Kritiikit

Kiiltomato-Lysmasken on kirjallisuuskritiikin verkkolehti. Lehdessä julkaistaan kritiikkejä niin eri kaunokirjallisuuden lajeista kuin etenkin kirjallisuutta käsittelevästä tietokirjallisuudesta sekä suomeksi että ruotsiksi.

Tyhjennä lomake

Huolellisesti ja tunteen palolla

Merja Leppälahti 7.11.2009

Antti Jaatisen esikoisteos, Parnasson ja Atenan proosakilpailussa toiseksi sijoittunut Tupajumi, on kertomus rakennusvirkamies Antero Veriparran muutamasta viikosta. Tuolloin päähenkilölle tapahtuu melkeinpä enemmän kuin hänen… Lue lisää

Emoaluksen laskeutuminen

Maija Katariina Jelkänen 4.11.2009

Sakari Issakainen muistetaan useimmiten esikoisteoksensa Paratiisissa ei soi Paganini (1987) Finlandia-ehdokkuudesta. Mitä pilvet puhuvat -romaania ja sitä edeltänyttä Espalmadoria (2001) yhdistää mielikuvituksellisuus ja runsaus. Lue lisää

Valetta, harhoja, sirpaleita

Anna Saari 2.11.2009

Mynämäellä asuva kirjallisuusterapeutti ja lastenkodin kasvatusjohtaja, runoilija Jussi Sutinen voisi tuskin komeammin aloittaa eurooppalaisen ihmisen puheenvuoroaan. Hänen esikoisteoksessaan Kuolleiden kaupunkien muistikirja runojen puhuja seurustelee… Lue lisää

Levottomuutta sukupolvesta toiseen

Eeva Salonius 31.10.2009

Belgialainen Dimitri Verhulst (s. 1972) on kotimaansa ylistetyimpiä ja palkituimpia nykykirjailijoita. Hän on saanut muun muassa Libris-kirjallisuuspalkinnon, jonka on Belgiassa ennen häntä saanut vain… Lue lisää

Silitä niin välität

Riitta Vaismaa 28.10.2009

Juhani Laulajainen (s. 1954) on julkaissut kaksi omaäänistä ja tasokasta novellikokoelmaa. Erämaan kautta tullut yksinäinen susi ilmestyi vuonna 2007 ja Rakkaus – Käyttöohje viime… Lue lisää

Eletty ja koettu ajatus

Markku Kaskela 26.10.2009

Harmi! on Lauri Otonkosken yhdestoista runokokoelma. En muista lukeneeni niistä aivan kaikkia, mutta esimerkiksi kokoelma Olo ja etenkin sen aloittava osio joulukuu piirtyi mieleen… Lue lisää

Kun mikään ei tunnu miltään

Otto Lappalainen 24.10.2009

”Otan reppuni ja jätän huoneeni viimeisen kerran, ja samalla sanon lopullisesti irti sopimukseni tämän yhteiskunnan kanssa. Se on ainoa mahdollinen ratkaisu.” Kuolemansairauksia-kokoelman päättävän ”Vihan… Lue lisää

Sodassa ei ole koskaan kivaa

Tiina Raevaara 21.10.2009

Teemu Kaskinen (s. 1976) on suomentaja ja näytelmäkirjailija, jonka esikoisromaani Sinulle, yö valottaa sotimisen järjettömyyttä onnistuneesti etäännyttäen. Yksilöiden kannalta sodat ovat hyvin samankaltaisia sotimisen… Lue lisää

Kello epäkaksitoista

Veli-Matti Huhta 19.10.2009

Perun vuoristossa kasvaneen César Vallejon (1892–1938) tie vei maailmalle – Ranskaan ja Neuvostoliittoon, symbolismiin, surrealismiin ja marxismiin. Hän kuoli Pariisissa. En tiedä, oliko silloin… Lue lisää

Robotit ihmisyyden ytimessä

Vesa Sisättö 17.10.2009

Karel Čapekin R. U. R. muistetaan ennen kaikkea näytelmänä, joka synnytti sanan robotti. Tšekin kielen pakon alaista työtä tarkoittava sana on levinnyt maailman kieliin… Lue lisää

Kohtalon määräykset sotkevat arjen

Satu Taskinen 14.10.2009

Johanna Hulkon esikoisromaani Säkeitä Pietarista kertoo Annasta, murkkuikäisen Tanjan äidistä ja Antti-nimisen miehen vaimosta. Kuka Anna itse on, irrotettuna näistä funktioistaan, sitä hän ei… Lue lisää

Surusta ja kuolemasta elämän lumoon

Alli Kantola 12.10.2009

Anne Hännisen kahdennentoista runokokoelman elämänsolua kuvaavaan kanteen on sijoitettu sisältöä hyvin kuvaavat runot. Teoksen sivuilla lukija saa seurata aikuiseksi kasvaneen runoilijan rohkeaa elämän kohtaamista. Lue lisää

Vieritä ylös