Anselm Hollon (s. 1934) Corvus on rikas ja monisyinen kokoelma. Kai Nieminen on suomentanut alkuperäiskokoelman Corvus (1995) kokonaisuudessaan. Useimmat runokäännökset ovat valikoimia, joihin on kerätty runoilijan tuotannon kärki. Corvuksessa tarjotaan lukijoille myös runoja, jotka ovat tiukasti kiinni kokoelman rakenteessa.

Hollo on asunut vuodesta 1966 Yhdysvalloissa, ja hän kirjoittaa runonsa englanniksi. Hän on tehnyt mittavan uran suomalaisen kirjallisuuden englannintajana. Hän toimii myös luovan kirjoittamisen opettajana Jack Kerouac School of Disembodied Poeticissa.

Hollon runoudessa erityisen näkyvää on sen pyrkimys poeettiseen kannanottoon. Hollo antaa vaihtoehtoja tai rinnakkaisia runouden kirjoittamisen malleja runoissaan. ’Sonetti… ei ole mikään muoto vaan mielentila’. Tässä ja monessa muussakin kohdassa viitataan William Carlos Williamsiin.

Hollon mukaan runous on siis mielentila, ei muoto. Runous ei parhaimmillaan ole todellisuuden kuvastamista vaan siitä tehtävien tulkintojen mosaiikkia. Pyrkimys muodon erottelemiseen runon sisällöstä on tuhoon tuomittua: ’moniko heistä murtui / taistellessaan omaa luontaista rytmiään ja mittaansa vastaan / koska yritti kirjoittaa sillä rytmillä ja mitalla / jota pidettiin englantilais-amerikkalaisen kirjallisuuden / oikeana rytminä ja mittana / runot on kirjoitettava omaan tahtiin / ne rakentuvat sanoista’.

Ted Berriganille omistetussa sarjassa ’Tedin säkeet: yhdenlainen runousoppi’, kerrataan Berriganin luennoista vuonna 1982 tehtyjä nauhoituksia. Sarja kostuu neljästätoista runosta, joissa Ted Berriganin äänellä käydään läpi runoutta ja sen mahdollisuuksia.

Runous on muistamista ja muistelemista. Monessa yksittäisessä runossa Hollo viittaa niin runoilijakollegojen kuin omaankin tuotantoonsa. Hän rakentaa vanhoista runoista kokonaan uutta runoa. Postmoderni runoilija kierrättää runoutensa aina uudestaan ja uudestaan.

Anselm Holloa ei voi pitää erityisen helppona runoilijana. Tät kokoelmaa sinänsä on helppo lukea sillä varauksella, ettei merkityksen rakentuminen perustu perinteiseen merkityksellä ladattuun puheeseen. Puheen ja ajatuksen assosiaation merkitysketju rakentaa runoa vaikeasti lähestyttäväksi.

Saarikosken 60-luvun puolivälin ja Tiarnia-kauden runous tulee hakematta mieleen Corvusta lukiessa. Hollo onkin kääntänyt Saarikosken tuotannosta valikoiman englanniksi. Corvus sisältää myös Hollon valikoiman englanninnoksia kreikkalaisesta antologiasta. Samasta antologiasta Saarikoski teki oman valikoimansa Jalkapolkuja.

Hollon tapa kirjoittaa ei ole Suomessa kovinkaan tavallinen. Säkeiden vapaa sijoittelu ja nopeat ajatukselliset siirtymät ovat varsin harvinaisia. Hollon käsittelyssä runo ei muodosta sellaista yhtenäisyyttä, jota täällä on haluttu runoudessa olevan. Hollo ei ole suren yleisön runoilija; hän on niitä, joita kutsutaan runoilijoiden runoilijaksi.

Hollosta tekee kiinnostavan runoilijan sekin, että hän on kokonaan vaihtanut kielen, jolla kirjoittaa runoja. Hänen esikoisteoksensa Sateiden välillä ilmestyi vuonna 1956. Tämän lisäksi suomeksi on ilmestynyt kokoelma Trobar löytää (1964) ja suomennosvalikoima Poems – runoja (1967). Hollo on tämän jälkeen kokonaan siirtynyt englanninkieliseksi runoilijaksi. Hän onkin saavuttanut amerikkalaisessa runoudessa keskeisen aseman. Hollo on lyönyt itsensä läpi Yhdysvalloissa tavalla, josta suomalaiset rokkibändit voisivat olla kateellisia.

Jaa artikkeli: