Eurooppalainen

Marcel Reich-Ranicki (s.1920) on vaikutusvaltainen saksalainen kirjallisuuskriitikko, joka on tullut kirjojensa ja lehtikirjoitustensa ohella tunnetuksi kirjallisuutta räväkästi esittelevästä tv-ohjelmasta Das Literarische Quartett. Kahdeksannen ikävuosikymmenensä kynnyksellä häneltä ilmestyi vihdoin omaelämäkerta. Eurooppalainen oli Saksassa vuoden 2000 myydyin kirja.

Teos sisältää Reich-Ranickin elämäntarinan lapsuusvuosista nykypäivään. Hän vietti varhaislapsuutensa Puolassa, mutta muutti perheineen Berliiniin jo 1930-luvun alussa. Natsien valtaantulo pakotti juutalaisen perheen kuitenkin palaamaan Puolaan, jossa rauhanaika jäi lyhyeksi. Sodan aikana nuori Reich-Ranicki koki painajaismaisen elämän Varsovan ghetossa. Sodan jälkeen hän toimi tiedustelutehtävissä ja kirjallisuuskriitikkona Puolassa, mutta jouduttuaan epäsuosioon hän päätti paeta 1958 perheineen Länsi-Saksaan. Marcel Reich-Ranicki kohosi Saksassa pian arvostetuksi kirjallisuuskriitikoksi.

Reich-Ranicki sanoo olevansa puoleksi puolalainen, puoleksi saksalainen ja kokonaan juutalainen. Tämä kolmiyhteys on leimannut vahvasti hänen elämäänsä. Kotimaa on ollut milloin Puola, milloin Saksa ja juutalaisuus elämänkokemusten suurin määrittelijä – aina lapsuudesta lähtien.

Ensimmäiset kokemukset juutalaisvihasta ovat jo 1920-luvun Puolasta. Saksassa ne melko pian voimistuivat huipentuen toisen maailmansodan vuosina. Vielä sodan jälkeenkin Reich-Ranicki on ollut huomaavinaan toisinaan kielteistä suhtautumista. Kommunistisessa Puolassa karsastettiin juutalaisia, ja samaa hän jälleen epäili joutuessaan hankauksiin avustamansa Die Zeit -lehden kanssa.

Mies, joka nimeää kotimaakseen Saksan kirjallisuuden, ei ole kuitenkaan lannistunut. Hän tuntuu myös lähes välttyneen katkeruudelta, vaikka natsit surmasivat hänen vanhempansa ja veljensä juutalaisvainoissa. Kirjallisuus ja kirjoittaminen on ollut lapsesta asti elämän käytevoima. Kirjallisilla ja kielellisillä lahjoillaan Reich-Ranicki on selvinnyt geton helvetistä ja päässyt elämässään eteenpäin.

Muistelmateos on kirjoitettu elävästi, ja se antaa kiintoisaa tietoa 1900-luvun juutalaisten vaiheista Puolassa ja Saksassa. Reich-Ranicki kuvaa mestarillisesti aikaa Varsovan getossa. Hän ei mässäile kauheuksilla, vaan kertoo, miten maanpäällisen helvetin keskelläkin ihmiset hakivat lohtua taiteesta ja rakkaudesta. Tekijä haluaa korostaa sydämen sivistyksen voimaa taistelussa barbariaa vastaan.

Lopussa Reich-Ranicki kuvaa muutamia tuntemiaan kirjailijoita, kuten Elias Canettia. Reich-Ranicki arvostelee erityisesti häntä itseriittoisuudesta. Välistä herää kysymys, olisiko hänellä taipumusta siihen itselläänkin. Jo kirjan päällyskuvassa hän vaikuttaa hyvin omanarvontuntoiselta. Tekijä antaa ymmärtää olleensa lahjakas, varhaiskypsä lapsi, joka harrasti jo nuorena kulttuurikirjallisuutta ja pelastui lahjakkuudellaan kuolemalta getossa. Ajoittain Reich-Ranicki myös poukkoilee hieman häiritsevästi eri aikatasojen välillä, mikä antaa teokselle jälkiviisastelevaa makua. Sehän ei ole harvinaista elämäkerroissa.

Kuitenkaan Reich-Ranicki ei ylpeile liiaksi lahjoillaan vaan myöntää joutuneensa ponnistelemaan päämääriensä saavuttamiseksi. Hän on joutunut kärsimään ja kestämään mutta selvinnyt lopulta voittajana. Voittajana, joka lienee saanut sen, mitä on halunnut. Kirjaa voi hyvin kutsua eurooppalaiseksi selviytymistarinaksi.