Venus, viini ja vapaus

Epigrammilla ennen Martialista (40 – n. 104) oli jo pitkät perinteet. Elämäniloisena nautiskelijana tunnettu Anakreon ylisti viiniä ja rakkauden iloja jo lähes 600 vuotta ennen häntä. Anakreon aloittaa iloisen mutta ironisesti sävyttyneen juomalauluperinteen ja on siten eräs Martialiksen runouden varhaisimmista esikuvista. Martialiksen tuotanto sijoittuu vuosiin 86 – 102, jolloin hän kirjoitti 12 kirjaa epigrammeja. Meidän päiviimme on säilynyt lähes 1600 runotekstiä. Marja-Liisa Polkunen on valinnut ja suomentanut iloksemme runsaat 200 runoa, joista suurin osa on muodoltaan epigrammeja.

Sitten Anakreonin epigrammin sävy on muuttunut ratkaisevasti. Oman arvionsa mukaan Martialis kirjoitti hupirunoja, jotka eivät sovellu ”sabiinittarien luettavaksi’. Nämä kun edustivat muinaisen Rooman perushyveitä – siveyttä, arvokkuutta ja velvollisuuden tunnetta – eikä Martialis enää kirjoita viatonta rakkauden ja erotiikan ylistystä tai iloisia juomalauluja. Hän ei pohdiskele rakkauden ikuista mysteeriä, yleviä tai ikuisia totuuksia, vaan sepittää Catulluksen ja Ovidiuksen tapaan arkitodellisuuteen tiukasti pureutuvia satiirisia epigrammeja, illuusionsa kadottaneita lyhyitä ja kärkeviä pilkkarunoja. Näissä hän kuvailee ihmisten kummallisuuksia, piikittelee heidän naurettavia ja häpeällisiä ominaisuuksiaan tai mielistelee keisareita ja patroniuksia hyvän päivällisen ja toimeentulon toivossa. Erityisesti seksuaaliset erikoisuudet tarjoavat hänelle hedelmällistä aineistoa ja ilkikurisia irvailun kohteita. Näitä hänen maailmassa näyttääkin riittävän runsaasti.

Martialis harrastaa älyllistä satiiria. Hänen nokkela ja terävä-älyinen ironiansa osuu viiltävän täsmällisesti kohteeseensa. Hän uudistaa epigrammin temaattista sisältöä, mutta muotoilee tekstinsä edelleenkin perinteiseen elegiseen distikon-mittaan, mikä antaa niille eräällä tavalla surullisen ja lohduttoman sävyn, ikään kuin runoilija valittelisi tapojen ja moraalin turmeltumista. Ajatuksen kärjistäminen ja liioittelu johtaa yllättävään loppuhuipennukseen tai rinnas-tukseen, joka korostaa runon moraalista ristiriitaa ja houkuttelee lukijan itse arvioimaan runon ajatusta, muodostamaan oman mielipiteensä tekstin kuvailemasta aiheesta tai ilmiöstä ja ottamaan kantaa sen puolesta tai sitä vastaan.

Martialiksen runous on tiukasti kulttuurisidonnaista. Aikalaislukijalle hänen aiheensa olivat hyvin arkisia, tuon ajan seinäkirjoituksista ja graffiteista tuttuja, mutta nykylukijalle roomalaiseen tapakulttuuriin pureutuva satiiri ei aina avaudu. Emme esimerkiksi tiedä, miksi vapaan miehen arvolle oli sopimatonta ja noloa syödä päivällistä kotona. Suomentaja onkin varustanut runot laajoilla ja yksityiskohtaisilla selityksillä ja liittänyt ne jokaisen runotekstin yhteyteen. Näin Martialiksen tekstit saavat dokumentaarista todistusvoimaa ja kokoelmasta muodostuu enemmänkin hänen johdollaan suoritettu retki roomalaiseen tapakulttuuriin, seura- ja seksielämän eri osa-alueille kuin tavanomainen runoantologia.

Kääntäjä on ryhmitellyt runot aiheen mukaisesti. Tätä Martialis itse varoi tekemästä, ettei vaikuttaisi liian yksitoikkoiselta, mutta tämän kokoelman ideaan menettely sopii. Selityksineen runot palvelevat yhtä teemaa kerrallaan. Ne johdattelevat lukijan ylellisistä pidoista kylpyläkulttuuriin ja yleisten käymälöiden katveeseen ja tutustuttavat myös näiden alueiden sanastoon, sillä jokainen teksti annetaan myös latinankielisenä versiona. Martialiksen kieli on ronskia ja suorasukaista. Hän käyttää voimakkaita arkikielen ilmaisuja, puhuu alapään asioistakin niiden oikeilla nimillä. Koulun latinantunneilla noihin termeihin ei tutustuttu, eikä niitä löytynyt sanakirjoistakaan, joten latinan kielen harrastajia ajatellen teoksen loppuun on liitetty erityinen seksisanasto. Sen avulla kulttuurin tuntemustaan voi kätevästi laajentaa kyseiselle alueelle.

Kokoelma olisi ansainnut kunnollisen sidonnan. Nyt koviin kansiin liimatut sivut eivät kestä normaalia käsittelyä. Martialiksen nokkeluuksien nautiskeleminen roomalaiseen tapaan divaanilla loikoillen ei onnistu – lehdet kun leviävät lattialle.