Keisari [Cesarz]

Ryszard Kapuściński on maailmankuulu journalisti, alansa suuri tähti. Kapuściński on todistanut useita kymmeniä vallakumouksia kehitysmaissa ja kirjoittanut niistä vaikuttavia kirjoja, jotka pureutuvat totalitarismin ytimeen. Nyt hänen pääteoksensa Keisari on käännetty suomeksi. Keisari oli vuonna 1978 ilmestyessään sensaatio. Vaikka se kuvaa keisari Haile Selassien valtakautta ja 1974 tapahtuneen vallankumouksen vaiheita Etiopiassa, se koettiin niin Puolassa kuin lännessä ennenkaikkea nerokkaaksi allegoriaksi vapautta vailla olevasta Puolasta. John Updike, Salman Rushdie ja monet muut ylistivät Kapuścińskia suureksi kirjailijaksi.

Myös Kapuścińskin omat elämänvaiheet ovat olleet poikkeuksellisia. Hän syntyi vuonna 1932 köyhään ja vanhoilliseen itäpuolalaiseen Pinskin kaupunkiin. Sanojen maailman hän löysi vasta myöhään. Silti Kapuścińskin ura lähti – ilman varsinaista koulutusta – nopeasti käyntiin: ensin nuorisolehden toimittajana ja pian sen jälkeen Puolan uutistoimiston kirjeenvaihtajana. Jälkimmäisestä tuli hänelle monikymmenvuotinen ammatti.

Kapuściński toimi Afrikan, Aasian ja Etelä-Amerikan maissa vakituisena kirjeenvaihtajana ja teki myös pitkiä matkoja Neuvostoliittoon. Hän työskenteli lisäksi sanomalehtitoimittajana ja kirjoitti kirjoja. Kapuścińskin kirjoista tuli jo varhain suosittuja Puolassa ja 70-luvulta lähtien myös lännessä. Keisari oli vuonna 1978 ilmestyessäänsensaatio. Vaikka se kuvaa keisari Haile Selassien valtakautta ja 1974tapahtuneen vallankumouksen vaiheita Etiopiassa, se koettiin niin Puolassa kuin lännessä ennenkaikkea nerokkaaksi allegoriaksi vapautta vailla olevasta Puolasta.

John Updike, Salman Rushdie ja monet muut ylistivät Kapuścińskia suureksi kirjailijaksi. Kapuścińskista tuli kansainvälinen tähti: hän sai lukuisia palkintoja ja luennoi yliopistoissa eri puolilla maailmaa. Hänet tunnustettiin niin loistavaksi kirjalliseksi kyvyksi kuin suureksi kehitysmaiden asioiden auktoriteetiksi. Saksalainen Der Spiegel-lehti kutsui Kapuścińskia äskettäin vuosisadan reportteriksi, ja lukuisat nuoret toimittajat ihailevat häntä suurena esikuvanaan.

Faktaa vai fiktiota?

Suomessa Kapuścińskilta on aiemmin julkaistu kaksi kirjaa. Suomalaiset oopperanystävät tuntevat hänet Aulis Sallisen oopperasta Palatsi, joka perustuu Kapuścińskin Keisariin. Kapuścińskin kuvaan julkisuudessa vaikutti varmasti myös hänen kirjojensa välittämä omakuva: lukija ei voi muuta kuin ihailla pelotonta toimittajaa, joka kuin ihmeen kaupalla selviää hengenvaarallisista tilanteista, joita tuon tuostakin esiintyy.

Kapuściński kuvaa selkäpiitä karmivalla tavalla Haile Selassien yksinvaltiutta Etiopiassa. Tyyliltään kirja on loistava. Viime vuosina Kapuścińskia kuvausten todenperäisyyttä on kuitenkin alettu epäillä. Kapuścińskin kriitikot ovat väittäneet, että Kapuściński sekoittaisi faktan ja fiktion lajit.

Itä-afrikkalaisen Rift Valley Instituten johtaja, antropologi ja toimittaja John Ryle kirjoitti Kapuścińskin kirjoista viisi vuotta sitten kriittisen arvion brittiläiseen Times Literary Supplementiin.Ryle oli löytänyt Kapuścińskin Afrikkaa käsittelevistä kirjoista runsaasti virheitä ja ristiriitaisuuksia. Ryle moitti Kapuścińskia dilentantismista sekä tendenssimäisyydestä ja vertasi hänen Afrikka-kuvaansa 1800-luvun kolonialistiseen matka- ja seikkailukirjallisuuteen, joka perustuisi samanlaiseen yleistävään ja primitiiviseen Afrikka-käsitykseen. John Ryle totesikin sarkastisesti, että jos joku on kiinnostunut ottamaan selvää esimerkiksi Sudanin sodasta, hänen tulisi mieluummin lukea eräs John le Carrén romaani kuin Kapuścińskin Eebenpuu. Ryle siteerasi myös kahta Etiopan historiaan erikoistunutta brittitutkijaa, jotka totesivat Keisarista löytyvän runsaasti vääriä yksityiskohtia.

Kuvaus valtajärjestelmästä

Kapuściński on itse aina korostanut olevansa ”kirjallinen reportteri”. Kukaan ei kielläkään hänen kirjallisia kykyjään. Nämä kvaliteetit pääsevät myös hyvin esille Keisarin taitavassa suomennoksessa.Kapuścińskin teoksia kuitenkin kaupataan tietokirjallisuutena. Ja hän itse on aina kritikoinut toimittajia, joiden suhde faktoihin ei ole vedenpitävä, ja jotka eivät ole ottaneet riittävästi selvää vieraasta kulttuurista.

Totalitaarisen järjestelmän kuvauksena Keisari on vaikuttavaa luettavaa. Groteskit kuvaukset keisari Haile Selassien machiavellimaisesta taktikoinnista ja hänen hovinsa vallanneesta paranoiasta, korruptiosta ja persoonakultista pätenevät muihinkin totalitaarisiin järjestelmiin niin mikro- kuin makrotasolla. Kirja perustuu ennen kaikkea Selassien hovimiesten haastatteluihin vallankaappauksen jälkeen. Tehokeino on taitava, koska näin lukija pääsee tutustumaan diktatuurin rakenteisiin sisältäpäin. Juuri näiden kuvausten autenttisuutta on kuitenkin epäilty.

Kirjan aihe on mielenkiintoinen. Olihan Haile Selassie yksi kylmän sodan aikakauden kuuluisia valtionpäämiehiä. Selassieta ihailtiin usein lännessä, ja häneen kohdistui suunnaton uskonnollinen persoonakultti esimerkiksi rastafari-liikkeen keskuudessa.

Kapuścińskin Keisari on kuvaus nimenomaan valtajärjestelmästä. Silti ei olisi ollut haitaksi, jos kirja olisi sisältänyt – paitsi selvityksen kertomuksen todenperäisyydestä – myös lisää taustatietoa Etiopian historiasta ja sen asukkaita kohdanneesta nälänhädästä, niin Selassien aikana kuin myöhemminkin.