Kritiikit

Kiiltomato-Lysmasken on kirjallisuuskritiikin verkkolehti. Lehdessä julkaistaan kritiikkejä niin eri kaunokirjallisuuden lajeista kuin etenkin kirjallisuutta käsittelevästä tietokirjallisuudesta sekä suomeksi että ruotsiksi.

Tyhjennä lomake

Runot kuin rubiinit, sanat kuin salamat

Seppo Järvinen 27.2.2001

Luen Juhani Kellosalon runoja ja nautin. Olen esteetti, en lacanilainen älykkö. Viisi kokoelmaa on jo mittava runoilijan saavutus varsinkin, kun runoilija julkaisee harvakseltaan, punnitusti. Lue lisää

Tuhti paketti runouden olemuksesta

Niina Hakalahti 27.2.2001

Tuula Hökän toimittama ”Oi runous, romantiikan ja modernismin runouskäsityksiä” tarjoilee runouden filosofiaa parin sadan vuoden ajalta tuhtina lähes 400-sivuisena pakettina. Kyseessä on huolellisesti ja… Lue lisää

Näytösoikeudenkäynneistä tarinoiden huumaan

Jani Saxell 25.2.2001

Budapestilaispoika Péter Simon leikkii ystäviensä kanssa kotia, tutkii puutarhan pelottavia ihmeitä ja kuuntelee juutalaisen isoisänsä tarinoita. Kymmenvuotiaan tajuntaan heijastuu vain hyvin etäisesti, että hän… Lue lisää

Scifi-lupauksen uusin on haalea kokemus

Kanerva Eskola 23.2.2001

On vaikea päättää, on Risto Isomäen ”Herääminen” pahin mahdollinen tapaus -science fictionia, Clancy-tyyppistä jännitystä vai fiktion muotoon kirjoitettu kasvihuoneilmiön opaskirja. Joka tapauksessa… Lue lisää

Liian pahaa kirjoitettavaksi

Helena Rintala 22.2.2001

Kirjoittaminen ja elämä näyttävät kietoutuvan toisiinsa jotensakin itsestään selvästi ja erottamattomasti: kirjoittaa elääkseen, elää kirjoittaakseen, kirjoittaa elämästä. Kun kirjailija Jorge Semprún valitsee kirjoittamisen ja… Lue lisää

Syyllisyyden ja oikeuden näytelmiä

Taina Teerialho 20.2.2001

Kolme näytelmää sisältävä kirja ”Sammakko on sammakko” ilahduttaa: Pieni kustantaja on ottanut painoksen juuri näytelmistä, ja kirja on läpileikkaus työparin yhteistyöstä. Tulos osoittaa, että… Lue lisää

Kysymyksiä keskenkasvuisille

Tuutikki Tolonen 18.2.2001

Onko maapallon sisällä toinen maailma? Voiko aikaa säilöä museoon? Pitäisikö maailman lapsilaumaa hieman harventaa? Mikä on loppujen lopuksi hyvin erikoista ja mikä ei? Leena… Lue lisää

Hehkuvia kirjeitä

Johanna Venho 17.2.2001

Tämä kirjeromaani on kokoaan suurempi, oikea pieni helmi. Suloista luettavaa. Kirja alkaa, kun tanskalainen Delphine Hav lähettää kortin ranskalaiselle taidemaalarille Jean-Luc Foreurille. Hän on… Lue lisää

Ihmisen, kaupungin ja luonnon limityksiä

Aki Alanko 14.2.2001

Ihminen, ihmisen kaltainen olio, luonto ja kaupunki limittyvät Helena Sinervon neljännessä runokokoelmassa toisiinsa. Ihminen ja ihmisen kaltainen olento laajenevat moneen suuntaan kaupungin ja luonnon… Lue lisää

Miehen puhetta

Mika Nykänen 13.2.2001

Kuolema, rakkaus, vuodenaikojen kierto. Siinä perustarpeet ”Mustaan runokirjaan”. Toisen kokoelmansa julkaissut Juha Siro kirjoittaa eletystä elämästä karhein sanankääntein. Siro ei antaudu kielelliseen keikarointiin vaan… Lue lisää

Rakkauden ja kuoleman mytologiaa

Esko Karppanen 13.2.2001

Roberto Calasso, italialainen kirjailija ja kustantaja, toteaa, että mytologia koostuu niistä tarinoista, joita aletaan kertoa, kun sielu ja ruumis joutuvat alistumaan jumaluudelle vaikka eivät… Lue lisää

Häly on oire kielen kuolemasta

Rita Dahl 13.2.2001

Hannu Simpuran romaanissa ”Jo-ku” esitetään tärkeä viesti mediahälyyn turtuneille ihmissieluille. He elävät maailmassa, jossa ruumis on nostettu ikoniksi, ja tuntuvat vääristyneen kielenkäytön myötä unohtaneen… Lue lisää

Vieritä ylös