Sunnuntai ja muita novelleja

Ranskalainen emigranttikirjailija Irène Némirovsky (1903-1942) syntyi Kiovassa. Perheen pakomatka Ranskaan kulki Suomen ja Ruotsin kautta kirjailijan ollessa teini-ikäinen. Uusi kotimaa ei pystynyt toisen maailmansodan aikana turvaamaan kirjailijan elämää, Némirovsky kuoli Auschwitzissa yhdessä miehensä kanssa. Perheen kaksi lasta säilyivät hengissä onnistuttuaan piileskelemään etsijöitä bordeauxilaisessa kellarissa. Aikalaiskriitikot nostivat Némirovskyn 30-luvun Pariisissa ’Kirjallisen maailman ruhtinattareksi’. Kuuluisalle ja arvostetulle kirjailijalle tarjottiin pidätyshetkellä pakomahdollisuutta. ’Ei toista maanpakolaisuutta’, kertoo tytär tinkimättömän ja ylpeän äitinsä sanoneen.

Aikalaiset arvostivat Némirovskya modernina sielunmaiseman kuvaajana. Hän osasi pelkistää, edetä hienovaraisin keinoin kuvaamiensa henkilöiden sisimpään. Henkilöt tuntuvat heti oikeilta ja aidoilta. Niin ranskalainen kuin Némirovsky halusikin olla, nykylukija tuntee kohtaavansa ranskalaismaisimissakin novelleissa tsehovilaisuuden tuulahduksen ja slaavilaisen raskaan sentimentaalisuuden. Yhdistelmä on mielenkiintoisen repivä.

Némirovsky ei kiellä juuriaan. Novelli ’Taikuutta’ vie lukijan ukrainalaiseen pikkukaupunkiin, kahdeksanvuotiaan tytön lapsuusmuistoihin. Paremmista piireistä oleva pikkuneiti ranskalaisen mademoisellensa kanssa vierailee usein tuttavaperheen talossa, joka ’tuoksui voimakkaasti tupakalta, märiltä turkiksilta ja sieniltä’. Hämähäkinseitit nurkissa, epäjärjestys ja rappio eivät estä talon elämää tuntumasta lämpöiseltä ja houkuttelevalta. Hienovireisellä tavalla kirjailija raottaa ovea lapsen muistoihin – näyttää ’maailman, joka paljastuu vain puoliksi’ lapsen tajunnalle. Lapsipäähenkilön kokemusmaailman rajat on kuvattu taiturillisesti.

Suomalaislukija voi herkutella paikallis- ja kansankuvauksella novellissa ’Aino’. Elämäkerta-aineksia sisältävässä novellissa 15-vuotias emigranttityttö asuu perheineen suomalaisessa kylässä metsän perukoilla. Seutu on bolsevikkien miehittämä, on talvi ja sisällissota, Terijoen tykkien jylinä kuuluu kaukaa. Tyttö tutkii vasta heräämässä olevalla aikuisen vaistollaan käsittämättömiä, puhumattomia ihmisiä ympärillään ja tuntee heidän hiljaisen raivonsa. Luonnonkuvaus on kaunista, tekstistä huokuu talven hyinen kylmyys. Eristynyt kyläpahanen kaukana kaikesta jäi kirjailijan sydämeen. Vielä aikuisena Pariisin katuvilinässä hän muistaa, miten ’Pohjoisessa voi pelkkä hengittäminen tuottaa aitoa fyysistä nautintoa’.

Suomi on tapahtumapaikkana myös odottamattomia käänteitä vilisevässä novellissa ’Viinihuurut’.. Lehtori Krohnin taloyhteisö keskipisteenä koetaan viininhuuruinen yö, jolloin puretaan poliittiset ja seksuaaliset patoutumat. Tapahtumat tuntuvat noudattavan julman kohtalon etukäteen laatimaa käsikirjoitusta. Luontokuvaus on tässäkin novellissa mestarillista. Lyhyin toteavin lausein kirjailija maalaa miljöön levein siveltimenvedoin kuin akvarellin, tarkoituksellisen epätarkaksi mutta kauniin kuultavaksi.

Némirovsky käytti kirjallisena materiaalina lapsuutensa ja nuoruutensa kokemuksia. Juutalaistaustaansa hänen kerrotaan pitäneen etäisyyttä; hän ei ollut harras, uskova juutalainen. Novellissa ’Veljeys’ antiteesi rikkaan ja köyhän juutalaisen välillä kuvannee kirjailijan omaa suhdetta syntyperäänsä. Varakas juutalainen joutuu tuntemattomalla asemalla myöhästynyttä junaa odotellessaan tekemisiin köyhän juutalaisen kanssa. Osoittautuu, että molempien nimi on Rabinovich. Rikas ei voi välttyä tuntemasta itsessään samaa maanpakolaisuutta, köyhyyttä ja puutetta, mikä paistaa aseman tuntemattomasta miehestä. Kuinka monta sukupolvea tarvitaan, ennen kuin voi unohtaa juurensa, rikas pohtii.

Sunnuntai ja muita novelleja -kokoelmassa on yksitoista novellia, joiden teemat biografisesti tarkasteltuina seurailevat Némirovskyn elämänkulkua: lapsuus Venäjällä, asuminen Suomessa, juutalaisuus. Eräs tärkeä teema on äidin ja tyttären suhteen vaikeus, sukupolvien täydellinen vieraus, joka tulee esiin novelleissa ’Sunnuntai’ ja ’Onnen kaukorannat’.

Ranskalainen kirjallisuushistoria Littérature francaise esittelee Némirovskyn tuotannosta teokset David Golden (1929), Le Bal (1930), L’Affaire Couriloff (1935) ja Jézabel (1936). Emigranttikirjailija mainitaan myös teoksessa Littérature Russe. Kuusikymmentä vuotta kuolemansa jälkeen Irène Némirovsky on palannut lukevan yleisön tietoisuuteen. Tämän kokoelman lisäksi Ranskassa on otettu uusintapainos Élisabeth Gillen, Némirovskyn tyttären, äidistään kirjoittamasta kirjasta Le Mirador.