Albina, Aleksis Kiven suuri rakkaus

Albina Palmqvist oli kuusi vuotta Aleksis Kiveä vanhempi ruotsinkielinen porvaristyttö, joka soitti pianoa ja rakasti maailmankirjallisuutta. Hän luki myös saksankielistä ja ranskankielistä kirjallisuutta. Anja Kauppalan mukaan juuri Albina johdatti Aleksiksen maailmankirjallisuuteen. Syntyi rakkaussuhde, jonka pettymys söi kummankin osapuolen elämänvoimia. August Ahlqvistin osuutta Kiven tuhoutumiseen Kauppala ei painota vaan näyttää tekstiotteella, että kielenkorjaajilla oli ajoittain vahva syy kiukkuun.

Albina-kirjansa psykiatri Anja Kauppala aloitti parikymmentä vuotta sitten, jolloin hän toimi Nurmijärven mielenterveyslääkärinä. Myöhemmät toimet Kellokosken sairaalassa ja apulaisylilääkärinä Nikkilän sairaalassa innostivat häntä tutkimaan lisää Aleksis Kiven kohtaloa. Tarkastelukulma pysähtyi lopulta Albinaan.

Psykiatri Kauppalan kirjasta Albina, Aleksis Kiven suuri rakkaus yltiökirjallinen mongerrus on poissa. Tapahtumat, jotka tähänastisissa tutkimuksissa ovat liidelleet kirjallisissa sfääreissä, ankkuroituvat nyt maltillisesti arkeen.

Eine schöne Seele

Aleksis tutustui Albinaan jo 12-vuotiaana vuonna 1847. Kauppalan mukaan juuri Albina opetti Aleksikselle kauniin ruotsinkielen ja sivistyneen ilmaisun. Albina rakasti Shakespearea, Oelenschlegeriä ja Schilleriä, ja rakastettujen joukkoon halusi myös Aleksis. ”Rakastuminen ja eräänlainen samastuminen rakkauden kohteeseen on voima, joka pystyy irrottamaan entisestä ja luomaan uutta”, Kauppala kirjoittaa.

Emme tiedä, mitä kaikkea muuta kuin kirjallista ohjausta tuona aikana tapahtui. Kesän 1865 kuluessa Albina ja Aleksis olivat ainakin viettäneet useamman kerran aikaa yhdessä saaristossa.

Albina ja Aleksis olivat molemmat herkkiä, vaistonvaraisia, luovia ihmisiä. Vain aikansa perusopinnot saanut Albina oli luonnostaan lahjakas, ja hänellä oli kyky itseopiskeluun. Hän oli myös ”älykäs keskustelija, vaikka vieraille varautunut ja helposti vetäytyvä”. Aleksiksella ja Albinalla oli Kauppalan mukaan korkea vaatimustaso itseään kohtaan sekä tunteiden kontrolli ja itsenäisyyden tarve. Nämä ominaisuudet ja tapahtumat yhdistävät Kauppalan mukaan heidän suhteensa Kiven näytelmään Leo ja Liina.

Albina tunnisti sosiaaliset velvoitteensa omaa perhettä kohtaan. Hän oli käynyt sukulaistensa luona ulkomailla ennenkin, mutta 28-vuotiaana hän lähti neljäksi vuodeksi Kööpenhaminaan auttamaan Sofia-siskoaan. Kauppalan mukaan lähtöön oli syynä myös perheen taloudellisesti heikko tilanne ja Albinan vaikea suhde isäänsä.

23-vuotias Aleksis jäi Suomeen ja synnytti Charlotta Lönnqvistin suojissa suomalaisen kirjallisuuden helmet. Minun mielikuvitukseni rakentelee Albinan ulkomaanmatkoihin muitakin syitä, mutta syntyneitä epäilyksiäni Kauppala ei valitettavasti käsittele.

Säätyajattelun kahleissa

Kun Albina Palmqvist palasi Suomeen, Aleksis Kivi oli jo lupaava kirjailija, kirjoituskielensä suomeksi vaihtanut fennomaanien soihtu. Masennus oli väistynyt, ja Aleksis oli aloittanut opiskelut Helsingin yliopistossa 1859, vuoden päästä Albinan lähdöstä. Vuodet 1864 ja -65 olivat Kiven suuruuden aikoja.

