Käyttämättömät tunteet

Reijo ”Rax” Rinnekangas (s. 1954) on taiteemme ja kirjallisuutemme omien polkujen kulkija, eurooppalainen kosmopoliitti. Umpioitunut ja pienten piirien taiteemme kaipaisi hänen kaltaisiaan näkijöitä lisää. Romaani Käyttämättömät tunteet vahvistaa Rinnekankaan omaperäistä taitelijakuvaa. On kerrottava niin, että lukijan ja romaanin selittämätön yhteys syntyy. On kerrottava totuus.

Romaanin nimi on viitteellinen. Tunteiden ja tarpeiden hierarkiassa voidaan lähteä liikkeelle melkein mistä tahansa, vaikka Maslowin tarvehierarkiasta tai jungilaisesta psykoanalyysista. Ehkä tunnetuin tunteista absoluuttina käyttäytymisen mallina kirjoittanut on Jean Paul Sartre.

Romaanin alussa elokuvakäsikirjoitusta valmisteleva mies lukee Albert Camus’n Sivullista. Ihminen on totaalisesti yksin, maailmaan heitetty. Alkuluvuista voi hahmottaa kaupungiksi Helsingin. mutta ympäristö voisi olla mikä tahansa kaupunki. Hautajaiskuvaus puolituntemattoman sukulaisen haudalla avaa romaani ensimmäisen tunteiden lukon. Mies kuuntelee papin ”kuuliaista” kielenkäyttöä. ja tuntee itsensä täysin ulkopuoliseksi. Vain yksi havainto jää mieleen. Taustalla seisoo kaunis, tumma nainen.

Mies harhailee tunteiden erämaassa kuin Sivullisen Mersault.

Monien vaiheiden jälkeen mies istuu naista vastapäätä kahvilassa suggestion vallassa. Jotakin on tapahtumassa, mutta hän ei tiedä, mitä on edessäpäin. Naisen sanat, arkisesti lausutut, putoavat kuin pyövelin kirves:

”En tuntenut sukulaistanne kovin hyvin. Hän tosin auttoi minua kun tulin tähän maahan. Minulla oli jäänyt käyttämättömiä tunteita häntä kohtaan, joten menin hautajaisiin hyvästelemään hänet.”

Nainen ei kerro, mitä nämä käyttämättömät tunteet ovat. Tästä alkaa myös miehen noidanlukko. Hän ei kuvitella negatiivisia tunteita, joista pahin toisen ihminen hyväksi käyttäminen, henkinen ja fyysinen raakuus. Uskonnollisessa mielessä tätä voisi kutsua sielun petokseksi. Ateisti Sartre puhuu inhosta, agnostikko Camus syyttömästä syyllisyydestä. Romaanin henkilö harhailee tunteiden erämaassa kuin Sivullisen Mersault, joka vankisellissä on kuitenkin valmis tunnustamaan paille syntinsä.

Rakkaus

Rinnekankaan romaanin lukiessa tulee mieleen etsimättä Franz Kafka. Züraussa kirjoittamissaan aforismeissa Kafka totea ihmiselämästä ja ympäröivästä yhteiskunnasta: ”Häkki etsii lintua.” Ei niin, että ihminen etsisi kotopesää, vaan järjestelmä etsii uhria.

Mahdollisuus pelastukseen on käyttämättömien tunteiden ymmärtäminen. Yhteiskunta, loistava järjestelmä, on täynnä pystyyn kuolleita puita. Kirjan tunnelma ei kuitenkaan johdattele lukijaa apatiaan vaan valoon. Tunteet ovat elämän lähteen vettä.

Yhdeksi romaanin motiiveista nousee pyyteetön rakkaus.

Rinnekankaan tapa kuvata naisen psyykeä on taitavan kunnioittavaa. Romaanin yhdeksi motiiviksi nousee pyyteetön rakkaus, johon sisältyy toisen ihmisen sisimmän löytäminen. Tämä tapahtuu Käyttämättömissä tunteissa kolmen naisen kautta. Vasta sitten mies on valmis katsomaan peilin taakse, tunnistamaan oman identiteettinsä.

Romaanin tapahtumat liikkuvat eri puolilla Eurooppaa. Tämä antaa teokselle elokuvamaista avaruutta. Kirjoittajan tausta valokuvaajana ja elokuvantekijänä heijastuu myös tekstiin nopeina leikkauksina, tunnelmavälähdyksinä. Päähenkilö, lopulta rauhan löytävä tarkovskimainen Stalker, ”adoptoi” ensimmäisen rakkautensa tyttären. Tragedia saa sovituksen. Ihminen on vapaa.

Romaanin rakenne, upea kieli, miehen monologi, tekevät Käyttämättömistä tunteista romaanin, jota voi täydellä syyllä kutsua eurooppalaiseksi. Se on mieleenpainuva lukukokemus, joka sijoittuu tekijänsä tuotannon kärkipäähän.