Nelly B:n sydän

Göteborgilainen Aris Fioretos (s. 1960) on julkaissut vuodesta 1991 lähtien useita teoksia: esseitä, pitkää sekä lyhyttää proosaa. Häntä pidetään yhtenä Ruotsin tärkeimpänä nykykirjailijana. Aiempi, suomeksikin ilmestynyt romaani Mary oli ehdolla August-palkinnon saajaksi vuonna 2015.

Fioretosta pidetään yhtenä Ruotsin tärkeimpänä nykykirjailijana.

Nelly B:n sydän kuvaa Maryn tavoin ylitsepursuavan lojaalia rakkautta poikkeustilan kaltaisissa olosuhteissa. Siinä missä Mary sijoittuu Kreikan sotilasjuntan aikaan ja opiskelijoiden kansannousuun 1973, ollaan tuoreessa romaanissa 1920-luvun Berliinissä. Poikkeustila ei ole näkyvä, vaan ennemmin sisäinen, yksityinen.

Romaanin ihastuttavan sympaattinen päähenkilö Cornelia Becker on ”kuvanveistäjä, jääpurjehtija ja lentäjä. Sekä viime aikoihin asti uskollinen aviovaimo”. Kun lääkäri vuonna 1924 kieltää lentämisen, Nelly pistää elämänsä uusiksi. Hän muuttaa aviomiehensä luota ja alkaa elää maan päällä itselleen vierain säännöin.

Ilma vapauttaa sukupuolen

Ruumiillisuus ja etenkin sukupuoli on yksi teoksen kantavia tematiikkoja. Ongelmat omassa sukupuolen kokemuksessa ja muiden odotusten välisessä ristiriidassa alkavat päähenkilöllä jo murrosiässä, kun sukupuolen näkyvät ja tuntuvat merkit alkavat vallata yhä enemmän vartaloa: ”Jos luistelin, luistinteni piti olla valkoiset [–]; jos pyöräilin, polkupyörän piti olla naisten mallia. Vartalo pakotti minut käyttämään tietynlaisia vaatteita ja käyttäytymään tietyllä tavalla. Toinen iho, se ei ollut minua itseäni.” (s. 119–120)

Nellyn tarkoittama ”toinen iho” on ihmisen ylle puettu naamio, nykysanoin voisi kai puhua sosiaalisesta konstruktiosta ja roolista. 1900-luvun alussa naisten pukeutuminen ja muu julkinen käyttäytyminen oli paljon tiukemmin säänneltyä kuin 2010-luvulla, vaikka ensimmäisen maailmansodan jälkeen muoti ja kaupunkielämä muuttuivatkin radikaalisti.

Nelly löytää yhden keinon karistaa ”toisen ihon” tuomat ikävät tuntemukset yltään: ”Ilmassa kaikki se, mikä minua häiritsi maassa ollessani, menetti merkityksensä. Tarvitsin tietenkin käsiä ja silmiä ohjaamiseen ja suunnistamiseen. Mutta ne eivät edellyttäneet tietynlaista anatomiaa. Ensimmäisellä lentokerralla vapaudentunne oli niin voimakas, että kiljuin ääneen. [–] Taivas opetti minulle, etteivät tietynlaiset vaatteet tehneet minusta samanlaista kuin kaikki naissukupuolen edustajat.” (s. 120)

Miksi sukupuolet olisivat toistensa vastakohtia?

Nellyn havainnot laajenevat sosiaalisen ja representoidun sukupuolen ymmärtämisen kautta kyseenalaistamaan kaksinapaisuutta. Nelly ei ”ole koskaan ymmärtänyt miksi sukupuolet olisivat toistensa vastakohtia tai miksi ääripäitä on vain kaksi.” (s. 158) Uusien oivallusten myötä hän ymmärtää sukupuolen prosentuaalisena asteikkona, jossa voi sijoittua mihin tahansa kohtaan nollan ja sadan välillä.

Kirjan taustalla oleva iloisena tunnettu 1920-luku, niin kutsuttu jazz-aika, näyttäytyy ennen kaikkea mahdollistavana ja suvaitsevana aikakautena. ”Ennen sotaa kuljettiin jäykissä hameissa ja oltiin tarkkoja etiketistä; nykypäivänä jokainen saa käyttäytyä suunnilleen niin kuin haluaa.” (s. 260–261) Vaikka viimeinen lause kuulostaa nykynäkökulmasta liioitellulta, oli muutos kuitenkin sen verran suuri, että sitä saattaa olla mahdotonta täysin ymmärtää omasta perspektiivistämme käsin.

Jazz-kauden orvokkinaiset

Sydänongelma ja siitä seuraava lentämiskielto sekä muuttaminen aviomiehestä erilleen eivät yksin ole Nelly Beckerin elämää mullistavia tekijöitä. Uudessa työpaikassaan BMW:n moottoripyörien parissa hän törmää ihmiseen, joka suistaa hänet ja hänen sydämensä lopullisesti raiteiltaan.

