Design

Kaj Kalinin teoksessa Design osat ovat kohdallaan ja lukijan kysymyksiin vastataan. Tässä design on paljon muutakin kuin ”tuoli, joka perustuu katsomiseen ja puhumiseen”. Toisaalta välillä heittäydytään ehkä turhankin vakavamieliseksi. Leivän ohella ihminen tarvitsee, ja saa tarvita, myös sirkushuvinsa.

Kalinin Design on julistus ja kannanotto ja paljon muuta. Kirja on hengästyttävän täysi ja silti selkeän hallittu ja rajattu. Riemastuttavasti se sulkee designin piiriin lähes kaiken. ”Design: suhde loppuu tekstariin.” Kirjailijan itsensä sanoin: ”Kun kaikki on designia, juuri mikään, no, ei toki ole niin tai näin.”

Teoksesta vahvasti välittyvä sanoma on designin kokema inflaatio ja se, miten arvokas uhkaa hukkua pinnan alle. Välillä ollaan niillä rajoilla, että menee saarnaamisen ja moralisoinnin puolelle. Toisaalta on kunnioitettavaa, että joku uskaltaa sanoa asioista viiltävän suoraan. Ironia, musta huumori, sarkasmi ovat tässä taidetta, voisiko sanoa designia.

Design on uskalias, ärsyttävä, rietas ja riemastuttava.

Kalinin aforistiikka on upeaa. Esimerkiksi ”Prognosis” on aforistinen sarja ja toimii niin kokonaisuutena kuin yksittäisinä aforismeina: ”— Yhä useampi, kuten sanotaan, viaton, tulee ammutuksi, kuten sanotaan, sattumalta. // — // Nopeuksien siirto villiintyy. Elämä tuntuu aikansa eläneeltä tavalta olla olemassa. // Sureminen harvinaistuu. // Kukaan ei enää ´muutu´ tai ´kehity´, vaan vaihtuu. // Lasillinen virheetöntä vettä on kaikki.”

Näin se menee. On riski näyttää surunsa, koska menetys pitää osata käsitellä ja nousta siivilleen entistä uljaampana. Muulle ei oikein ole tilaa, koska se muistuttaa ikävästi elämän haavoittuvuudesta.

Aforististen sarjojen lisäksi Designissa on proosakatkelmia, esimerkiksi ”War & Sex (Sota ja Rauha)”, missä kiitellään ase- ja pornoteollisuuden käyttäjälähtöistä suunnittelua. Sama teollisen muotoilun nerokkuus näkyy esimerkiksi terveydenhuollossa. Ihmisen auttamiseksi kehitetyn designin kirjailija tuo esiin monessa yhteydessä ja saa myös lukijan katsomaan maailmaa eri silmin.

”Jokainen onnistunut, tai epäonnistunut, elvytys, leikkaus, synnytys ja sammutettu tulipalo on ajaton. Ei tuoli, pöytä tai sohva.”

Silti tässäkin minua häiritsee tosikkous. Toisaalta tuoli, jossa ei ole hyvä istua, on kai aika turha. ”Meitä muotoilijoita kiinnostaa Selkä ja Perse.” Istujan kannalta tämä on tietysti pelkästään hyvä asia. Toki selkä ja perse voivat kiinnostaa monella tavalla, niin kuin kirjassa tekevätkin. Teollisen muotoilun maailma aukeni kirjan lukemisen jälkeen aivan uudella tavalla. Maailma ei näytä enää samalta.

Missä menee raja?

”Kun kaikkea on enemmän kuin tarpeeksi, tulee karsimisesta terapiaa ja henkisyyden harjoitusta. Ylittävä osa eli liika. Myös lika.” Mieleen tulee John Naishin kirja Riittää jo – Irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa. Asketismi ja karsiminen onkin yksi nykyajan trendi, siis sitä samaa kaikkialle ulottuvaa designia kai sekin. Jollekin se on ylellisyyttä, toiselle käytännön sanelema pakko.

”Esineet ja omaisuus ovat ihmislajin kehyksiä.” Design tuo esiin elämän ja ihmisen arvokkuuden sellaisenaan. Silti ihminen ei hetkeäkään elä tyhjiössä. ”— Todellisimman designin paras esimerkki on leikkaussali. Tai hammaslääkärin tuoli. Muu on chillausta, markkinointia, teeskentelyä ja vedätystä.”

Mihin raja vedetään? Jos hammaslääkärin tuolissa makaavan hampaita valkaistaan, mitä se sitten on? ”Minkä varaan rakentaa minuuttaan ja kotiaan ihminen, joka ei ole perinyt langanpätkääkään”, kysyy kuvataiteilija Harri Kivi Helsingin Sanomien jutussa. Hän jatkaa: ”Olisi hauskaa, jos minulla olisi edes yksi lusikka, johon sukulaiset olisivat 1700-luvulta asti kolistelleet hampaitaan. Esineisiin saa kiintyä.”

Design on vahva ja väkevä teos, joka haastaa lukijansa. Se on uskalias, ärsyttävä, rietas ja riemastuttava, rohkea puheenvuoro.