Ataraksia. Runoja
Caj Westerberg
Otava 2003
Mielenrauhan faunat ja floorat
Esikoiskokoelmassaan Onnellisesti valittaen(1967) Caj Westerbergillä
oli runossa “särkyneitä kuvioita silmäni verkkokalvolla / Kaloja / maailmanpäänsärky / mitkään lääkkeet eivät auta / nekin ovat maailmaa“. Vuosikymmenten kuluessa runoilija on paljon nähnyt, monia kuvia monista maailmoista, monia lääkkeitä pohtinut ja puntaroinut. Uusin kokoelma Ataraksia ei tunne maailmanpäänsärkyä enää. Mielenrauha sävyttää kauniita, kirkkaita ja eheitä runokuvia Välimereltä, Ranskasta, Suomesta, aina “esiin ui / ennennäkemättömiä kaloja“.
Caj Westerberg on synnynnäinen puhdas lyyrikko. Hänen säkeensä ovat sointuvia kuin taitavan kitaran kuviot. Ne ovat joskus lyhyitä kuin kertasointuja, jotka jäävät kauan kuulumaan, kaikuvat syvällä kuulijassa, lukijassa. Joskus ne juonittavat pitempään, viekoittelevat seuraamaan
juoksutusta rehevämpään runomaailmaan, sen runsaaseen faunaan ja flooraan, valoisiin kuviin, tarkkoihin karttoihin, jotka selkiytyvät lopulta kirjoittajan mielentilan todistukseksi. Voisi sanoa, että Caj Westerbergillä aina ovat onnellisesti yhdistyneet luonnon- ja keskeislyriikka. Erityisesti
tämä kokoelma henkii tasapainoa, itse koettua, maailmasta nähtynä.
Sisäinen rauha on vaeltajan rauhaa.
Vaeltaja kirjaa ympäristöään. Hän on joskus kuin valokuvaaja, joka pysähtyy kiinnostavan näkymän edessä, asettaa kameran siihen tukevasti, valottaa sanoin maiseman, kaivertaa sanagrafiikkaa terävin säästeliäin piirtein, katsoo sitten mietteliäästi tulosta kuin peiliä: siinä näkyy oma maailma, oma kuva, oma mielentila.
Tulin runokirjaa selaillessani laskeneeksi kolmisenkymmentä eri eläintä, saman verran kasveja, nimeltä mainittua. Hienoimmillaan floora ja fauna yhdistyivät yhdeksi kuvaksi, kuten
“Kuusiaitaan laskeutuu harakka,
välähtävä
orkidea.“
Tämä kuva on kotoinen, niin suomalainen. Mutta useimmat kuvat kertovat kuitenkin kokemuksista maailmalla. Nykyajan paljon matkustaneille ne saattavat olla jopa omakohtaisen tuttuja, sairaalakäyntejä myöten. Satunnainen matkailija on tallentanut kuvia kamerallaan, runoilija omalla tavallaan. Westerbergin postikorttinäkymät sisältävät runoutta ja mielenrauhaa niin sisäistyneesti, että lukijan on helppo kokea ne hänen kauttaan. Luonnon lyyran kuulee soivan luonnonlyriikkana. Ataraksia saa vallan, on kaukana kavala maailma.
“Koko illan
rantakieleke lukee säe
säkeeltä ääneen meren
pärskyvin iskuin vyöryvää
kirjoitusta.“
Paremmin sitäkään kokemusta ei moni osaa kuvata.
Lisätietoa muualla verkossa