Kertomuksia

Minna Canthin (1844–1897) tuotannon ydin koostuu tavallisen työväestön kuvauksista, kuten teoksissa Työmiehen vaimo (1885) ja Köyhää kansaa (1886). Klassikkokirjailijan asemasta huolimatta hänen kirjojaan on julkaistu uusintapainoksina laiskanlaisesti. BTJ:n mainion Klassikot-sarjan teos Kertomuksia parantaa tilannetta sikäli, että osa sen novelleista on julkaistu edellisen kerran 1910-luvulla.

Sille on tosin syynsä. Canthin muun muassa Päijänne-lehteen kirjoittamat novellit eivät aina kanna edes lyhyttä mittaansa. Monet tarinoista ovat ajan hengen mukaisia moraliteetteja. Työ on kunniassaan, eikä ylenmääräistä rietastelua aina katsota hyvällä. Toisaalta Canth halusi onnettomilla lopuillaan nimenomaan kiinnittää huomionsa osattomien elämäntilanteeseen, tehdä yksityisestä yleistä. Hänen tarinansa eivät satuilleet.

Kertomuksia-teoksen 21 novellia ovat ilmestyneet alun perin lehtikirjoituksina sekä kokoelmissa Novelleja ja kertomuksia I (Weilin + Göös, 1878), Novelleja I–II (1892) ja Kootut teokset I–II (Otava, 1917–1919). Kaikkein verevintä Canthia mukaan ei ole osunut, mutta kirja on hyvä otos hänen tuotannostaan. Mukana on niin lempeämpiä kansankuvauksia kuin ajan oloja kritisoineita tragedioitakin.

Töhräyksiä tavallisista tallaajista

Canthin novellit ovat juoniltaan ja kirjoitustyyliltään yksinkertaisia, mutta ne ovat silti kestäneet aikaa. Aika on usein armelias osaaville realisteille. Siinä missä esimerkiksi Kalle Päätalon Juuret Iijoen törmässä taltioi tavallisen kansan elämää 1920–luvulta eteenpäin, Canth on varhaisempi realisti muun muassa Émile Zolan hengessä. Päätalon kieli- ja esinenyanssien määrää ei kukaan voine ylittää, ehkei ole tarpeenkaan. Päätalon tavoin kuitenkin Canth kiinnostaa köyhän kansan kuvauksensa vuoksi.

Kumpikaan ei myöskään välittänyt sievistellä: kansan olot ja käyttäytyminen kuvataan totuudenmukaisesti eikä nationalistista ihannekuvaa seuraten. Kieli on paikoitellen hyvinkin värikästä. Tässä suhteessa Canth ja Päätalo nivoutuvat osaksi hienointa suomalaista kirjallista perinnettä, Aleksis Kiven suorasanaista linjaa. August Ahlqvistin kuuluisa kritiikki Seitsemästä veljeksestä voisi mutatis mutandis koskea myös heidän teoksiaan:

”Melkein joka sivulla tavataan lauseita, joita ei suvaittaisi hollituvassa, niinkuin ’pidä leipäläpes kiinni’, ’turpas kiinni’, ’saatpa muuten vasten kuonoasi, ’kävelee pitkin kyliä ja tekee piioille lapsia’ – – – Kiven tässä ’kertomuksessa’ antamat töhräykset eivät ole kuvauksia enemmän suomalaisesta kuin mistään muustakaan kansanelämästä; ne ovat harhateille joutuneen kuvastinaistin säännöttömiä kangastuksia, joita täysjärkinen ihminen ei millään lailla voi kutsua taiteentuottamiksi.”

Miehet ja naiset kiusauksien markkinoilla

Canthin harhateille joutunut kuvastinaisti kangastelee hienosti esimerkiksi tarinassa Ensimmäiset markkinat. Turmiolan Tommi -henkinen tarina huijatuksi joutuvasta Antista julkaistiin ensi kerran Päijänne-lehdessä vuonna 1878. Juomalaulut sekä ”markkinakuraasin” ja ”vörmyntärin” kaltaiset sanat uhkuvat latinkia. Tietysti tarinassa on myös huijarijuutalainen: ”Osta, mine anda sulle viisikolmatta markka. Katso kuinga se passah’!”

Ensimmäiset markkinat tavoittaa hurmahenkisen humalan kaikessa kaoottisuudessaan, sanoisinko hogarthmaisuudessaan. Tunnelma on miltei hallusinatorinen, siis todenmukainen.

Canthin novellit ovat ajalta ennen hyvinvointivaltiota. Niinpä melko vähäeleisetkin kuvaukset perin kehnosta tai olemattomasta terveydenhuollosta hyytävät. Naiset lankesivat rahasta, naimisiinkin asti. Välillä patruunien ehdotukset houkuttivat liian kanssa, kuten luokkayhteiskuntaa ja oikeuslaitosta kritisoivassa Lain Mukaan -tarinassa, jossa nuori neito joutuu liian rahakkaiden vikittely-yritysten kohteeksi:

”Hän ummisti silmänsä ja alkoi noin ilman aikojaan vaan mietiskellä, mitä kaikkia hän olisi ostanut jos – jos –, niin jos kymmenmarkkasia olisi tipahdellut tuolla tavoin joka päivä. Kyllä hän sen hyvin tiesi, ettei niitä enää tipahtelisi, mutta mietiskeli kumminkin lystin vuoksi.”

Missä taustoitus?

Kertomuksia toteuttaa BTJ:n klassikkosarjan periaatetta, jossa harvinaisia novelleja ja romaaneja saatetaan nykylukijoiden saataville. Sarjan aiemmin ilmestyneistä kirjoista esimerkiksi Kyösti Wilkunan Riennon toimitus (1914) on kertakaikkisen riemukas ajankuva viime vuosisadan alun lehtimieselämästä.