Valtionpalkinto innosti Kiven yliarvioimaan taloudellisia ja sosiaalisia mahdollisuuksiaan. Siinä mielen nousussa tuli tehdyksi Kauppalan mukaan myös Suomeen palanneen Albinan kosinta. Mahdollista kihlautumista varten Kivi otti velkaa ja hankki myös kuulun komean supiturkkina. Ulkonäön kohentumista auttoi myös Charlotta Lönnqvist. Vuonna 1863 Siuntiosta Helsinkiin matkusteli Helsingin sivistyneistön tavoin ulkoasustaan tarkkaan huolehtiva nuori mies.

Jo vuosi 1866 oli Kivelle pettymysten vuosi. Albina oli tunnistanut jaksamisensa rajat ja perääntynyt. Kiven ajoittain huonon kielen korjaamiseen kyllästynyt Julius Krohn arvosteli ystäväänsä, väliin pahemmin kuin August Ahlqvist. Kiveen ei luotettu enää. Raskainta oli kuitenkin Kauppalan mukana rakkaussidoksen pettäminen. Pettymys ja kaipaus söivät Kauppalan mukaan sekä Aleksiksen että Albinan voimia. Kiven kyky kääntää vastoinkäymiset ilosteluksi tuotti näytelmän Kihlaus; tuska puristui runoihin (mm. ”Ensimmäinen lempi”, ”Mies” ja ”Ikävyys”).

Albinalla oli perheessään taakankantajan rooli. Hän jaksoi huolehtia läheisistään, mutta vahvakin taittuu ristiriitojen jännitteessä. Perheen taloudellisten vaikeuksien kasvaessa herkästä ja tunteellisesta tytöstä oli tullut mietteliäs ja sulkeutunut. Hän kärsi vaikeista pelko- ja ahdistustiloista. Albinasta tuli Kalvea impi. Yhteiseksi Albinalle ja Aleksikselle jäi huokailu: Olen niin onneton!

Aleksis Kiven kuoltua (1873) Albina Palmqvist adoptoi veljensä tyttären Annan. Anna meni naimisiin Matti Kurikan kanssa. Myöhemmin Kurikka erosi Annasta ja siirtyi Amerikkaan, jossa hän perusti Sointulan ihanneyhteiskunnan. Juuri Matti Kurikka toteaa Albinan olleen Kiven ainoa naispuolinen ystävä ja kirjallinen innoittaja.

Kylmän analyyyttinen ote?

Taustatyö kirjaan Albina, Aleksis Kiven suuri rakkaus on varmasti huolella tutkittua ajankuvaa, mutta minulle jäi kuva kirjoittajan vahvasta sensuurista, pidäkkeisyydestä, joka ikään kuin paketoi kuvauskohteiden sisäiset tunnot. Ollaan taas sen kysymyksen edessä, mikä onkaan historian tutkimisessa tärkeintä. Minusta se on auttaa ymmärtämään aikaa ja ihmistä ajassaan.

Anja Kauppala toteaa kyllä yhteiskunnallisen vaurauden ja etuoikeuksien vinouttavan ihmisten elämisen ja toiminnan mahdollisuuksia. Minä olisin toivonut enemmän psykiatrista näkökulmaa, pohdintaa siitä, miksi itsenäisyyteen pyrkivä Kivi sortui ajan ulkoisiin vaatimuksiin. Mitä tapahtuu ihmisessä, joka Albinan tavoin elää säätyajattelun ja hyvän ihmisen välisessä ristiriidassa? Kirjoittaja jättää päättelyn lukijalle.

Kuka vastaa kirjan painovirheryppäästä? Ennätykselliset 24 kirjoitusvirhettä 19 sivulla. Onneksi ne sijoittuvat muuten hyvin toimitetun kirjan loppupuolelle, sivuille 132-156.

Kirjassa on lähdeviitteet ja lähdeluettelo.