Kritiikit

Kiiltomato-Lysmasken on kirjallisuuskritiikin verkkolehti. Lehdessä julkaistaan kritiikkejä niin eri kaunokirjallisuuden lajeista kuin etenkin kirjallisuutta käsittelevästä tietokirjallisuudesta sekä suomeksi että ruotsiksi.

Tyhjennä lomake

Ihmisen, kaupungin ja luonnon limityksiä

Aki Alanko 14.2.2001

Ihminen, ihmisen kaltainen olio, luonto ja kaupunki limittyvät Helena Sinervon neljännessä runokokoelmassa toisiinsa. Ihminen ja ihmisen kaltainen olento laajenevat moneen suuntaan kaupungin ja luonnon… Lue lisää

Miehen puhetta

Mika Nykänen 13.2.2001

Kuolema, rakkaus, vuodenaikojen kierto. Siinä perustarpeet ”Mustaan runokirjaan”. Toisen kokoelmansa julkaissut Juha Siro kirjoittaa eletystä elämästä karhein sanankääntein. Siro ei antaudu kielelliseen keikarointiin vaan… Lue lisää

Rakkauden ja kuoleman mytologiaa

Esko Karppanen 13.2.2001

Roberto Calasso, italialainen kirjailija ja kustantaja, toteaa, että mytologia koostuu niistä tarinoista, joita aletaan kertoa, kun sielu ja ruumis joutuvat alistumaan jumaluudelle vaikka eivät… Lue lisää

Häly on oire kielen kuolemasta

Rita Dahl 13.2.2001

Hannu Simpuran romaanissa ”Jo-ku” esitetään tärkeä viesti mediahälyyn turtuneille ihmissieluille. He elävät maailmassa, jossa ruumis on nostettu ikoniksi, ja tuntuvat vääristyneen kielenkäytön myötä unohtaneen… Lue lisää

Kun fantasia tulee todeksi

Alli Kantola 11.2.2001

Elähdyttävintä suomalaista tekstiä aikoihin löysin Markku Lindroosin verkkokirjasta ”Mark Landon”. Kirja on esikoisromaani, mutta kaikesta näkee, että tekstiä on tähän asti tehty paljon ja… Lue lisää

Synkkä ja keveä labyrintti

Riitta Vaismaa 10.2.2001

Niina Repo onnistuu kolmannessa romaanissaan ”Miehen kuolema” mahduttamaan lyhyehköön teokseen (120 s.) niin paljon ymmärtämättömyyttä, että se hakkaa väärinymmärrysten ja niistä johtuvien käänteiden ja… Lue lisää

Jalosen romaani on luja ja kuulas helmi

Kari Levola 6.2.2001

Jos minun edes leikkimielisesti pitäisi valita viime vuoden unohdetuin, liian vähälle huomiolle jäänein kirja, se voisi olla Riitta Jalosen ”Yö on oranssi häkki”. Kyse… Lue lisää

Ylisukupolvista totta

Riitta Vaismaa 26.1.2001

Peräkamarin aikanaistyttö repäisee vanhempien kuoleman jälkeen. Hän tekee polkupyörällä paitsi uskomattoman fyysisen matkan sisarustensa luo selvittämään asioita ja vaatimaan oikeutta omaan elämään myös matkan… Lue lisää

Kolarin metsäkaartin ruohonjuurihistoria

Aki Alanko 11.1.2001

Toimittaja Markku Tasalan teos herättänee alkuun kysymyksen, miksi juuri länsilappilainen Kolari on valittu tarkastelualueeksi. Tähän löytyy järkevä perustelu. Kolari on yksi niistä kunnista, joissa… Lue lisää

Syvä ääni pimeästä ajan ja yhteiskunnan syrjältä

Aino Tiirikkala 10.1.2001

Asko Sahlbergin esikoisromaanin miljöönä on marginaali-ihmisten Göteborg. Päähenkilö, menneisyydelle selkänsä kääntänyt suomalainen mies, haluaa olla näkymättömissä ja yksin. Hän elää vailla säännöllistä työtä, vapaana… Lue lisää

Vanhahtavia vihreäpukuisia

Riitta Vaismaa 28.12.2000

Hannu Niklanderin viehättävän vanhahtava lause pakotti taas tarkistamaan kirjan julkaisuvuoden. Kyllä, novellikokoelma ’Leskimiehen kevät’ on tämän syksyn kirja. Ensimmäistä osaa lukuun ottamatta kokoelman novellien… Lue lisää

Nihilistin manauksia

Pirkko-Liisa Rauhala 27.12.2000

On hienoa saada luettavaksi Leo Tolstoin kuuluisa paasaus (1898) korkeataiteen turmelevuudesta ja tarpeettomuudesta Martti Anhavan maukkaana suomennoksena varsinkin, kun teokseen sisältyy myös Tolstoin taidekäsitystä… Lue lisää

Vieritä ylös