Koti

Ruovedellä syntyneen mutta nykyisin Nokialla asuvan Maria Syvälän (s. 1975) kolmas kaunokirjallinen teos on pienoisromaani hämäläisestä kylästä, joka elää välillä nousukautta ja välillä taantuman keskellä. Syvälän aikaisemmat teokset ovat runokokoelma Älä sylje minua syliisi (2005) ja romaani Onnen tyttö (2007). Kolme teosta muodostaa kirjailijan mukaan trilogian, kirjallisuudenlajien vaihtelusta huolimatta.

Kodin päähenkilönä on aikuiseksi kasvanut talontytär, joka joutuu todistamaan ahdistavaa draamaa kotipiirissään. Romaanihenkilön koti, Kaukolan tila, on menossa vasaran alle kannattamattoman maatalousbisneksen ja velkojen vuoksi.

Pertti-isän avuksi löytyy rikas naapuri Mauri Raski, joka ekonomiksi lukeneen sisarenpoikansa neuvosta tarjoutuu ostamaan maatilan kohtuullisin ehdoin. Kauppojen jälkeen karu todellisuus paljastuu, kun Raski ei pidäkään lupauksiaan Kaukolan entisille omistajille.

Syvälän romaanissa maalaisyhteisön kirjoittamattomat säännöt saavat lihaa ympärilleen. Kun maalaiset pitävät toisistaan huolta, itsekkäät pyrkyrit joutuvat häpeään. Isänmaa, suku ja lapsille periytyvä koti osoittautuvat kestäviksi ja elämää ylläpitäviksi arvoiksi. Tämä saattaa iskostua joihinkin arkisiin käyttöesineisiin. Esimerkiksi Alma-äidin rukiin jauhinkivet saavat päälleen kullanhohtoisen auran.

Maalaismiljöö ei tunnu kertojasta kovin ruusuiselta tulevaisuuden rakentamisen kannalta. Minäkertojana toimiva päähenkilö kuvaa ironisesti nuoruuden maailmanparannushaavettaan perustaa sanomalehti nimellä Maaseudun Menneisyys. Talontytär ei lakkaa ihmettelemästä hämäläisten maalaismiesten jäyhää ja sisäänpäin kääntynyttä kansanluonnetta:

”Katson isän ehtoopäivän piirteitä ja mietin miehiä, jotka pitävät oman kotinsa puolta ohi kaiken muun. Kodeissa kasvatetaan viha äärimmilleen niin, että se lopulta kuohuu äyräitten yli ja muuttuu raivoksi. Kodeissa, tuttujen seinien suojassa, alkavat kaikki sodat.”

Välirikon synnyttyä Pertti-isä riitaantuu vuokraisäntänsä kanssa vuosikausiksi. Vaikka Pertti jopa järjestää katalalle naapurilleen vapaaehtoisesti kattotalkoot, tämä ei helly lunastamaan menneitä lupauksiaan. Raskin yllätykseksi Pertti asuu vaimoineen vuokralla jopa kymmenen vuotta, ennen kun ristiriitainen tilanne ja vihanpito laukeavat.

Värikylläinen maalaiskuvaus

Kodissa on paljon samanlaista maalaisromantiikkaa kuin Hella Wuolijoen Niskavuori-teoksissa. Syvälän romaani etenee ajassa miten sattuu: välillä ollaan tapahtumien lopussa, välillä taas alussa tai keskellä. Se luo pohjaa sekavalle lukukokemukselle. Toisaalta ajan edestakainen liike alleviivaa pysyviä arvoja, jotka eivät muutu mihinkään suuntaan menneessä eikä tulevassa. Näistä oma koti on keskeisimpiä:

”Nurin on koti mennyt ja sitten taas noussut voimiensa tuntoon. Ihmiset tulevat ja menevät, mutta koti jää, se siirtyy taskusta taskuun ja taas takaisin, kunnes se vedetään maan tasalle.”

Dramaattisten tapahtumien keskiöön nousee lopulta Raskin sisarenpoika Tero Salmi, joka on aikoinaan saanut enonsa tekemään kataluuden hyväuskoisille naapureilleen. Kun tämä saapuu Kaukolaan valloitustensa pariin, hän saa samalla huomata henkilökohtaisen tappionsa. Oma perhe on hajonnut kuin tuhka tuuleen, eikä miehen tulevaisuudesta ole jäänyt kuin haavekuva jäljelle.

Maalaismiljöön ja luonnon värikylläinen kuvaus on Syvälän parhaita puolia. Kirjailija osaa pukea sanoiksi maalaismaisemat niin havainnollisesti, että niihin pääsee vaivatta sisälle. Myös ihmiskuvauksessa Syvälä on terävän tarkkanäköinen ja syvällinen. Naisellinen romaanikertoja huomioi sekä miesten että naishenkilöiden ominaispiirteitä uskottavasti ja todentuntuisesti.