Irma Maak on mainostoimiston työntekijä, joka työstää kampanjaa yhdysvaltalaiselle purukumille. Hän on nuori, kynttilävartaloinen ja huoleton. Hän käyttää sanoja kuten plus-plus ja ihailee Nellyä. Nelly taas on 38-vuotias, eriparirintainen ja kolhuinen sydänvaivainen, joka on joutunut luopumaan lentämisestä lääkärin määräyksestä. Ei ole ihme, että Nelly kysyy itseltään: ”Olenko minä vain yksi monista tuttavuuksista nuoren naisen matkalla kypsään aikuisuuteen?” (s. 297)

Kahden naisen välinen rakkaus, 1920-luvun termein ”lainvastainen suuntautuminen” tai orvokkinaiset, piirtyy kauniiden yksityiskohtien kautta. Irma Maak on kaikkea, mitä Nelly haluaa, mutta taustalla värjyvät surullisen, vaimoaan takaisin kaipaavan aviomiehen sekä sydänvian ja vanhenevan vartalon varjot. Nelly hapuilee rakkaudessaan epätoivon ja pakkomielteen rajamailla. Hän ei osaa sääntöjä ja pelkää alituiseen tekevänsä virheitä.

Rakkaus pitää elossa yhdellä tapaa, mutta maksaa hengen tai useamman.

Irma opettaa Nellylle englantia, mikä vertautuu uuteen ihoon: nyt rakkaudelle on oma kieli, jota hänelle opetetaan sana sanalta. Nelly ei sitä välttämättä opi, mutta uusi kieli on kuin turva ja uusi iho. Kielen ja Irman avulla Nelly tutustuu vartaloonsa tavalla, jota ei ole ennen kokenut.

Nelly on Fioretoksen kirjailijanluonteelle tyypillinen vahva naishahmo, joka on betoninvahva ja lojaali rakkaudessaan oli sille syytä tai ei. Kuten Maryssakin, Nellyllä on fyysinen oire tai este. Maryn polion runtelema jalka vaihtuu symbolisempaan sydämeen. Rakkaus pitää heidät kummatkin elossa yhdellä tapaa, mutta maksaa hengen tai useamman.

Elämä ilman protokollaa

Romaanin alaotsikkona on alkuperäiskielessä ”ett protokoll”, joka avaa enemmän Nellyn kertomuksen symbolisia tasoja. Lentämisessä on tärkeää lukea säätä ja tuulen suuntaa; on tietyt toimenpiteet, jotka tulee suorittaa jotta nousu ja laskeutuminen onnistuvat turvallisesti. Protokollat ovat selkeitä ja niiden on tarkoitus lievittää epävarmuutta. Mutta millaista protokollaa tulisi käyttää rakkaudessa? Entä jos sydän tuleekin hulluksi, eikä enää tottele lääkäreitä saati omaa itseä?

Rakkaus Irma Maakiin suistaa Nellyn radaltaan monella muullakin tavalla kuin rakastuneen hupsun ikiaikaista, kaikille tuttua kaavaa seuraten. Se on kuvaus ensimmäisistä askelista ilman protokollaa. Jättäessään lentämisen ja aviomiehensä sekä erityisesti rakastuessaan naiseen Nelly ottaa askelia niin sanotusti ilman päällä, eikä tiedä mihin suuntaan on menossa. Maan kamaralla Nelly on kuin kala.

Romaanista muotoutuu vaihtoehtoinen historia sille, mitä tapahtui Saksan ensimmäiselle naislentäjälle.

Kuinka rohkea tällainen päätös lopulta on? Miten uskaliasta on elää ilman protokollaa aikana, jolloin yhteiskunta on radikaalisti toisenlainen? Romaaninsa lopuksi Fioretos avaa päähenkilön elämän yhteyksiä saksalaislentäjä Amelie ”Melli” Beeseen. Myös Beese erosi aviomiehestään Boutardista, mutta hänen viimeiset elinvuotensa ovat jääneet hämärän peittoon. Näihin vuosiin kirjailija keskittyy, ja romaanista muotoutuu yksi vaihtoehtoinen historia sille, mitä tapahtui Saksan ensimmäiselle naislentäjälle.

Fioretos onnistuu tarinankuljetuksessa. Tapahtumat liukuvat eteenpäin, eikä mitään vaikuta juuri tapahtuvan, mutta kiepaus tulee yllättäen. Erityisen huomionarvoista on jälleen kerran upea kieli lukuisine mielikuvituksellisine kielikuvineen. Outi Mennan onnistunut suomennos on herkkä ja piirtää terävästi Nellyn tunneskaalaa. Vahva kieli luo tiheää tunnelmaa, joka kuljettaa kuin aaltoina Nellyä ja hänen heikkoa sydäntä aallonharjalta pohjalle ja ylös vuorotellen.