Kritiikit

Kiiltomato-Lysmasken on kirjallisuuskritiikin verkkolehti. Lehdessä julkaistaan kritiikkejä niin eri kaunokirjallisuuden lajeista kuin etenkin kirjallisuutta käsittelevästä tietokirjallisuudesta sekä suomeksi että ruotsiksi.

Tyhjennä lomake

Ylisukupolvista totta

Riitta Vaismaa 26.1.2001

Peräkamarin aikanaistyttö repäisee vanhempien kuoleman jälkeen. Hän tekee polkupyörällä paitsi uskomattoman fyysisen matkan sisarustensa luo selvittämään asioita ja vaatimaan oikeutta omaan elämään myös matkan… Lue lisää

Kolarin metsäkaartin ruohonjuurihistoria

Aki Alanko 11.1.2001

Toimittaja Markku Tasalan teos herättänee alkuun kysymyksen, miksi juuri länsilappilainen Kolari on valittu tarkastelualueeksi. Tähän löytyy järkevä perustelu. Kolari on yksi niistä kunnista, joissa… Lue lisää

Syvä ääni pimeästä ajan ja yhteiskunnan syrjältä

Aino Tiirikkala 10.1.2001

Asko Sahlbergin esikoisromaanin miljöönä on marginaali-ihmisten Göteborg. Päähenkilö, menneisyydelle selkänsä kääntänyt suomalainen mies, haluaa olla näkymättömissä ja yksin. Hän elää vailla säännöllistä työtä, vapaana… Lue lisää

Vanhahtavia vihreäpukuisia

Riitta Vaismaa 28.12.2000

Hannu Niklanderin viehättävän vanhahtava lause pakotti taas tarkistamaan kirjan julkaisuvuoden. Kyllä, novellikokoelma ’Leskimiehen kevät’ on tämän syksyn kirja. Ensimmäistä osaa lukuun ottamatta kokoelman novellien… Lue lisää

Nihilistin manauksia

Pirkko-Liisa Rauhala 27.12.2000

On hienoa saada luettavaksi Leo Tolstoin kuuluisa paasaus (1898) korkeataiteen turmelevuudesta ja tarpeettomuudesta Martti Anhavan maukkaana suomennoksena varsinkin, kun teokseen sisältyy myös Tolstoin taidekäsitystä… Lue lisää

"Kun kaikki heidän toiveensa on tyhjiin raukeava"

Riitta Vaismaa 27.12.2000

Päivi Alasalmen Metsäläiset kertoo nuoren parin maallemuutosta, joka on odotusta paremmasta maailmasta, samoin lapsen odotusta. Kun mukaan kiedotaan paljon sekä parin että ympäristön epäluuloja,… Lue lisää

Mystikko käy kyläbaarissa

Mika Nykänen 21.12.2000

Anne Hänninen on tullut tutuksi runojen ystäville mystisenä ja syvälle luotaavana keskeislyyrikkona. Hännisen runot käsittelevät suurimpia ajateltavissa olevia teemoja; kuolemaa, rakkautta ja olemassaoloa usein… Lue lisää

Sanoa sanomaton

Antti Hynönen 20.12.2000

Brasilialaiskirjailija Clarice Lispectorin (1925-1977) Água viva on upea, suggestiivinen ja älyllisesti haastava sukellus aistimisen, kielen ja luomistyön toisiinsa kietoutuviin syvänteisiin. Se on rakkauskirjeeksi naamioituva,… Lue lisää

Hyvin hymyilyttää - vähä naarattaa

Jouni Tossavainen 15.12.2000

”Maapuupäiv” on runo ja proosakokoelma, johon lounaissuomalainen Heli Laaksonen käänsi etelävirolaisen Jan Rahmanin tekstit lähinnä Turun-Uudenkaupungin seudun murretta vastaavalla kielellä, ja Rahman taas vironsi… Lue lisää

Moderni intiaani

Jouni Tossavainen 14.12.2000

Jerome Rothenberg vieraili viime keväänä Suomessa. Luin vierailusta vasta syksyllä, kun J. K. Ihalaisen valikoima Rothenbergin runoja julkaistiin. Runot luettuani olisin halunnut olla paikalla,… Lue lisää

Mie kai jotenki tavastuin siihin hommaan

Riitta Vaismaa 9.12.2000

Jussi Siirilä käyttää esikoiskirjassaan Sopulit ainakin kolmea kielenpartta. Osa novelleista on kirjoitettu varsin aidon tuntuisella Perä-Pohjolan murteella, osa jonkinlaisella yleisslangilla ja osa jonkin verran… Lue lisää

Jeesus tilasi kuolemantuomion

Reijo Virtanen 8.12.2000

”Kuva Jeesuksesta, joka ei olekaan aivan niin suloinen, alkaa vähä vähältä kirkastua”, lupaa takakansi Bengt Pohjasen Suloinen Jeesus -kirjassa (alk. 1996). Sellaisen lupauksen varassa… Lue lisää

Vieritä ylös