Katso meitä nyt (Se på oss nu)

Herman Raivio kirjoittaa kritiikissään, kuinka Geir Gulliksenin Katso meitä nyt toistaa vitsikkäästi vanhaa tarinaa hallitsevan miehen moraalisesta alennustilasta.

Salasuhdedraama tuo jännitettä

”He flirttailivat keskenään. Tai vieläkin pahempaa, he puhuivat aivan kuin he olisivat salaliitossa, aivan kuin heillä olisi suhde. Ja kun he tajusivat sen – oivallus tapahtui samanaikaisesti, Hans näki sen Harrietista – kiiruhtivat he oitis, ensin Hans ja sitten Harriet, toteamaan että suhde ei missään tapauksessa tulisi kysymykseen.” (s. 57)

Tällä tavalla salasuhteet fiktiossa joskus alkavat: suhteen voimakkaalla kieltämisellä. Ihminen, joka ei näe tahtonsa ja halunsa välistä ristiriitaa, on komedian käyttötavaraa. Mieleen tulee vaikka Woody Allenin elokuva Hannah ja sisaret(1986). Naimisissa oleva Eliot (Michael Caine) on rakastunut vaimonsa Hannahin (Mia Farrow) sisareen Leehen (Barbara Hershey). Eliot päättää vakaasti, ettei lähesty Leetä, jonka jälkeen hän lähestyy Leetä.

Norjalaisen Geir Gulliksenin romaanissa Katso meitä nyt (2021) varattu Hans törmää ystävänsä tyttären häissä Harrietiin, ja vähän sekoaa. Hans työskentelee viestintätoimistossa ja on naimisissa kivan Ingunnin kanssa, kotona asuu kaksi teiniä. Menestyneen parin välillä ei näytä olevan ensimmäistäkään ongelmaa. Silti Hans haltioituu kolmikymppisestä pienen vauvan äidistä, jonka mies on poissa. Hans on täyttänyt viisikymmentä, Dr. Martensit jalassa kertovat 80-luvun nuoruudesta, joka ei koskaan päättynyt. Harriet vaikuttaa jännittävältä Ingunniin verrattuna. Seikkailulle on tilausta. Samalla Hans vakuuttelee itselleen, ettei halua pettää, koska ei ole sitä tyyppiä.

Kun suhde käy kuumana, tekstikin jännittyy. Sen jälkeen näkökulma siirtyy petettyyn vaimoon ja draama löystyy.

Alussa Harriet herättää inhoa. Nainenkaan ei varmaan pidä hänestä, mies miettii. Sitten he ovat yhdessä vessakopissa. Suhde kehittyy nopeasti ja vie miehen tietoisuuden tuolle puolen: ”Harriet pelastaa minut, Hans sanoi itselleen ymmärtämättä kuitenkaan mistä hän kaipasi pelastusta, sillä hän oli tähän saakka ollut täysin tyytyväinen elämäänsä” (s. 81). Harrietin epäviehättävyydet, kuten kiroilu, alkavat näyttää hyveiltä, jotka vaimosta puuttuvat. Naisessa on sitä vapautta, jota mies on aina arvostanut.

Hans pelaa päässään pingpongia. Suhde pitää lopettaa eikun ei sittenkään. Häpeä ja voitonriemu vuorottelevat. Miehen itsepetosta seuraa huvittuneena: ”Ingunn saisi kiittää onneaan siitä että hän oli tavannut Harrietin, heidän parisuhteensa vain kohenisi, kun hän […] riisuutuisi alasti yhdessä Harrietin kanssa” (s. 80). Salasuhde hallitsee romaanin ensimmäistä 135 sivua. Kun suhde käy kuumana, tekstikin jännittyy. Sen jälkeen näkökulma siirtyy petettyyn vaimoon ja draama löystyy.

Ingunn on saanut lääkärinkoulutuksen, mutta jäänyt byrokraatiksi. Hän omistautuu miehelleen. Harrietin tavattuaan Hans alkaa pukeutua paremmin. Ingunnin silmissä hän näyttää suosikkisarjansa Mad Menin Don Draperilta. Viestiikö naisen tiedostamaton hänelle, että Hans on paitsi superhaluttava myös epäluotettava? Hans kertoo kotona uudesta ystävättärestään, mutta viattoman version. Mitä pahaa siinä on, jos toinen nainen saa miehen hyvällä tuulelle, Ingunn miettii. Vähitellen hän alkaa epäillä ja varmistuu lopulta petoksesta. Miten mies voi olla niin tyhmä, ettei huomaa, että Ingunn huomaa? Tytär näkee vanhempiaan paremmin lähestyvän katastrofin. Sitten tapahtuu, no, kaikenlaista.

Kirjan nimi Katso meitä nyt yhdistää kaksi tasoa: katsokaa millaisia vetelyksiä miehistä on tullut niin rakkaudessa kuin politiikassa.

… ja politiikasta se puuttuu

Toisella tasolla romaani laajentaa skaalan ihmissuhteista politiikkaan. Kriittinen katse kohdistuu norjalaiseen vasemmistoon, joka on alkanut voida valtaan päästyään liian paksusti. Hansin viestintätoimistoa johtaa vanha maolainen Olof. Toimiston nimi Yenan tulee sieltä. Firma auttaa johtajia ja poliitikkoja maineenhallinnassa. Hansillakin on vasemmistoradikaali menneisyys. Nuoruuden ystävä Salomon on noussut korkealle demaripuolueen puheenjohtajana ja pääministeriehdokkaana. Olof haluaa Salomonin asiakkaakseen ja käyttää Hansia vipuvartena.

