Kultainen legenda

Nadeem Aslam on pakistanilassyntyinen brittikirjailija. Hänen perheensä muutti Pakistanista Britanniaan Aslamin ollessa 14-vuotias. Aslam opiskeli biokemiaa Manchesterin yliopistossa, mutta jätti opinnot kesken kirjoittamisen vuoksi. Hänen vuonna 1993 julkaistu esikoisteoksensa Season of the Rainbirds (ei suomennettu) sai useita palkintoja. Tähän mennessä Aslam on julkaissut viisi romaania, joista kaksi on suomennettu ennen Kultaista legendaa.

Uskontojen jakolinjat

Elokuussa 1947 brittien siirtomaavalta Intiassa päättyi ja brittiläinen Intia jaettiin hindujen Intiaan ja muslimien Pakistaniin. Intian ja Pakistanin välit ovat olleet huonot, ja valtiot ovat käyneet useaan kertaan sotaa Kashmirin alueesta, josta yksi kirjan henkilöhahmo on lähtöisin. Pakistanin hallinto on ollut useita kertoja sotilasdiktatuurin käsissä. Pakistan on virallisesti islamilainen valtio, Pakistanin islamilainen tasavalta. Uskonnon merkitys kirjassa on suuri – se vaikuttaa kaikkeen.

Arkkitehtipariskunta Nargis ja Massud ovat virallisesti muslimeja, mutta he eivät ole kovin kiinnostuneita uskonnosta. Pikemminkin he toivoisivat, että erilaiset muslimit sekä hindut ja kristityt pystyisivät elämään keskenään sovussa ja ystävyydessä. Monet pystyvät ainakin sietämään toisiaan, mutta Pakistanissa on myös paljon fundamentalistimuslimeja, joille islamin asia on hyvin pyhä eivätkä vääräuskoiset ole minkään arvoisia.

Uskontojen ristiriita onkin yksi kirjan keskeisistä teemoista. Jokaisen henkilöhahmon kohdalla on merkityksellistä, mihin tämä uskoo tai mihin muut arvelevat tämän uskovan. Varakkaiden muslimiperheiden palveluksessa on paljon kristittyjä. Myös Nargis ja Massud ovat ottaneet palvelukseensa lukutaidottoman kristityn pariskunnan, Lilyn ja Gracen. Lapsettomat Nargis ja Massud ovat kouluttaneet kristityn pariskunnan tyttären Helenin. He myös kannustavat tyttöä lähtemään opiskelujen perässä ulkomaille. Helen ei kuitenkaan halua jättää isäänsä Lilyä, koska perheen äiti Grace on tapettu jokin aika sitten.

Aslam kuvailee, miten uskontojen erottelu ulottuu arkipäivän elämästä lakeihin ja poliisin toimintaan. Helen muistaa, että koulussa eräs opettaja käski hänen nousta seisomaan ja kertoa, millä oikeudella hän on vienyt opiskelupaikan muslimilta. Kristityillä koululaisella pitää olla omat astiat mukana, eikä tämä saa käyttää koulun vessaa. Rikosepäillyssä muslimit päästetään kuulustelujen jälkeen kotiin, kristitty on päiväkausia pidätettynä ja väkivallan kohteena. Vähemmistöuskontojen edustaja voidaan tuomita jumalanpilkasta kuolemaan, mutta jos murhaaja on muslimi, tämä kärsii elinkautisesta tuomiosta alle vuoden ja pääsee vapaaksi vankilasta, kun on opiskellut Koraanin ulkoa eli on tehnyt parannuksen.

Saari

Kadulla tapahtuu ampumisvälikohtaus, jossa myös muutama ulkopuolinen haavoittui. Massud saa osuman kaulaansa ja kuolee myöhemmin sairaalassa. Amerikkalainen ampuja saadaan kiinni. Pakistanin ja Yhdysvaltojen hallitukset tekevät salaisen sopimuksen. Viranomaiset vierailevat kuolleiden sivullisten omaisten luona ja esittävät, että näiden on suostuttava ottamaan vastaan korvaus eli veriraha ja ilmoitettava julkisesti antavansa surmaajalle anteeksi.

Myös Nargisin luona käy hallituksen edustaja samalla asialla. Nargis saa kuitenkin fundamentalistiryhmältä viestin, ettei hänen pitäisi hyväksyä Yhdysvaltojen kanssa veljeilevän hallituksen jumalatonta tarjousta.  Ennen pitkää Nargis joutuu pakenemaan kodistaan. Helen pakenee hänen kanssaan. Helenin kristityllä isällä on ollut suhde musliminaisen kanssa, ja tämä tarkoittaa todennäköistä kuolemantuomiota myös Helenille. Naisten kanssa pakenee Kashmirista kotoisin oleva Imran, joka on karannut sissien koulutusleiriltä ja osunut Nargisin talolle.

