Kritiikit

Kiiltomato-Lysmasken on kirjallisuuskritiikin verkkolehti. Lehdessä julkaistaan kritiikkejä niin eri kaunokirjallisuuden lajeista kuin etenkin kirjallisuutta käsittelevästä tietokirjallisuudesta sekä suomeksi että ruotsiksi.

Tyhjennä lomake

Naisten talo miesten maailmassa

Elli Leskelä 18.8.2000

Markkinavoimat näkisivät mielellään digitaalisen kirjan valtaavan perinteisen kirjan paikan. Tästä tuskin on toivoa – ainakaan vielä. Haluamme paperille painetun kirjan, sen painon, tuoksun ja… Lue lisää

Musiikista, runosta ja kokemuksesta

Pirkko-Liisa Rauhala 18.8.2000

Lauri Otonkosken esseekokoelma tuli lukemistooni pari viikkoa sitten tilanteessa, jossa yritin miettiä, miksi Thomas Mannin 125-vuotissyntymäpäivä 6.6.2000 sivuutettiin suomalaisessa kulttuurielämässä vähin äänin. Otonkosken essee… Lue lisää

Pahan kauneus

Antti Hynönen 18.8.2000

’Yhä edelleen olen täydellisen kykenemätön tarkastelemaan viileästi tuota salamoivaa sanomaa, joka tuntuu minusta joka suhteessa ylittävän kaikki inhimilliset mahdollisuudet’, totesi André Breton 50-luvulla Lautréamontin… Lue lisää

Runon luonnostelua

Pertti Terho 18.8.2000

”olen puristellut tissejä / maistanut vittujen mettä, / nuollut reisiltä hien / nähnyt riettaan naisen / juossut kiimaa pakoon’, purkaa runoilija nuoria tuntojaan. Kovin… Lue lisää

Suuren hupsun haikeaa ja viisasta

Mertzi Bergman 18.8.2000

Japanilainen runoilija Ryôkan (1758-1831) on mukava veikko. Kai Niemisen suomentaman valikoiman ensimmäisessä runossa hän asettaa lukijansa kuitenkin vaativaan asemaan: ”Kuka sanoo minun runojani runoiksi?… Lue lisää

Kokonaisuus hukassa

Niina Hakalahti 16.8.2000

Anelma Järvenpää-Summasen runokokoelman kustantaja Maahenki ”julkaisee kirjallisuutta, jolla on juuret maaseutuhenkiseen elämänkatsomukseen, mutta samalla se etsii uusia näkemisen tapoja ja yhteyksiä”. Järvenpää-Summasen kolmannessa runokokoelmassa… Lue lisää

Kuoleman käsi hyväilee

Mika Nykänen 4.8.2000

Hannu Salakan uusin runokokoelma käsittelee lähestyvää kuolemaa ja elämän tyhjyyttä harvinaisen armottomasti ja lakonisesti. Runoilija on vetäytynyt kaikesta erilleen ja tarkkailee vähittäistä elämän katoamista… Lue lisää

"Mul on kiäl"

Tuula Korolainen 29.6.2000

Ensimmäinen mielleyhtymä, joka Heli Laaksosen esikoisrunoista tulee, ei suinkaan ole kirjallinen. Alitajunnasta tunkee Tellervo Koiviston karuhko, hitusen huvittunut ääni, joka kertoo jotain arkista ja… Lue lisää

Luontokalenterin lehdiltä

Hannimari Heino 20.6.2000

Ensivaikutelmani Pirjoliisa Tuomisen (s.1969) esikoiskokoelmasta Unohdan että olen on kepeä, ilmava ja tunnelmoiva. Kokoelma on kauniskantinen vihkonen, jonka voisi viedä mukanaan mökille tai josta… Lue lisää

Kirkkaita ajatuksia ja runsaudenpulaa

Jouko Sirola 20.6.2000

Anni Sumarin neljännestä runokokoelmasta on moneksi. Teoksen ulkoasussa kamppailevat ahdas taitto ja halvannäköinen kansi Sumarin omaa, mielenkiintoista kuvitusta ja kirkasta, selkeästi ajattelevaa tekstiä vastaan. Lue lisää

Kerran minustakin tulee pyöveli, sellainen kuin isäni

Tommi Parkko 20.6.2000

Unkarilaisen runouden esittely suomeksi on poikkeuksellisen säännöllistä ja laajaa. Minkään muun maan runoutta ei ole seurata niin tiiviisti. Valolieriön alla todistaa jälleen, että unkarilaiseen… Lue lisää

Maininkeja vesilasissa

Lauri Sipilä 20.6.2000

Jari Ehrnroothin edellinen teos oli erinomainen Vierashuone (1996), suorapuheinen mutta laajakatseinen kokoelma kirjeitä psykoanalyytikolle analyysin päätyttyä. Teos näkyy peilikuvana myös Ehrnroothin esikoisromaanissa Deserton pyörre. Lue lisää

Vieritä ylös