Viiva

Kirjailija-kuvataiteilija Esko-Pekka Tiitinen on yhdistänyt kaksi kutsumustaan uuteen romaaniinsa kahdella eri tavalla. Kirjailija Tiitinen on päättänyt, että romaanissa Viiva päähenkilö on ammatiltaan kuvataiteilija, ja kuvataiteilija Tiitinen on piirtänyt Viivaan kasvotutkielmia.

Pienoisromaanin alkuosa kertoo kuvataiteilija Juho Hopatoffin kamppailusta taiteilijana – loppuosa hänen kamppailustaan toipilaana. Juho putoaa portailta ja murtaa selkärankansa, mikä hidastaa lupaavaan vauhtiin päässeen taiteilijan elämänrytmin ja pakottaa keskittymään hetkeen tässä ja nyt.

”Makasin vuoteessa, joku oli valmistanut sen, joku oli tehnyt patjan ja tyynyn, aurinko joka osui amppeliin sai ajatukseni liikkeelle, valo joka kulki tapettia pitkin kuljetti katsettani eteenpäin, kaikki ne edistivät toipumistani, mikään ei ollut toisesta erillään, minua paransi tapahtumien ketju ja kuoleman mahdollisuus, se oli viivojen välinen aukko, viivat yhdistävä ovi.”

Galleristi lupaa rahaa

Juhoon ottaa yhteyttä galleristi Helander. Hän lupaa Juholle suuren kansainvälisen menestyksen, kunhan tämä vain saa aikaiseksi riittävän määrän näyttäviä maalauksia mahdollisimman lyhyessä ajassa. Lupaava tarjous villitsee Juhon ennennäkemättömään luomisen hurmokseen, jota taiteilijan vaimokin kummastelee ja joka sekoittaa avion arjen.

Salaperäisen galleristi Helanderin todellista olemassaoloa on syytä epäillä. Aika nopeasti heti kirjan alkupuolella herää epäilys, että Juho on vieraantunut todellisuudesta ja kuvittelee itselleen taloudellisen tukijan.

”– Sie osaat panna sian juoksemaan taulusta ulos, mie olen sika, sie olet sika, me olemme sielujemme kanssa sinut, ei meitä kukaan pysty lahtaamaan. Kunhan on ensin valloitettu maailma, sie voit palata pappilaan haavojasi nuolemaan”, Helander kuiskii Juhon korvaan ja villitsee tätä toimintaan tavalla, joka tuo mieleen Fight Club -elokuvan hurjan juonirakenteen ja päähenkilön sivupersoonan.

Harhainen todellisuus

Onko Tiitinen luonut Helanderin todellisuuden rajatilaan tarkoituksellisesti vai syntyykö ajatus Helanderin mieltä kiihottavasta olemattomuudesta vain lukijan vilkkaan mielikuvituksen ansiosta? Jos Helander on romaanin maailmassa todella olemassa, romaani latistuu tavanomaiseksi tarinaksi epäonnistuneesta taiteilijasta, joka vastoinkäymisten ja suuren pettymyksen kautta löytää tai jolla ainakin on mahdollista löytää kotiin omaan itseensä.

Helander on kuitenkin kuvitelmaa, kuten on myös Juhoa kuntouttava sairaanhoitaja Jing. Onneksi näin on, koska kuvataiteilijan harhoihin perustuva todellisuus on romaanin maailmana paljon moniulotteisempi kuin kuvitteellinen reaalitodellisuus – ainakin tässä romaanissa.

Ratkaisevalla hetkellä Juho lakkaa pakenemasta ja kohtaa itsensä ja rajansa. Hän luopuu suurista suunnitelmistaan valloittaa maailma ja valitsee arjen: pienen gallerian omassa pihapiirissä.

Vähäeleistä kerrontaa

Tiitinen kuvaa taiteilijan havahtumista todellisuuteen vähäeleisen koskettavasti. Juhon mielikuvitusmaailma unelmineen ja mahdollisuuksineen kaatuu, ja uuden alun sinetöi luja halaus vaimolta, joka on jaksanut elää miehen rinnalla tämän harhaillessa omassa maailmassaan.

”Katsoin Jingiä, katsoin itseäni ja lopulta uskalsin ampua. Helander kaatui, kutistui olemattomiin, meni korvani sisään ja kuiskasi vielä:
– Joka myy itsensä, elää vain kerran. Minulta sinä olisit saanut ikuisen elämän.
– Painu helvettiin!”

Laukaus kaikuu vain Juhon omassa päässä, ja Jing loikkaa sängyltä lattialle kissamaisen pehmeästi.