Café Sjöjungfrun

Café Sjöjungfrun on Ralf Andtbackan kolmas runokoelma. Se on harmoninen kokonaisuus, vaikka jokainen runo on oma maailmansa, aina lapsuusmuistoista syvällisiin sisäisiin visioihin.

Kokoelman läpi kulkee kesuuran idea. Se voi olla sanojen väliin konkreettisesti jäävä tyhjä tila (kuten runossa ”Bokätarna”), graafinen merkki (”Dagens horoskop”), sitaatti tai ajatuskulun katkos.

”Cesur” on myös runokokoelman alun ohjelmarunon nimi: ”– cesuren / när samtalet med jämna mellanrum / når en rytmisk vilopunkt. / [ ] / Det är lätt att föreställa sig annat / som hör till eller på något sätt passar / in i det hela –”
Andtbackan runot ovat loppuun asti pohdittuja, välillä syvän filosofisia, välillä hienoisen ironisia, suorastaan humoristisia. Runot käyvät jatkuvaa dialogia lyriikan traditioiden – niin klassisen runon kuin modernisminkin periaatteiden – kanssa.

Runoissa on sana sanaa vastaan, ja kesuura paljastaa tämän ”sanasodan”. Andtbacka käyttää esim. huudahduksia epätavalliseen tyyliin ”– Tungan skjuter ut en rejäl decimeter / som extra effekt. Ö ö ö ä ä ä! –” (”Den galna ormmänniskan”).

”Café Sjöjungfrun” -runo on pitkä teksti, joka sisältää pohdintoja, huomioita ympäröivästä maailmasta ja sitaatteja keskustelusta ”runoilija X:n” kanssa. Runo puhuu omasta itsestään: ”– orden koagulerar / ordlöst, kallnar / och träder in i världen / som den är, inte mer lögnaktiga, /
inte mindre, än detta: / natt. juli. regn. / från mitt fönster ser jag: / vattnet. ljuset. träden. / vattnet. /
ljuset. / träden. –”

Andtbacka kokeilee Cafe Sjöjungfrun -kokoelmassa runon kaikkia mahdollisuuksia, ja tuloksena on kokeiluista huolimatta lämmin, elävä runokokoelma.