Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Meri on sama, meri on hiljaa

Kristiina Kosunen, 9.3.2003
Amos Oz: Meri on sama (Oto ha-yam) s., Tammi 2003 Kääntäjä(t): Kristiina Lampola ja Mikko Rimminen

Amos Oz (s. 1939) on kansainvälisesti tunnettu, palkittu israelilainen kirjailija. Hän kirjoittaa hepreaksi. Hänen teoksiaan on käännetty yli kolmellekymmenelle kielelle. Tämänkertainen suomennos Meri on sama on runokertomus ihmisistä, joilla on siteitä toisiinsa. Silti he ovat yksin, kaipaavat ja rakastavat. Ympäristö voi vaihtua, mutta sillä ei ole oikeasti väliä. On pitäydyttävä yksinkertaisessa; siinä mikä todella on elämää ja kuolemaa. Se riittää.

Meri on sama on romaani, jossa proosa ja runo yhdistyvät. Amos Oz käyttää yleensä kieltä taloudellisesti. Hänen lauseensa ovat lyhyitä, harkittuja ja iskeviä tai lempeitä. Välillä hän yltyy jaarittelemaan. Yksi tajunnanvirtalause saattaa sisältää yli kaksikymmentä sanaa ilman välimerkkejä. Jokainen runontynkä on otsikoitu, ja muutama päättyy arvaamatta ilman pistettä. Loppu tulee kesken, päättymättä. Kokonainen tarina tarvitsee jokaisen runon.

Meri on sama kertoo muutaman ihmisen elämästä:

“Herra Albert Danon asuu yksin
Amirimkadulla lähellä merta. Pitää
oliiveista ja fetasta, leppoisa mies, veroneuvoja.
Vaimo Nadja kuoli jokin aika sitten
munasarjasyöpään, jätti jälkeensä
meikkipöydän, mekkoja, kauniita koruompeleisia
pikkuliinoja. Ainoa poika, Enrico David,
häipyi Tiibetin vuorille.“

Kirjan päähenkilöt: Albert, Nadja ja Rico paljastavat ajatuksiaan: suhteistaan toisiinsa, tunteistaan muihin, yksinäisyydestä, kaipauksesta ja rakkaudesta. Kukin päähenkilö saa suunvuoron, luvan kertoa tavallaan. Jokainen heistä on yksin mutta silti tarpeellinen tarinassa. Oz on valinnut henkilönsä huolellisesti, turhia rooleja ei ole kirjoitettu. Tuloksena meillä on draamaa, jolla on ohjaaja.

Amos Oz on saanut ujutettua itsensä tarinaan. Kirjailija on kuvitteellinen kertoja, joka on kirjoittanut kirjoja, matkustanut, pitänyt puheita. Nyt hän on ryhtynyt uudestaan runolle ja käyttää välillä jopa säkeitä ja riimejä. Kuvitteellisen kertojan kautta havaitsee helposti teoksen johtavan sanoman. “On rakkautta ja rakkautta ja lopulta jokainen jää yksin.“ Oz kertoo tästä kuitenkin iloiseen sävyyn, ei ruikuttaen. Ehkä ironisestikin. “Mennään, tullaan, nähdään ja halutaan, kunnes on taas aika lopettaa ja lähteä.“

Teoksen nimi on käännetty monille kielille lähes identtisesti. Suomennoksen apuna on käytetty englanninnosta The same sea. Kieli on sujuvaa ja runollista, joten käännös on onnistunut. Sama meri voi olla metaforana sille, miten kaikki perustunteet esiintyvät kutakuinkin samanlaisina. Ne ovat kaikkialla riisuttuja ja yksinkertaisia riippumatta uskonnosta tai kansalaisuudesta tai koulutustasosta. Kaipaus tai yksinäisyys on jotakin universaalia saman taivaan alla, koko ihmissuvun yhteistä omaisuutta.

Meri on elementtinä läpi teoksen. Meri antaa ja meri ottaa. Meri huljuu ja huokailee. Meri on elämän ehto. Myöskin valo ja pimeys esiintyvät teoksessa käsi kädessä. Molempia tarvitaan, niin kuin uimiseen tarvitaan vettä. Hiljaisuus voi olla muuta kuin vaikeneminen. Amos Oz välittää tajuntaan arkifilosofiaa kaikkien aistien kautta.

Oz kehottaa näkemään, haistelemaan. Jälkimaku lukukokemuksesta on voimakas ja niin elämänmakuinen.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto