Katso ihmistä!

Michael Moorcock on englantilaisen science fiction -kirjallisuuden suuria nimiä, joka Suomessa on jäänyt melko tuntemattomaksi, muutamia suomennosyrityksiä lukuun ottamatta. Suuri yleisö muuallakin maailmassa tuntenee Moorcockin parhaiten Elric-fantasiasarjan tekijänä, mutta Suomessa sarjan suomentaminen jäi 1990-luvulla yhteen niteeseen, sekin pienkustantamon kirjana.

Moorcock on kuitenkin paljon muutakin kuin ”vain” fantasiakirjailija. Elric-sarja oli hänelle keskeinen tulonlähde 1960- ja 1970-luvuilla, mutta muissa kirjoissaan hän on ollut huomattavasti vakavampi – jos sallitaan sana, joka sopii melko huonosti tieteiskirjallisuuden kaltaiseen monipuoliseen lajityyppiin.

Moorcock oli yksi keskeisiä kirjailijoita 1960-luvulla alkaneessa science fictionin uudessa aallossa. Englantilaiset ja amerikkalaiset tieteiskirjailijat olivat alkaneet ottaa esimerkkiä ja vaikutteita valtavirtakirjallisuuden modernismista sekä underground-kirjallisuudesta, eritoten Alastoman lounaan kirjoittajalta William S. Burroughsilta.

Tuloksena oli tieteiskirjallisuutta, joka ei totellut lajityyppien välisiä raja-aitoja ja joka parhaimmillaan haastoi monia vanhoja luutumia ja hyökkäsi yhteiskunnan jälkeenjääneisyyttä vastaan. Toisinaan tulokset olivat kokeilua kokeilun vuoksi, ja monet ovat jälkeenpäin syyttäneet uutta aaltoa siitä, että suuri yleisö hylkäsi vakavan science fictionin liian vaikeana tai jopa silkkana kikkailuna ilman todellista sisältöä.

Tällaisesta ei voi syyttää Moorcockin alun perin vuonna 1969 ilmestynyttä romaania Katso ihmistä! (Behold the Man). Romaani on juuri sellaista kirjallisuutta, jota science fictionin ystävät ovat suosikkilajityyppinsä väittäneet aina olevan: ajatuksia herättävää, uusia ratkaisuja ja malleja kokeilevaa kirjallisuutta, joka pureutuu tärkeisiin kysymyksiin syvällisemmin kuin valtavirtakirjallisuus ikinä voi tehdä.

Ilman tieteiskirjallisuuteen kuuluvaa mahdollisuutta rikkoa todellisen maailman rajoja ei voisikaan kysyä: entä jos Jeesus ei ollutkaan olemassa, vaan hänen tilallaan oli nykyajan ihminen, joka on aikamatkustajana sysätty vuoteen 29 jKr?

1960-luvun nuoriso – ja usko

Kyse ei ole pelkästä ajatusleikistä eikä teosta välttämättä tarvitse pitää science fictionina. Kaiken tapahtuneen voi nähdä myös päähenkilön houreina. Hänellä olisi siihen kaikki syyt: Moorcockin romaanin päähenkilö Karl Glogauer on isättömänä ja etäisen äidin varjossa elänyt nuori mies, joka joutuu koulussa ja kesäleirillä säälimättömän kiusaamisen kohteeksi.

Hänellä ei ole onnea ihmissuhteissa ja hän ajelehtii uskonnosta ja ideologiasta toiseen. Hän on kiinnostunut uskosta ja uskomisesta, mutta ei pysty sitoutumaan mihinkään.

Moorcock maalailee synkkää kuvaa 1960-luvun nuorisosta ja tämän asuttamasta maailmasta: siinä ei ole juuri tilaa ilolle ja säkenöivälle älylle. Glogauerin yritykset keskustella uskosta tyrmätään puolivillaisilla dogmeilla, ja hän ajautuu mielenterveysongelmiin. Mahdollisuus aikamatkaan näyttäytyy mahdollisuutena uuteen alkuun.

Kirjan alussa on raju kohtaus, jossa muut lapset kiusaavat Glogaueria. Se ennakoi tulevaa ja luo tukevaa pohjaa Moorcockin teoksen kohtalon väistämättömyyttä käsittelevälle tematiikalle. Totta kai tulevaisuudesta tuleva ihminen tietää, mitä esimerkiksi Johannes Kastajalle tapahtuu, ja totta kai hän osaa tulevalle pettäjälleen sanoa, mitä tämän tulee tehdä. Glogauer astuu mahdollisimman julmalla tavalla kohti historiaa ja sen toteutumista.

Yhden ihmisen harteilla on tässä tapauksessa enemmän kuin Jeesus Kristuksella, joka sentään sovitti vain ihmisten synnit. Karl Glogauer kantaa selässään myös koko maailmanhistoriaa.

Moorcockin kirjassa on aimo annos 1960-lukuun sopivaa rienausta, mutta kenenkään ei tulisi romaanista loukkaantua, vaan ottaa se haasteena pohtia omaa uskoaan. Moorcockin henkilöt puhuvat siitä, paljonko myyttien taustalla on todellisuutta vai edeltävätkö myytit todellisuutta. Katso ihmistä! kiepauttaa asetelman moneen kertaan ympäri.