Ansari

Sanna Ravin esikoisromaanin Ansarin päähenkilö, postivirkailija Antero Kivekäs, on yksi kotirintaman mielialatarkkailijoista jatkosodan aikana. Kivekäs on innokas kansakunnan tuntojen viestinviejä, mutta hänen raporttinsa vaikenevat kotirintaman puutteesta ja hädästä. Idealismi ja realismi asettuvat kirjassa vastakkain, eikä tästä hyvää seuraa. Ansarissa versovat seppelekukat, isänmaallinen ideologia ja saksalaiset kasvatusaatteet. Sodan kestäessä isänmaallisuus muuttuu, mutta Kivekäs jatkaa omaan suuntaansa. Tämä tekee hänestä, ahtaassa isänmaallisuudessaan aluksi surkuhupaisasta tyypistä, lopulta traagisen hahmon.

Kerronnan intensiivisyys ja kasvun ja tuhon metaforat tekevät Ravin tekstistä nautittavan lukuelämyksen. Ansarin piirustukset on tehty millimetripaperille, ja ansari nousee Suur-Suomi uhon myötä. Kotirintama on tärkeä. Antero Kivekäs ei voi sairautensa takia taistella sotarintamalla, mutta hän valmentaa kirkonkylässään mielialatarkkailijoita, lottakuoroaan ja kihlattuaan ideologiseen
sodankäyntiin.

Kivekäs on kirjallisesti kiehtova hahmo. Hän on sietämätön. Hänen ideologiansa on yksisilmäisen ylemmyydentuntoista ja hänen pikkuvirkamiesmäiset perustelunsa naurettavia. Hänen näennäisesti
järkiperusteiset tulkintansa tihkuvat pahansuopuutta. Kivekäs lyö erilaisuutta, koski se sitten rotua, sukupuolta, koulutusta tai ajattelua. Hän lyö niitä, jotka ottavat sokeria sormin eivätkä pihdeillä, ja niitä, jotka tahtoisivat enemmän leipää tai perunoita.

Todellisuus ei taivu ihannekuviin. Niinpä Kivekäs väärentää mielialakatsauksia ja vakuuttaa, että Kansanhuolto voisi jopa pienentää kotirintaman elintarvikekorttiannoksia, jolloin rintamalle riittäisi enemmän. Kivekäs ei neuvottele. Isänmaan edun nimissä hän simputtaa, kontrolloi, kyttää ja raportoi omavaltaisesti.

Ravin kuvaama ideologia on ahdistava. Kaikelle on mittatikkunsa, ja ihannemallinsa ja kaikkea kontrolloidaan. On ihannekuvat kotirintamasta ja omista pojista rintamalla. Suomen lotaksi valittu Salme Lähde edustaa puhtaimmillaan lottaihannetta ja on valmis tekemään enemmän kuin kaikkensa isänmaan hyväksi. Salme Lähteen kaikki kolmekymmentä mittaa osoittavat sopivia lukemia, oli kyse kalloindeksistä tai lantion leveydestä. Suomen lotan työkelpoisuutta mittaa sittemmin pestyn pyykin kilomäärä ja moraalia puhtaustodistus.

Ihanteet ja historia

Ravi on tehnyt huolellista taustatyötä, ja Ansarissa pitävät sekä historiallinen että fiktiivinen ote. Ansari myötäilee historian tapahtumia. Jo talvisodan aikana Suomessa oli mielialatarkkailijoiden verkosto, jota jatkosodan alkaessa täydennettiin. Mielialatarkkailua tarvittiin vahvistamaan puolustustahtoa ja muokkaamaan asenteita.

Mielialatarkkailun paikallisasiamiehiä, jollainen Antero Kivekäs oli, oli 431. He raportoivat mielialatarkkailijoiden huomiot eteenpäin, ja tiedot välittyivät aina puolustusministeriöön ja päämajaan saakka. Ansari sisältää kirjailijan kuvittelemien mielialakatsausten lisäksi aitoja Kansallisarkistossa säilytettäviä mielialakatsauksia vuosilta 1941-1942.

