Kaikki kulminoituu roskapussin viemiseen

Yritin alkaa lukea kokkolalaisen Keijo Kuuttion – joka muuten takakansitekstin mukaan on kotikaupunkinsa suurin ja komein runoilija – esikoisteosta helsinkiläisen kotini kalustetuissa huoneissa. Pian osoittautui kuitenkin, että kokoelma kuuluu pikemminkin ruuhkabussiin, marketin kassajonoon ja taloyhtiön saunaan. Myös baaria voisi kokeilla. Kuljin viikon töihin nämä runot mukanani ja kiitänkin ystävällisiä bussin 68 ja raitiovaunun 6 kuljettajia taide-elämyksen tukemisesta. Moitin keskiviikkoaamun sossuäitiä, joka antoi lapsensa huutaa rattaissa niin, ettei lukemisesta meinannut tulla mitään.

”maalaat lukitussa vessassa varpaiden kynsiä / otan lasikaapista mesimarjalikööriä ja varaan taksikyydin”

Teos on siis camp-henkinen ainakin siinä mielessä, että se antaa kuvailemilleen marginaalisille ilmiöille suuremman merkityksen kuin mitä ne ansaitsevat.

Runoilija on renttu

Kuuttio tarjoilee runoja kirjoittavan minän hulttiorunoilijana. Hän käyttää runsaasti alkoholia, on köyhä, asuu asuntolassa, iskee naisia, trippailee 70-luvulle ja yrittää välillä elää todellisuudessakin. Esineet ovat muovia ja vaatteet keinokuitua. Hänellä on viikoittainen juoksuaika, hän on huono sängyssä ja itsekeskeinen kusipäävitunmulkku. Hän syö maksalaatikkoa, ja parta on ajamatta. Hän kävelee asunnossaan alasti ja harkitsee homoutta. Mahtava tyyppi siis!

”sotkuisessa asunnossa haisee elitistinen rappio / kuuro nainen ottaa minulta suihin kuin haluaisi unohtaa”

Bukowskilaisia virityksiä

Olenko löytänyt Suomen Charles Bukowskin? Vai onko Kuuttio löytänyt Bukowskin? Jotain sinne päin nyt kumminkin. Kuuttion runot ovat Bukowskia sporadisempia. Ne eivät yleensä etene tarinana vaan laukkaavat sivuille, yli ja ohi. Bukowskin tyylille taas ominaista on hänen lyriikassaankin, että runossa erottuu selkeähkö tarina, vaikka siihen sisältyykin assosiointia. Kuuttion assosiaatiot ovat joskus niin villejä, että runon fokus hämärtyy. Yhteistä Kuuttiolla ja Bukowskilla on ennen kaikkea aihepiiri. Tosin Bukowski on selkokielisempi ja suorasukaisempi: ”antakaa minulle kuumia korkeakorkoisia vanhoja naisia / joiden perseet unohtivat vanheta.”

”raahaan kotiini ok-näköisen lihavahko yh-äidin / jonka lapsen kuvan huomasin vahingossa hänen lompakossaan”

Taitava kansi lupaa paljon

Teoksen kansi on camp-henkinen pastissi  pulp-kirjallisuuden maailmasta. Kansi on taidokas, Kati Vuopalan suunnittelema. Hän on myös kuvittanut kirjan runoja, osan vallan hienosti. Kuvitus seikkailee taiteen ja kitschin välimaastossa, mikä sopii teokseen hyvin. Pidän myös paljon näppärästi keksitystä sisällysluettelosta. Teoksen runosarjat on numeroitu, ja jokainen sarja alkaa otsikkosivulla, jossa sarjan numero on painettu peilikuvanaan. Mikä postmodernin tekotaiteen ylistys!

”ikiliikkuja on jo teoriatasolla masentava keksintö // lämpimästä pesuainevedestä mummoiset sormet alushousuissasi”

Campia vai kitschiä?

Teos on siis camp-henkinen ainakin siinä mielessä, että se antaa kuvailemilleen marginaalisille ilmiöille suuremman merkityksen kuin mitä ne ansaitsevat. Tämä arvio noudattaa Mark Boothin määrittelyä käsitteestä camp. Näin itse teos on campin representaatiota, mutta täysin tiedostetusti; runoilija ei ole vahingossa kirjoittanut valitsemallaan tyylillä. Sen sisältämät runot voisi määritellä eräänlaiseksi metakitschiksi siinä merkityksessä, että ne kuvailevat kitsch-ympäristöjä ja kitsch-tapahtumia, jotka liittyvät rappiorunoilijan elämään. Näitä tapahtumia kuvaillaan kömpelöin ja poukkoilevin tyylein, jolloin myös itse runoon syntyy kitsch-ulottuvuus sen lisäksi, että siinä on camp-elementtejä.

”katso tiskivedessä kelluvaa halpaketjupesuainetta / laske kylpyvesi niin minä tuon kumiankan”

Kokkolasta kajahtaa

Suomi24:ssä häntä on jopa ylistetty kaikkien aikojen huomattavimmaksi kokkolalaiseksi runoilijaksi!

Kuka on Keijo Kuuttio? Kokkolasta siis ainakin kotoisin ja omien sanojensa mukaan loistava kirjailija ja mahtava mies. Suomi24:ssä häntä on jopa ylistetty kaikkien aikojen huomattavimmaksi kokkolalaiseksi runoilijaksi! Hänen ajatuksistaan voi lukea lisää ainakin luomisgalleriassa aukea.net. Kyseessä on ilmainen nettialusta, joka julkaisee valokuvia, kuvataidetta ja runoutta. Aukea.netissä on myös Kuuttion runoja.

”naiseni silmät ovat menneisyydessä kelluvat hillosipulit / pakenen kuumuutta metallikaiteiselle parvekkeelle”

Epätasaisuudestaan huolimatta teoksesta erottuu runoja, jotka ovat minun makuuni korkealaatuisia. Niissä, kuten esimerkiksi runossa eri elämissä tyyli pysyy vakuuttavana, niiden sisältämät assosiaatiot eivät poukkoile galaksista toiseen, ja ne koskettavat lukijaa. Nämäkin runot kyllä piirtävät kohtauksia rappiorunoilijan elämästä, mutta ne tarjoavat metaforia ja tiivistyksiä kaikenlaisille lukijoille. Ne auttavat näkemään sitä, mitä ei voi selittää.

”loppukevennyksenä väitän lakanatahroja kebabkastikkeeksi”