Veronika päättää kuolla (Veronika decide morrer)

Veronika päättää kuolla on tarina slovenialaisesta nuoresta tytöstä, jolta ei näytä puuttuvan mitään; hän on kaunis ja hänellä on turvallinen työpaikka sekä rakastavat vanhemmat. Veronika ei näe kuitenkaan syytä jatkaa elämäänsä, koska se tuntuu tyhjältä ja tarkoituksettomalta. Päivät toistuvat rutiininomaisesti täsmälleen toistensa kaltaisina. Veronika ymmärtää kykenemättömyytensä vaikuttaa maailmassa tapahtuviin vääryyksiin ja tuntee siksi täydellistä yksinäisyyttä. Hän ottaa välinpitämättömän tyynesti yliannoksen lääkkeitä ja nauttii jo etukäteen siitä, että saisi pian tietää, onko Jumalaa olemassa. Hän herääkin Vileten mielisairaalassa. Lääkäri kertoo, että hänen aivonsa ovat vaurioituneet pahasti ja että elinaikaa on jäljellä korkeintaan viikko.

Kuoleman odottaminen ja ennen kokematon sairaalaympäristö saavat Veronikan miettimään ja ymmärtämään asioita uudella tavalla. Hän pohtii filosofisesti normeja ja malleja sekä rohkeutta poiketa niistä, erilaisuutta, välinpitämättömyyttä elämää kohtaan ja ennen kaikkea hulluutta. Onko kukaan hullu vai olemmeko kaikki hulluja? Onko hulluus vain rutiineista poikkeamista? ”Jos voisin päästä pois täältä jonain päivänä, antaisin itselleni luvan olla hullu, sillä kaikki ovat hulluja, ja pahimpia ovat ne, jotka eivät tiedä olevansa sellaisia, vaan toistavat vain kaiken sen mitä toiset käskevät”, hän miettii, kun elämänhalu alkaakin yhtäkkiä palata. Huomatessaan, että on Viletessä vietettyjen päivien aikana kokenut vihaa, rakkautta, elämänhalua, pelkoa, intohimoa ja uteliaisuutta vahvemmin kuin koskaan ennen Veronika katuu päätöstään kuolla. Sairaalapäivinään hän tutustuu itseensä ja löytää itsestään paljon uusia veronikoja, joita ei olisi halunnutkaan tappaa.

Paulo Coelho antaa suunvuoron myös kolmelle muulle potilaalle, joilta Veronika oppii paljon. Joskus on helpompi tekeytyä hulluksi ja paeta elämän asettamia vaatimuksia paikkaan, jossa voi olla keskeyttämättä mielipuuhaansa kenenkään käskystä. Hullunhan ei odotetakaan toimivan sääntöjen mukaan. Sairaalan ulkopuolisen elämän vaikeus ei johtunut kaaoksesta tai anarkiasta vaan liiasta järjestyksestä. Merkittävä luku romaanissa on kuvaus Veronikan lopulta saavuttamasta vapaudesta ja onnellisuudesta, jota hän tuntee riisuutuessaan miespotilaan edessä ja huomatessaan, että kiihottavinta teossa on rajattomuus, ei miehen kosketus.

Coelho on sanonut, että Veronika on kuin Slovenia, maa jonka ihmisiä hän rakastaa; molemmat haluavat elää omaa elämäänsä. Veronika päättää kuolla perustuu Coelhon omakohtaisiin kokemuksiin 1960-luvulta, jolloin hänen vanhempansa toimittivat hänet mielisairaalaan kolme kertaa. Hän kritisoi voimakkaasti myös mielisairaaloiden hoitomenetelmiä. Vaikka tekstissä on paljon symboliikkaa, lukijalle välittyy helposti Coelhon nuoruudenaikainen voimakas kapina yhteiskunnan normeja vastaan. Vaikka Coelho taisteli oikeudestaan olla erilainen ja toteuttaa omaa unelmaansa yli 30 vuotta sitten, aihe on yhä ajankohtainen. Koska Coelhon mielestä ulkoisten odotusten mukaan eläminen estää ihmisen sisäistä kasvua, hän kehottaa teoksellaan elämään tässä ja nyt.

Coelhon teksti on kaunista ja tapa kertoa asioista lämminhenkinen mutta ehkä liian alleviivaavaa. Keskeisen sanoman, oikeuden valita oma elämäntapansa, ymmärtää ilman selittelyitäkin.

Brasiliassa v. 1947 syntynyt Paulo Coelho on julkaissut viisitoista romaania, joita on käännetty 56 kielelle. Hän on 105 vuotta sitten perustetun arvostetun Brasilian Kirjallisuusakatemian jäsen sekä UNESCO:n erityisneuvonantaja. Ranskalaislehti Lire nimesi hänen tuotantonsa maailman toiseksi myydyimmäksi v. 1999. Suomessa Coelhon on napannut talliinsa vasta pari vuotta toiminut pienkustantamo Bazar Kustannus.