanessalle puhdasta katsomista, vapautumista käsitteellisen tiedon ahtaudesta. Sisarten erilaisiin luonteisiin liittyy romaanissa vastakkainasettelu kirjoittamisen kautta tapahtuvan kuvailun ja konkreettisen kuvantekemisen välillä. Eräässä jaksossa sisaret puhuvat Vanessan kotinsa takkatiiliin tekemistä maalikuvioista: Virginia pyrkii tulkitsemaan muodot representaatioina ja merkityksinä, kun Vanessa kokee työstään puhumisen lähes mahdottomana: ”Ennen kaikkea maalaan … jotta ei tarvitsisi tuntea.”

Suoremman kerronnan välissä on jaksoja, joissa Vanessa esittelee töitään, kuin eräänlaisena korvauksena aiemmasta vaikenemisestaan. Hän kuvailee niiden esittämiä tilanteita ja aiheita, välillä abstraktimmin värien ja muodon synnyttämiä vaikutelmia. Nämä jaksot välittävät erilaista tietoa Vanessan mielentilasta kuin romaanin muu kerronta.

Kun Vanessa esittelee töitään, romaanin rakenteeseen tulee vaihteolua ja lukukokemukseen kaivattua haastetta.

Pidän tästä ratkaisusta, joka tuo romaanin rakenteeseen vaihtelua ja lukukokemukseen kaivattua haastetta. Teosten nimiä ei mainita, mutta itse huomasin tarpeen tutustua kuviin nettihakujen kautta. Taiteilijaromaaneille tyypilliseen tapaan Sellers on kytkenyt Vanessan tuotannon tyylivaihdokset erilaisiin elämänvaiheisiin ja välillä hyvin henkilökohtaisiin tunteisiin. Toisaalta Vanessa muistuttaa, että avain taiteen merkityksiin ei aina löydy perhesuhteista ja henkilökohtaisista kriiseistä: ”Taide ei kuitenkaan ole elämää.”

Taide ja kapina

Eräs keskeisistä teemoista on perinteisten sukupuoliroolien ahdistavuus. Tämä korostuu jo romaanin ensimmäisessä luvussa, kun Vanessa muistelee lapsuuttaan myöhäisviktoriaanisen ajan kotitalossa. Isän ja äidin tarkasti jaetut elämänalueet näyttäytyvät lapsille kahtena erilaisena maailmana. Perhe on taiteellinen ja lapsia kannustetaan opiskeluun, mutta tytöille asetetaan erilaisia rajoja ja vaatimuksia.

Hyvän perheen tyttäristä kasvatetaan hienoja neitoja, joilta odotetaan kärsivällistä uhrautumista toisten hyväksi. Keskustelun taito ja taiteelliset harrastukset ovat merkittäviä persoonaan liittyviä suoritusmerkkejä, mutta niistä ei sovi jäädä näkyviin rumentavia maalitahroja saati illalliskeskustelun kannalta tarpeettoman haastavia ajatuksia. Katkerimmillaan sisaret näkevät isänsä aiheuttaneen vaatimuksillaan perheen äidin varhaisen kuoleman: ”Tavoitit hänet täydellisesti romaanissasi, kun kuvailit hänen kuihtuneen nokkansa imevän äidin energian tyhjiin.”

Oma elämä pääsee alkamaan vasta isän hautajaisten jälkeen, kun sisarukset muuttavat Bloomsburyn kaupunginosaan. Taidehistoriaan jääneen ”Bloomsburyn ryhmän” epämuodolliseen seurusteluun kuuluu pitkien ja innostavien keskustelujen ohella aikansa sukupuolimoraalista ja perherajoista vapautunutta parinvaihtoa. Vanessan näkökulmasta vapautuminen nuoruuden ”teehuonekoulutuksesta”, siveyden ja tunnollisuuden vankilasta, yhdistyy taiteelliseen luomiskykyyn. Nuoren naisen herääminen itsenäisyyteen esitetään romaanissa tarpeettoman suorapuheisena ilmoituksena:

”Olen elänyt koko elämäni toisten ohjeita noudattaen, ja vasta nyt olen murtautumassa vapauteen. Lakanan alla hyväilen Cliven sukupuolielimen kosketukseeni reagoivaa kovuutta häpeämättömällä antaumuksella. Täällä voin sanoa ja tehdä mitä haluan. […] Sovinnaisuuden linnakkeet on jyrätty maan tasalle. Vien taiteeni äärirajoille saakka.”

Kovin osoittelevaa, mutta myöhemmin kertoja heittäytyy vielä julistavammaksi:

”Vanhentuneet säännöt eivät enää rajoita minua, vanhat mestarit eivät enää pidä minua orjanaan. Nyt minua vie eteenpäin intohimo.”

Taiteilijan vapaudenkaipuu kuitenkin kolahtaa toistuvasti historian rattaisiin, eikä tämä liity pelkästään naisten kokemuksiin. Romaanissa käydään keskusteluja taiteen suhteesta muuhun maailmaan ja oikeudesta pysyä politiikan ulkopuolella. Minkä aatteen puolesta ihmisen olisi pystyttävä uhrautumaan?

Varsinkin sisarusten välisen suhteen kuvaus koskettaa.

Ensimmäisen maailmansodan aikana ystäväpiirin viholliseksi kohoaa patriotismi ja sotahengen lietsonta. Taiteilijaryhmän elämäntapa ja pasifistiset näkemykset herättävät vihamielisyyttä kotimaassa. Vanessa tekee kaikkensa suojellakseen suurta rakkauttaan, maalari Duncan Grantia, sotaan joutumiselta – samalla hän tulee sitoneeksi itsensä tämän uuteen miesrakastajaan.

Romaanin aiheet ovat laajoja, mutta sen lukeminen ei vaadi perehtymistä 1900-luvun taidehistoriaan. Vanessan kokemuksista liikutaan sujuvasti laajemmin kiinnostaviin taiteen ja luomisen kysymyksiin. Vanessa & Virginia on kokonaisuutena taitavasti kirjoitettu teos, jossa koskettaa varsinkin sisarusten välisen suhteen kuvaus. Muutamissa kohdin Sellers olisi tosin voinut luottaa enemmän lukijoidensa päättelykykyyn ja vältellä tarpeetonta asetelmallisuutta. Soili Takkalan käännös on sujuvaa jälkeä.