Mykkä lintu

Eeva Tikan romaaniin tarttuu vahvoin ennakko-odotuksin. Sielunsisäisten herkkien liikkeiden kuvaajana Tikka poikkeaa proosamme hektisestä rummutuksesta ja vauhdista. Lisäksi Tikan kieli ilahduttaa tasapainoisella ja harkitulla kauneudella. Runokokoelman Odotus ja ilo (2004) seesteiset tunnelmat vaihtuvat Mykässä linnussa kuvaukseksi tytön ja mykän pojan ystävyydestä. Romaani on myös terävästi nähty kuvaus erään avioliiton historiasta.

Teoksen johtomotiivi, mykkyys, saa uusia ulottuvuuksia, jotka on taitavasti sijoitettu romaanin viitekehykseen. Tyttösen, Viola Mirjamin, ystävyys mykkään nuorukaiseen, Aatokseen, saa pahanilkiset juorut pienessä kyläyhteisössä liikkeelle. Kaksi yksinäistä lasta kohtaavat tasolla, johon tunnevammaiset ihmiset eivät pysty. Tikka osoittaa – jälleen kerran – miten hienovaraisen taitava psykologinen kuvaaja hän on.

Sanoilla hylätään, haavoitetaan, halveksitaan, suljetaan toinen ihminen mykkyyden kehään. Aatoksen kieli on toisesta maailmasta, hän ymmärtää ystävyyden katseesta. Hänen silmänsä ja ruumiinsa puhuvat samaa kieltä. Lopulta Viola Mirjamillekin avautuu mahdollisuus päästä tuohon salattuun maailmaan. Avainsana on luottamus. Yhdessä he vihkiytyvät luontoon, sen kieleen, mykän linnun lauluun.

Mykässä linnussa on jotakin samaa kuin romanissa Jyrkänparras (1981). Lämpimän ja aran ystävyyden varjona on musta mykkyys, jotakin traagista on tapahtumassa. Aatos hukkuu tummiin vesiin. Kylä huokaa helpotuksesta, kummajainen on poissa. Onko tapahtuma itsemurha vai epileptinen kohtaus, sillä ei ole merkitystä. Viola Mirjamia Aatos seuraa elämän läpi.

Romaanin takaumat limittyvät lapsuuteen ja Viola Mirjamin avioliittoon Ilarin kanssa. Ilari löytää toisen, ja Viola Mirjami hylätään jälleen. Ilari on mestari nujertamaan sanoilla ja eleillä, toisen vastaus on epätoivoinen mykkyys, pettymykseen päättyvä odotus. Romaaniin sijoitettu retriitin kuvaus on taitekohta. Hiljaisuus paketoidaan maksulliseksi hyödykkeeksi. Ihminen on menettänyt kyvyn olla sovussa itsensä kanssa. Päänsisäinen meteli ja ahdistus vain pahenevat retriitissä. Ohjaajan empatia osoittautuu tekniikaksi. Viola Mirjami palaa tyhjään kotiin.

Onko onnellinen loppu mahdollinen? Ilari saa sydäninfarktin ja halvautuu puhekyvyttömäksi. Poika Elias löytää monien kokeilujen jälkeen vakituisen, ja lapsenlapsikin on tulossa. Viola Mirjamille työnnetään hoidettavaksi sekarotuinen hulvaton koiranrontti yksinäisten iltojen iloksi. Lopun kaunis sovinnon henki sopii tietysti romaaniin, mutta samantapaisia ratkaisuja on yllin kyllin amerikkalaisissa leffoissa.

Vahvimmin romaani toimii Viola Mirjamin ja Aatoksen tarinassa. Tikka osaa nivoa ihmisen ja luonnon erottamattomiksi. Voisi sanoa, että juuri luonnon yksityiskohtien kauneuden mystisyys luo kerrontaan syvyyttä, johon vain Tikka pystyy. Mittava yhdentoista romaanin sarja saa varmaan vielä jatkoa, samoin novellit. Mykkä lintu ilahduttaa Tikan kerronnan ystäviä. Mykkä lintu on matka ihmisen sisimpään.