Nargis, Helen ja Imran piileskelevät siellä täällä muutaman päivän, kunnes he piiloutuvat pienelle saarelle, jonka Massud on joskus perinyt. Saari on asumaton, mutta siellä on useita rakennuksia, jotka Nargis ja Massud ovat piirtäneet.

Nargis ja Massud ovat suunnitelleet saarelle moskeijan, jossa on oma ovi kullekin neljälle islamin haaralle, ja kaikille yhteinen rukoussali. Moskeijan sivuille on rakennettu neljä taloa, joissa uskonoppineet voisivat asua ja tulla vuorotellen johtamaan rukouksia. Lisäksi moskeijan ympärille on luotu islamilainen paratiisipuutarha hedelmineen. Moskeijassa on pidetty avajaiset, mutta pian sen jälkeen siellä on tapahtunut murha. Paikka on jäänyt autioksi. Alkujaan saarelle oli ollut tarkoitus rakentaa myös kristillinen kirkko ja hindutemppeli, mutta ne olivat jääneet perustusten asteelle.

Saari on kolmikolle turvapaikka jatkuvalta pakenemiselta. Nargis katselee tuttuja paikkoja ja muistelee aikaa, jolloin hän ja Massud ovat tutustuneet, suunnitelleet ja rakentaneet saaren. Lisäksi Nargis pohtii elämänsä salaisuutta, jota hän ei koskaan ollut paljastanut edes Massudille. Helen puolestaan on huolissaan isästään. Jos Lily on saatu kiinni, hän voi olla jo kuollut.

Imran muistelee Avalonia, saarta, jolla kaikki haavat paranevat. Kaikki heidän haavansa eivät parane, mutta ainakin he pystyvät käsittelemään asioitaan. Kaikki kolme viettävät aikaa yhdessä, he juttelevat ja laulavat. He kertovat toisilleen ajatuksistaan ja elämästään. He käyvät läpi epäoikeudenukaisuuden ja kuoleman täyttämiä kipeitä muistoja. Välillä Imran käy läheisessä basaarissa ostamassa elintarvikkeita ja lataamassa iPodiaan. Helen ja Imran, kristitty ja muslimi, tutustuvat toisiinsa yhä paremmin – he rakastuvat.

Kirja on viillelty rikki, pakomatkan yhdistämät erilaiset ihmiset ompelevat sen taas kokoon.

Kirja

Massudilla oli kuollessaan hallussaan isänsä kirjoittama kirja Jotta he voisivat tuntea toisensa. Kirja oli ilmestynyt Massudin syntymävuonna, viisikymmentäviisi vuotta aiemmin. Kirja on esillä Nargisin kodissa. Hallituksen edustaja on viillellyt kirjan repaleiksi uhkaillessaan Nargisia.

Nargis alkaa korjata kirjaa ompelemalla rikkiviillettyjä sivuja ehjiksi kultalangalla. Kirjan ompelemisen yhteydessä mainitaan japanilainen kintsugi-tekniikka, jossa rikkoutunut keramiikka korjataan kultajauheella koristellulla lakalla. Korjattu sauma saa näkyä, koska se on osa esineen historiaa.

Kun Nargis, Helen ja Imran pakenevat saarelle, heillä on kirja mukanaan. He kaikki ompelevat kirjaa kokoon. Jokaisella heistä on oma, tunnistettava käsialansa. Nargis myös tietää mielessään, millainen Massudin ompelujälki olisi, jos hän olisi kirjaa kasaan ompelemassa. Korjauksen jälki on vahvasti osa kirjan historiaa. Lopulta kirjaan sinetöityy myös nuorten rakkaus, kun Helen tulee ommelleeksi kirjaan kiinni oman paidanhelmansa ja Imranin hihan.

Rankan maailman matkalaiset

Alkuperäinen kultainen legenda, Legenda aurea, on 1200-luvulla koottu kokoelma kristillisiä pyhimyskertomuksia. Kultalangalla korjattu kirja ei sisällä pyhimyskertomuksia, vaan monenlaisia historiallisia, islamilaiselle ja kristilliselle kulttuurille yhteisiä seikkoja. Kirja on viillelty rikki, pakomatkan yhdistämät erilaiset ihmiset ompelevat sen taas kokoon.

Monet kirjan hahmoista kärsivät ennakkoluuloista, kokevat epäoikeudenmukaisuutta ja vääryyttä. Kirjan keskeiset henkilöt pystyvät ylittämään ennakkoluulonsa ainakin joiltain osin, mutta jotkut heistä joutuvat maksamaan siitä kovan hinnan.

Kultainen legenda kuvaa rankkaa ja pelottavaa maailmaa. Kirjan alussa Nargis ja Massud elävät leppoisaa elämää, vaikka heitäkin on koskettanut Helenin äidin murha ja pyrkimys saada syyllinen tuomituksi. Myöhemmin tuntuu jo siltä, ettei kukaan voi olla hetkeäkään varma hengestään ja elämästään. Silti lopuksi jää varovainen, hiljainen toivo.