Kivekkään mielialakatsauksissa kaikki on hyvin. Todellisuudessa näin ei ole. Ihanteet pettävät, eikä yhteisö elä mukana Kivekkään ylevässä isänmaallisuudessa. Kivekkään kirkkokahvipuheet kielletään, kun niiden paatos pelottaa väkeä. Kirkonkylän muut mielialatarkkailijat hutiloivat,
kihlattu ylittää sopivuuden rajat, Suomen lotta menettää maineensa, ja lopulta isänmaakin muuttaa ideologiansa kurssia. Oma keho pettää, ja Kivekäs sairastuu. Hän jää yksin oman mielensä ansariin muttei kadu mitään. Eikä häntä edes vangita. Isänmaa ei halua häneltä tätäkään uhria. Historia tekee hänestä merkityksettömän.

Kerronnan äänet

Ansari on kerrontatekniikaltaan hyvin kiinnostava. Kerronta on takautuvaa raportointia, jota Kivekkään palkkaama kirjuri kirjaa tekstiksi. Kerronta on moniäänistä: suoraa kerrontaa höystävät kursiivitekstit. Ne ovat Kivekkään tai muiden henkilöiden puhetta tai ajatuksia. Kursiivitekstit leikkaavat tilanteeseen muita ulottuvuuksia.

Kivekkään tietoinen kerronta saa rinnalleen Kivekkään ajatuslipsahduksia ja jankkaamisia tai muiden henkilöiden äänien tuomia kaikuja todellisuudesta. Kivekkään tajuntaan siis tihkuu tietoa todellisuudesta, mutta hän torjuu sen, koska se on hänen ideologiansa kannalta väärää tietoa.

Kerrontatekniikka tuntuu aluksi raskaalta ja jankkaavalta. Kivekkään pikkuvirkamieskieli on vanhahtavaa ja kankeaa. Kuitenkin kieli ja kerrontatekniikka palvelevat hyvin henkilökuvausta. Ravi kasvattaa taitavasti lukijan kiinnostusta Kivekkään hahmoa kohtaan, ja Kivekästä kuvaamaan Ravin kerrontatekniikka ja kieli sopivat. Isänmaallisen ideologian rummutus on pintaa, mutta kerrontatekniikka tuo esiin myös alla olevan kerroksen, todellisuuden pilkahdukset. Ideologian ja todellisuuden törmäyksistä syntyy myös hiuksia nostattavaa huumoria.

Ristiriidat ja ajankohtaisuus

Ansari on psykologinen romaani, joka rakentuu päähenkilönsä ympärille. Rajaus on tarkka. Ansari kuvaa kyllä yhteisöä ja ideologiaa mutta Antero Kivekkään kautta. Todellisuus jää aavisteltavaksi varjokuvaksi. Myös muut henkilöt ovat varjoja Kivekkään tajunnassa. Omaa ääntä he eivät saa. Lukija saa heistä tietoa vain Kivekkään tajunnan lipsahduksien ja Kivekkään äänen kautta.

Ansari on myös historiallinen romaani ja aateromaani, mutta samalla se kyseenalaistaa historian ja aatteet tuomalla esiin kokemisen ristiriitaisuudet ja suoranaiset valheet. Isänmaallisen toiminnan kätketyt motiivit ovat kiinnostavampia ja todellisempia kuin julki lausutut.

Kuten sodasta kertova teos voi kääntyä sodanvastaiseksi, voi myös ideologiasta kertova kirja saada epäilemään kaikkia ideologioita. Ansari toimii näin. Jatkosodan ideologioista ja kotirintaman mielialatarkkailusta kertova kirja panee lukijan miettimään myös niitä mittareita, joilla oma aikamme mittaa kelpo kansalaisen normit. Ansarin esiin nostamat kysymykset valvonnasta, tiedonkeruusta, tietojen luotettavuudesta ja tiedoista vedettävistä johtopäätöksistä ovat hyvin ajankohtaisia.