Hans pitää Salomonia pyrkyrinä, jota kiinnostaa vain oma vetovoimansa mediassa. Hän joutuu kuitenkin ottamaan Salomoniin kontaktia työn puolesta. Jotta kaikki hahmot saataisiin kytkettyä yhteen, niin Harriet tuntee Salomonin miehensä kautta. Tämä on Salomonin neuvonantaja. Kirjan nimi Katso meitä nyt yhdistää kaksi tasoa: katsokaa millaisia vetelyksiä miehistä on tullut niin rakkaudessa kuin politiikassa. Poliittisella tasolla on osuvia havaintoja, mutta siitä puuttuvat ihmissuhdedimension sähköiset jännitteet, minkä takia romaanin tämä puoli jää kuivakaksi.

Katso meitä nyt -teoksessa ketään ei katsota erityisen hyvällä.

Infantiili mies ei ota vastuuta

Keski-ikäisen menestyjämiehen luisusta on kirjoitettu tuhat kertaa ennenkin. Romaanissa on kuitenkin yksi tekijä, jota harvemmin näkee: äitiys ja seksi liitetään yhteen häiritsevällä tavalla. Harriet pyytää ensitapaamisella vessassa Hansia auttamaan häntä maidon ulossaannissa. Hans hieroo Harrietin nännejä, maitoa heruu ja molemmat kiihottuvat.

Kun he menevät ensimmäistä kertaa sänkyyn, Hans saa maitoa suuhunsa. Myöhemmin Harriet tekstaa, että haluaa niellä Hansin sperman samaan aikaan, kun Hans imee hänen rintojaan. Hans ihmettelee, miten se onnistuisi käytännössä. Harriet fantisoi, että hän hyväilisi itseään ja samalla vauva imisi hänen toista rintaansa, Hans toista. Toisaalta Harriet pyytää Hansia huolehtimaan vauvastaan, koska ei itse jaksa olla sen kanssa. Hans ottaa mielellään varaisän roolin vastaan. Kirjan ratkaiseva käänne liittyy imettämiseen.

Bisarrin asetelman voi nähdä monella tavalla. Hans, aikuinen mies, taantuu seksissä oraalivaiheeseen, saa leikkiä vapaasti vauvaa. Toisaalta hän käyttäytyy vastuullisesti huolehtimalla Harrietin lapsesta. Ote omiin lapsiin on heikko. Harrietin infantiilius taas näkyy siinä, että hän asettaa seksuaalisen mielihyvänsä lapsensa edelle. Hän tekee Hansista ”oman” lapsensa tarjoamalla tälle rintaa. Toisaalta Harriet tekee Hansista vauvansa hoivaajan, siirtää vastuun. Toki imetys voi herättää Harrietissa muuten vain seksuaalisia haluja.

Ei ehkä sittenkään niin epämiellyttävä

Katso meitä nyt -teoksessa ketään ei katsota erityisen hyvällä. Kaikkitietävän kertojan mukaan Hans ja Ingunn ”näyttivät samalta kuin ketkä tahansa keski-ikäiset pariskunnat: omahyväisiltä, nautinnonhaluisilta ja epäkriittisiltä” (s. 8). Romaani tahraa enkelimäistä Ingunnia, mutta kovin katse on varattu tietenkin Hansille. Antti Majander sanoo Helsingin Sanomissa, ettei Gulliksen pidä päähenkilöstään lainkaan – ja se on vaihteeksi raikasta. Kirjakko ruispellossa -blogissa todetaan, että ”lukeminen oli työläs urakka, koska ärsyynnyin päähenkilöön perusteellisesti”. Kirjan suomentaja Outi Menna kirjoittaa kustantamon sivuilla: ”Lukija saattaa havahtua peilaamaan omia ajatusmallejaan Hansin käytökseen ja kenties lohduttautua ajattelemalla, ettei itse vajoaisi yhtä alas.”

En ole yhtä vakuuttunut Hansin epämiellyttävyydestä. Mies ei itsekään kuvittele itsestään liikoja. Hän kauhistuu nähdessään itsensä videolla: ”Oli eräänlaista kypsää makeutta, johon hän oli joskus törmännyt muiden aikuisten miesten kohdalla mutta jota hän ei ollut koskaan uskonut näkevänsä itsesään. Onko minusta tullut tuollainen, Hans ajatteli, noin alaston ja epätoivoinen?” (s. 12.) Hans osoittaa itseymmärrystä ja -ironiaa, mikä tekee hänestä aika sympaattisen. Näin monipuoliseen hahmoon pääsee sisälle toisin kuin vaikka Hanna Weseliuksen Sateenkaariportaiden (2021) päähenkilöön, joka on yksiselitteisen vastenmielinen.

Teoksen tunnelma on enimmäkseen farssimaisen kepeä. Gulliksenin ensimmäisessä suomennetussa romaanissa Kertomus eräästä avioliitosta (2016, suom. Hanna Tarkka, 2017) sävy on aivan toinen, alusta loppuun tukala ja raskas. Kirjoissa on paljon samaa: täydelliseltä näyttävä liitto, lapsia, petos, perheen hajoaminen. Roolit vain menevät toisinpäin. Avioliittokertomuksessa mies on omistautunut naisen hyvinvoinnille ja nainen on se, joka lähtee suhteesta. Ratkaisu on epätyypillisyydessään kiinnostava. Kirjassa on myös todella kekseliäitä käänteitä, jotka pitävät intensiteetin koko ajan yllä. Nostan Kertomuksen eräästä avioliitosta uutta romaania ylemmäs. Toki nytkin Gulliksen katsoo ihmissuhteita sen verran tarkasti, ettei tylsistyminen uhkaa.