Riitta Vartti ja viisi muuta naista ovat tehneet merkittävän kulttuuriteon kääntäessään suomeksi filippiiniläisten naisten novelleja ja romaanikatkelmia. Tulikärpänen on ensimmäinen suomeksi julkaistu filippiiniläinen kaunokirjallinen teos. Se on tietoisesti naiskirjallisuutta, joka on marginaalista omassakin maassaan. Tulikärpänen on paitsi kaunokirjallisuutta myös opas filippiiniläiseen todellisuuteen.

Niille lukijoille, jotka eivät ennestään tunne Filippiinien historiaa, kulttuuria tai yhteiskuntaa suosittelen ensimmäiseksi luettavaksi Tulikärpäsen lopussa olevaa Riitta Vartin artikkelia filippiiniläisen naiskirjallisuuden historiasta. Artikkeli auttaa sijoittamaan novellien tapahtumat ja maailmat eri miehitysten ja sotien aikakausiin, yhteiskunnallisiin kehityskaariin ja erittäin keskeisesti kielikysymykseen. Ilman näitä tietoja novellit eivät kaikin kohdin lukijalle aukea.

Kirjallisuuden kieli on problemaattinen, ja Filippiinien kielioloihin tutustuminen on meille yhtenäiskulttuurissa eläville kiintoisaa. Koska kirjailijat tulevat lähes kokonaan eliitin parista, kirjoitettu kieli on useimmiten englantia. Näin myös Tulikärpäseen suomennetut tekstit on pääosin käännetty englannista. Sylvia Mayuga kirjoittaa: ”Perheeni ajattelee espanjaksi, tuntee tagalogiksi, rukoilee pidgin-latinaksi ja puhuu englanniksi.” Filippiineillä puhutaan monia kieliä ja kymmeniä murteita, jotka kuuluvat Kaakkois-Aasian malajikieliin. Kielten käyttö on osa Filippiinien yhä jyrkkää yhteiskunnallista luokkajakoa.

Tulikärpäsessä on 19 novellia ja romaanikatkelmaa 13 naiskirjailijalta 1920-luvulta 2000-luvulle. Kääntäjät ovat kirjan toimittaneen Riitta Vartin lisäksi Ulla-Maija Aitakangas, Maarit Huhtaniemi, Sari Nurminen, Lynn Rangel-Mustonen ja Paula Väänänen. Novellien ja kirjailijoiden kirjo on laaja. Kirjoittavat filippiinat edustavat monia sukupolvia, piirejä, luokkia, ajattelutapoja ja elämäntilanteita.

Tulikärpänen jakautuu viiteen osaan. Ensimmäinen kertoo lapsuuden kokemuksista, toinen nuoruudesta, kolmas elämästä yhteiskunnallisissa murroksissa ja neljäs maaseudun ja kaupungin välisistä ristiriidoista. Viides osa kuvaa filippiinan näkökulmasta laajaa maastamuuttoa, joka lienee aihepiireistä suomalaistenkin tiedotusvälineiden kautta tutuin. Aihepiiri on näyttäytynyt meille ennemminkin sirvilien ja kumppaneiden kautta, ei itse filippiinojen.

Lapsuutta kuvaavasta ensimmäisestä jaksosta tulee aluksi vähän hämmentävä olo. Lapsuuden kuvaukset ovat jollakin tavoin vanhahtavan oloisia ja kovin yläluokkaisia ja romanttisia. Odotin kirjalta jotakin muuta. Tämän jakson viimeinen novelli Lualhita Bautistan Lastenkutsut tulee jo lähemmäs nykyaikaa. Se on myös vaikuttava esimerkki siitä, miten kielet sekoittuvat ja miten englanti tunkee omakieliseen puheeseen.

Muut jaksot vievät jo kuohuvaan elämään. Toisen jakson novelleista Gilda Cordero-Fernandon Varhain maailmassamme on kirjan puhuttelevimpi. Se kertoo uskomattoman surkeissa oloissa elävän tytön ponnistelusta perheensä hyväksi. Novelli kuvaa myös kauniisti vihaa lähestyvää rakkautta, jota tyttö tuntee perheeseensä.

Kolmannessa jaksossa oleva Edessa Ramosin niminovelli Tulikärpänen on vaikuttava kertomus vallankumouksellisista, joiden elämään kuuluvat mielenosoitukset, vangitsemiset, kidutus ja työ ihmisoikeusjärjestöissä. Vaikka nainen on aktiivinen toimija, hän on myös hämmästyttävän sidoksissa perinteiseen ja sovinnaiseen moraaliin. Neljäs jakso piirtää Filippiinien yhteiskunnan sisäiset ristiriidat eteemme. Siinä kuvataan, miten nainen alempiarvoisessa kaupunkityössä joutuu esimiehen alistamaksi ja miten amerikkalaisten sotilaiden viihdyttäminen leimaa naisia. Linda Ty-Casperin novelli Pienet juhlat puutarhassa on sarkastisen hauska kuvaus koulutetun ja itsenäistä elämää elävän naisen ja tämän isän matkasta maalle.

Viides jakso antaa saa hyvän kuvan laajasta maastamuutosta. Seksibisnes ja avioliittovälitys saavat hyvin inhimilliset kasvot. Jakso on ankeasta teemastaan huolimatta toiveikas. Kun länteen siirtyneet naiset pettyvät suhteissaan, he ryhtyvät toimeen. He uskaltavat mm. erota ja taistella lapsistaan.

Tulikärpänen herättää kiinnostuksen filippiiniläiseen kirjallisuuteen. Lukija jää odottamaan uusia käännöksiä.

Jaa artikkeli:

 

Lisätietoa muualla verkossa