Täydellinen ruumis (Exquisite Corpse)

Surrealismin pimeitä ulottuvuuksia älykkäästi luotaava romaani Täydellinen ruumis on kenties viime vuoden paras kirja. Sitä sopii ylistää paitsi hauskuudesta ja helppolukuisuudesta myös syvän tarkasta ajan kuvauksesta, houkuttelevasta mystisismistä sekä harvinaisen pakkomielteisestä rakkaudesta. 1930-luvun kuvauksena Robert Irwinin teos on verraton. Se yltää ajan ja paikan tuolle puolen aina historiallisesti tunnistettaviin tunnetiloihin ja mutkikkaisiin jännitteisiin. Natsismi nostaa päätään, surrealismi muuttuu anarkistisesta maailmanjärjestysmallista salonkikelpoiseksi viihteeksi, ja Eurooppa valmistautuu sotaan. Robert Irwin on käsittämättömän meditatiivisella metodilla synnyttänyt vangitsevan romaanin, joka kummittelee ajatuksissa pitkään.

Päähenkilö, nuori taiteilija Caspar, on hypnagogisten kuvien ja valveunien riivaama. Tästä ominaisuudesta hän ammentaa kaiken taiteellisen voimansa. Caspar ei tyydy elämään puolella teholla vaan vaatii elämältä kaiken. Hän suorittaa surrealistisia kokeiluja yksin sekä taiteilijaryhmä Serapionin killan voimin. Hän maalaa, vaeltaa, kuvittelee, juo viskiä ja uneksii. Caspar kertoo taiteellisista näkemyksistään ja vilkkaan mielikuvituksensa tuottamista absurdeista fraktaaleista. Casparin elämä on kadehdittavan vauhdikasta. Mikä onkaan hienompaa kuin omasta taiteestaan puhuminen?

Serapionin kilta etsii ihmisen todellista juurta ja sielua mielikuvituksen syvyyksistä André Bretonin, Paul Eluardin ja Salvador Dalín johdolla. Suurella tohinalla he käyvät elokuvissa, lukevat de Sadea ja Artaudia ja järjestävät surrealistiset joukko-orgiat tavoitteenaan sovittaa seksi Julmuuden teatterin filosofiaan. Casparin kaverit ovat kukin tavallaan sekavia. Kiltalaisten lopullinen päämäärä on paljastaa Suurenmoinen arkitodellisuudessa ja yhtyä Tiedostamattomaan. Vaikka killan yhteisöllisyys vaikuttaa vankalta, on jokainen lopulta itse luomansa maailman uskomusten varassa.

Ylivertainen dada

Surrealismi on pohjimmiltaan positiivinen filosofia. Se uskoo ajatuksen voimaan, mielikuvituksen elähdyttävään ja valoisaan kuvastoon. Surrealistit uskoivat muuttavansa kaiken, he uskoivat, että ihmiskunnan on mahdollista kääntää uusi lehti ja alkaa elää entistä täydemmin.

Täydellinen ruumis näyttää surrealismin toisesta näkökulmasta. Irwinin näkemyksessä surrealismi on synkkä ja pelottava taival. Se on kääntynyt yhteiskunnalliselta tasolta yksilön pelkoihin ja komplekseihin. Surrealismilla on alettu paeta yhteiskunnan karuja realiteetteja, vaikka vielä muutama vuosi sitten se hyökkäsi yhteiskunnan kimppuun. Lisäksi surrealismi on ajautunut nöyryyttävään tilaan, taidesuunnaksi muiden joukkoon. ”Surrealismi on menettänyt sokeeraavuuden, jolla se kerran ylpeili. Jopa sen kyky lumota on nyt kyseenalainen.” Romaani saa entistä vakuuttuneemmaksi dadan ylivertaisuudesta surrealismiin nähden. Dadassa ei sentään ollut mitään tolkkua!

Täydellinen ruumis on vahva rakkaustarina. Caspar rakastuu epätoivoisesti kauniiseen Carolineen. Pian Caroline kuitenkin katoaa, ja kertomus siirtyy uudelle tasolle. Mitä tapahtuu, kun rakastettu ei anna kuulua itsestään ja kun jäljelle jäävät vain omat kuvitelmat? Omituiset oletukset alkavat muuttua todeksi, ”minä” hajoaa ja viina kuljettaa painajaisia entisestään. Caspar ajelehtii kolkon Lontoon kaduilla ja käy Saksassa, missä surrealismi on jo julistettu rappiotaiteeksi ja taiteilijoita vainotaan. Yhtäkkiä sota alkaa, ja Caspar huomaa kadottaneensa kaikki ystävänsä, ja häntä kohdellaan kuin hullua. ”…minusta vaikutti jokseenkin epäoikeudenmukaiselta, että minä, kiistämättömän taitava mesmeristi, jouduin lukkojen taakse ja pakkopaidan nöyryyttämäksi samaan aikaan kuin Saksassa toinen suuri mesmeristi, herra Hitler, ei ainoastaan ollut vapaalla jalalla vaan sai ottaa vastaan valtavien väkijoukkojen tervehdyksiä ja suosionosoituksia.”

Täydellinen ruumis on tarina läpitunkevasta yksinäisyydestä. Caspar on lopulta yksin ongelmiensa kanssa, yksin maailmassa. Kajahtaneista taiteilijoista ei ole täysipainoisiksi ystäviksi. Casparin täytyy luottaa itseensä ja taiteeseensa. Hän on vaatimattomuudestaan huolimatta Serapionin killan terävin hahmo. Vaikka Caspar luottaa aistien sekoittamiseen, hänen ajattelussaan on gnostilaista värinää, halua selvittää elämän suuri arvoitus.

Robert Irwinin romaani on täynnä nerokkaita lauseita. Teksti on aina täsmällistä, vaikka se kuvaisikin sekavuutta ja minuuden hajoamista. Historialliset tapahtumat ja henkilöt tuovat merkillisen, uhkaavan lisän kertomukseen. Täydellinen ruumis on vankkaa romaanitaidetta, jossa henkilöhahmot ovat äärettömän monipuolisia ja analyysi kirkasta. Ihmismielen väreilevät kehät paljastuvat hyytävän todellisessa kokonaisuudessaan ja jättävät lukijan syvän mietteliäisyyden valtaan. Todellisuus on suhteellista ja ihmisen on viime kädessä vain nojattava omaansa.