Satunnainen (The Accidental)

Kunpa joku tulisi ja muuttaisi elämäni. Tähän toiveeseen perustuvat kaikkein suurimmat kuvitelmat, rakkaus ja uskonto. Niiden voima kumpuaa halun vahvuuden ja toiveen toteutumattomuuden mahdottomasta yhtälöstä. Rakkausromaanit päättyvät sormusten vaihtoon ja uskonnolliset kirjat paratiisin porteille, sillä toteutuneessa toiveessa ei ole enää mitään kuvattavaa.

Tähän haastavaan aiheeseen tarttuu palkittu brittikirjailija Ali Smith ensimmäisessä suomennetussa romaanissaan Satunnaisessa. Pasolinin Teoreemasta raaminsa lainaava, silti tinkimättömän omaääninen ja veikeän hurmaava romaani muistuttaa siitä, miksi kirjallisuus merkitsee.

Tuntematon vieras

Smartin perhe nähtävästi lomalla, mutta ei kuitenkaan. 12-vuotias Astrid vaeltelee yksinään kuvaamassa ankeaa ympäristöään digitaalisella videokameralla. 17-vuotias Magnus makaa huoneessaan lopullisen romahduksen partaalla. Uusisä Michael miettii sotkuisia naisasioitaan ja äiti Eve pakoilee kirjoitustyötä ateljeessaan. Perheeseen kuin sattumalta ymppäytyvä vieras, salaperäinen ja mutkaton Amber, koskettaa jokaista heistä omalla tavallaan ja saa aikaan peruuttamattomia liikahduksia.

Ensi alkuun perheenjäsenet suhtautuvat tulokkaaseen poissaolevan epäluuloisesti, mutta tämän aistillinen läheisyys ja poikkeuksellinen kyky koskettaa sanoillaan tekevät Amberista kaikkien suosikin. Hän ei kuitenkaan ole satujen hyvä haltiatar vaan oikukas ja itsepäinen olento, joka ei lopulta ota kantaakseen niitä salaisuuksia ja murheita, jotka hänelle kiitollisena sälytetään. Satunnainen kuvaa sattuvan tarkasti rakkauden ja menetyksen dialektiikkaa, joka lopulta vie perheeltä Amberin ja muuttaa kunkin elämäntilanteen lopullisesti. Kysymys ”kuka hän on” kääntyy lopulta kysymykseksi siitä ”kuka minä olen”. Mysteeri siirtyy ulkopuolelta sisälle.

Perheenäiti Eve ansaitsee elantonsa kirjoittamalla sensaatiohakuisia dokufiktioita toisen maailmansodan selviytyjistä. Selviytymisen vaikeus ja elämän sattumanvaraisuus on myös yksi Satunnaisen teemoista. Miten selviytyä kulttuurissa, joka käy imperialistista sotaa toisella puolella maapalloa, joka julistaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia, mutta hyväksyy järkyttävän kidutuksen? Miten selviytyä toisen ihmisen epätoivoisen teon seurauksista, kun itse on ollut myötävaikuttamassa tekoon? Miten selviytyä seksiseikkailujen ja työhybriksen aiheuttamasta arvotyhjiöstä omassa elämässä? Miten selviytyä siitä, että toiveet toteutuessaan tuovat uusia pettymyksiä, uusia kaipauksen kohteita?

Tyttöenergiaa ja kuvakollaasia

Satunnainen sekoittaa arkirealismia, sadun magiikkaa ja elämänfilosofiaa omaperäisellä tavalla. Romaanissa on kunnon tarinan tapaan alku, keskikohta ja loppu. Tähän jatkumoon tuo syvyyttä näkökulman siirtyminen henkilöhahmosta toiseen. Kutakin näkökulmaa värittää vahvasti kohdehenkilön persoonallisuus, mutta romaanissa on silti yhtenäinen tyyli, joka on kuin räätälöity sen voimapisteelle, Amberille: se on tyttömäisen anarkistista, poseeraavaa ja luonnollista, hulvattoman rentoa ja tavattoman kekseliästä. Ali Smith ja kääntäjä Kristiina Drews tarjoavat lukijalle kielellisen huvipuiston, josta on koivuklapiproosan ontto kalahtelu kaukana. Kieli luo maailmaa, ei vain heijasta sitä.

Siinä se eroaa filmistä, joka on kuitenkin viime kädessä mekaaninen representaation väline. Romaanissa Astrid kuvaa kaikkea ympärillään olevaa videokameralla, mutta Amberista ei jää tallennetta. Hän on kulttuurinen valkokangas, toiveiden ja sitaattien projektio, houkutuslintu ja vampyyri, joka imee energiansa toisista. Niin vahvasti kuin tämä uuden vuosituhannen romaani ammentaakin 1900-luvun omimmasta viihteen- ja taiteenlajista, elokuvasta, se tekee siitä selvästi sanallista jälkeä. Satunnaisen tavassa käyttää kuvamateriaalia on samaa itsestään selvää helppoutta ja selittämätöntä charmia kuin on siinä, miten tuntematon Amber solahtaa Smartien perheeseen. Ali Smith on kirjoittanut romaanin, joka harvinaisen selvästi ja konkreettisesti ilmentää ajattelun ja kielen yhteen kietoutuneita iloja sekä rakkauden ja menetyksen väistämätöntä vuorottelua. Satunnainen on epäilemättä vuoden parhaita käännöskirjoja.