Kritiikit

Kiiltomato-Lysmasken on kirjallisuuskritiikin verkkolehti. Lehdessä julkaistaan kritiikkejä niin eri kaunokirjallisuuden lajeista kuin etenkin kirjallisuutta käsittelevästä tietokirjallisuudesta sekä suomeksi että ruotsiksi.

Tyhjennä lomake

Koepaloja ihmiselämästä

Artemis Kelosaari 24.8.2015

”Hänen nimensä on Belle Biopsia ja haava säkenöi hänessä niin kuin celsius syvänteissä luo lämpöä keinoja kokeillakseen”, Tuula Sipilä kirjoittaa esikoiskokoelmansa johdantorunossa. Jos Biopsiasta täytyisi ottaa biopsia – koepala... Lue lisää

Kehon läpi kieleksi

Vesa Rantama 28.7.2015

Jonimatti Joutsijärvi on jo vuosia ollut näkyvä ja tärkeä hahmo runoutemme kentällä, yksi nuoren polven lahjakkaimmista tekijöistä, mutta ajatus teoskokonaisuudesta ei ole toistaiseksi kovin tyydyttävästi palvellut hänen kirjoittamistaan. Hänen... Lue lisää

Hiihtämisen moniulotteisuudesta

Juhana Henrikki Harju 29.6.2015

Suksin-teoksen runot käsittelevät hiihtämistä eri näkökulmista, ja sen runot on kirjoitettu lyhytproosamaiseen raapalemuotoon. Kokeilu on kiinnostava, mutta tekee lukemisen rytmistä lopulta hieman yksitoikkoisen. Suomessa ei liene aiemmin kirjoitettu runokokoelmaa, jonka... Lue lisää

Virtuaalisia telineitä kumoamassa

Miikka Laihinen 1.6.2015

”Tulokulmasta riippuu / kehen tämä nyt osuu”, todetaan Harry Forsblomin uusimman runoteoksen loppumetreillä. Vaikka yksittäinen säepari sanallistaakin oivallisesti kokoelman teksteissä taajaan ilmenevää kyynistä relativismia, mieltyy ilmaus silti aika laimeana... Lue lisää

Kun paperit on kirjoitettu loppuun

Jouni Tossavainen 25.3.2015

”Sillat voitetaan kulkemalla niitten ylitse.” Kirjailija ja kustantaja Paavo Haavikko (1931–2008) valitsi tuotantonsa aluksi tämän säkeen, vaikka se julkaistiin vasta Parnassossa yli 20 vuotta esikoiskokoelman Tiet et ä isyyksiin... Lue lisää

Etunimihörhöyden ruumiinavaus

Juri Nummelin 26.1.2015

Postmodernin ihmisen etuoikeuksiin kuuluu mahdollisuus nimetä jälkeläisensä erikoisella, jopa uniikilla nimellä. Kaukana ovat ne ajat, jolloin samannimisiä lapsia on samalla luokalla viisi tai kuusi: Jareja, Katjoja ja Teroja ei tule... Lue lisää

Nymfejä ja hämähäkkejä

Esa Mäkijärvi 22.12.2014

Juhana Vähäsen (s. 1982) kolmas runoteos Nymfaion on luontevaa jatkoa hänen aiemmille kokoelmilleen. Se kehittää tekijänsä ilmaisua ja vie sitä yhä yllättävämpiin suuntiin. Vähänen tunnetaan omaperäisyydestään. Hänen kirjansa eivät välttämättä... Lue lisää

Hetkiä Stadissa

Niina Holm 15.12.2014

On pitkälti Harri Hertellin aktiivisuuden ansiota, että lavarunous ja runoklubien poetry jam ja open mic -illat keräävät kerta toisensa jälkeen Helsingin kantakaupungin kuppilat täyteen. Hertell on paitsi lavarunoilija ja runomuusikko,... Lue lisää

Historiaa erään miehen mitalla

Maaria Ylikangas 17.11.2014

Aronpuron anekdooteista kollaasiksi rakentuvat runoelma saa muotoaan vastaavan kritiikin. Vaikka Kari Aronpuron kirja julistautuu pelkäksi barnumiksi, hölynpölyksi, siinä piirtyy historia. Olennainen ei nimittäin ole ”minä”, vaan vaihtelevat jatkumot. Ainoa... Lue lisää

Barokkinen kartasto

Sami Liuhto 14.10.2014

Tässä ajassa on tullut tavaksi kirjoittaa ensyklopedioita ja sanakirjoja, mutta runoilija Mikael Bryggerpä teki kartaston. Tuuliatlaksessa on kuvituksena kirjaimia ja sanoja, eikä kartasto ole painava ja paksu, vaan kevyt ja... Lue lisää

Ajattelun metodinen kumous

Miikka Laihinen 2.6.2014

Tamperelaista Sanasato-kustantamoa vuodesta 1996 asti luotsanneen Erkki Kiviniemen esikoisaforismikokoelma Tietön tie (2010) jätti jälkeensä tuuman jos toisenkin. Paikoin erinomaisen oivaltavaa, luovaa ja omaperäistä lausetta paukuttanut teos kritisoi – ajattelun vapauden... Lue lisää

Matteja, kokkeja ja neroja

Niina Holm 19.5.2014

Suvi Vallin (s. 1977) esikoisrunoteos Ohijuoksija (2011) seurasi tekstisirujen ja ajatusloikkien estetiikkaa. Sinfonian lailla eteenpäin vyöryvä kokonaisuus avautui hengästyttävän laajalle muun muassa maantieteellisesti: Kemijoelta Kymijoelle ja Reinin varrelle. Ohijuoksijan teemoja... Lue lisää

Vieritä ylös