Koeaika

Taina Haahdin romaani Koeaika käsittelee isoja asioita. Millainen on hyvä elämä? Mikä loppujen lopuksi on elämän tarkoitus?

Haahdin päähenkilö Lea on toiminut pitkään yrityksen johtotehtävissä ja johtoryhmän jäsenenä, kun lääkäri toteaa hänellä olevan aivoverenkierron ongelmia. Häkeltyneenä Lea irtisanoutuu, kun firman johtaja painostaa häntä siihen. Uudessa tilanteessa 47-vuotias nainen joutuu miettimään omaa elämäänsä, sekä mennyttä että tulevaa.

Kun kaikki sujuu hyvin ja elämä etenee omalla vauhdillaan, on vaikea uskoa, että kaikki on vain väliaikaista. Diagnoosin myötä Lea törmää elämän rajallisuuteen ja huomaa eläneensä jo pitempään kuin hänen 46-vuotiaana kuollut isänsä. Nyt hän pohtii kaikkea sitä, mikä olisi voinut olla mahdollista. Onko hän tehnyt oikeita vai vääriä päätöksiä? Onko hänellä vielä tulevaisuutta?

Naisen kriisi

Lea on menestyvä nainen, johtaja. Työ on ollut hänen tärkein elämänsisältönsä, ja hänen tekemänsä valinnat ovat tukeneet hänen urakehitystään. Olisiko hän päässyt ammatilliseen asemaansa, vaikka olisi valinnut toisin? Ehkä, ehkä ei.

Lealla on ollut joitakin miesystäviä, ja aina toisinaan hän on kaivannut pysyvää parisuhdetta ja lapsia, mutta viime kädessä naimattomuus ja lapsettomuus on ollut hänen oma päätöksensä. Nyt hän huomaa olevansa siinä iässä, että lastensaantimahdollisuus alkaa olla ohi. Ajatus tuntuu ahdistavalta, on eri asia valita asioita vapaaehtoisesti kuin tietää, ettei jotain mahdollisuutta enää ole.

Haahti osoittaa myös sen yleisesti tunnetun asian, että naispuolinen johtaja saattaa usein joutua puhumaan koko naissukupuolen puolesta, kun taas miesjohtajien ei odoteta kommentoivan kollegojensa elämäntilanteita. Lean tämä yllättää televisiohaastattelussa. Vuoden johtajaksi valittu Lea on kuvitellut olevansa kiinnostava menestyneenä ihmisenä ja hyvänä johtajana, mutta tuleekin käsitellyksi näytekappaleena, sukupuolensa edustajana.

Pariisin enkeli?

Lean saamaan kultaiseen kädenpuristukseen kuuluu puolentoista vuoden palkka. Hänellä on siten taloudellisesti hyvät edellytykset miettiä elämäntilannettaan jonkun aikaa.

Lea matkustaa Pariisiin, jossa hän on ollut jonkin aikaa harjoittelijana nuorena tyttönä. Pariisissa hän etsii suuntaa elämälleen, vaikka ei aina oikein itsekään tiedä, mitä on tekemässä.

Harjoitteluaikana kauan sitten eräs Lean esimiehistä, Bernard, osoitti hänelle huomiota ja vaikutti hyvin halukkaalta romanssiin. Silloin Lea väisti tilannetta ja koki miehen myöhemmät yhteydenotot kiusallisina. Pariisissa Lea kuitenkin ryhtyy jäljittämään vuosikymmenien takaista tuttavuutta, vaikka miehen sukunimikin on unohtunut.  Jostain syystä mies tuntuu hänelle nyt merkittävältä ja tärkeältä.

”Mitä voi odottaa ihminen joka torjuu enkelinsä?
Lapsettomuutta, perheettömyyttä, infarktin neljäkymmentäseitsemänvuotiaana?”

Tämä kohta hämmentää minua. Sama kohta on painettu myös kirjan takakansitekstiin ja eräässä toisessakin kohtaa kirjaa Lea nimittää Bernardia pohdinnoissaan elämänsä enkeliksi. Lean muistot Bernardista eivät kuitenkaan saa ainakaan minua ajattelemaan miestä enkelinä. Jos Lea ei olisi aikanaan torjunut ”elämänsä enkeliä”, olisiko Leasta tullut pariisilainen kotirouva? Silloin hän ei olisi ollut perheetön eikä luultavasti lapsetonkaan, infarktista ei voi tietää. Tuskin hänestä ainakaan olisi menestyvää yritysjohtajaa tullut. Olisiko hän siis ollut onnellisempi?

Riittävän hyvä elämä

Haahti tavoittaa varsin uskottavasti keski-ikäisen naisen tuntoja ja pohdintoja. Kronologisen juonenkulun katkaisevat tuon tuostakin muut tekstit, kuten Lean omat muistelut ja päiväkirjojen sivut. Muistot ja päiväkirjakatkelmat kuljettavat lukijan hetkeksi menneisyyteen ja kuvaavat niitä vaihtoehtoja, joita kerran oli tarjolla, ja ratkaisuja, joita on tehty. Tärkeinä nousevat esille myös erityisesti romaanin alkuosassa Antoine de Saint-Exupéryn teos Pikku prinssi ja Pariisin osalta Ernest Hemingway ja hänen teoksensa.

Asiat ja tapahtumat pyörivät nimenomaan Lean ja hänen elämänsä ympärillä ja ne kerrotaan tästä näkökulmasta. Ainoa poikkeus on Rick, jonka elämäntarinaa ja tuntemuksia käsitellään yhdessä luvussa Lean odottaessa miestä tapaamiseen. Muista henkilöistä esille nousee useampaan otteeseen Elina, jonka kohtalosta Lea tuntee syyllisyyttä. Elina ja muut henkilöhahmot jäävät kuitenkin sivuhenkilöiksi, joista kerrotaan vain silloin, kun heidän elämänpolkunsa jollakin lailla risteää Lean kanssa.

Haahti tavoittaa uskottavasti keski-ikäisen naisen tuntoja ja pohdintoja.

Johtajuuden pohtiminen on romaanissa varsin olennaisessa osassa. Lea on valittu vuoden johtajaksi ja irtisanoutumisen jälkeen hän vastaa kysyjille ehkä kirjoittavansa kirjan johtajuudesta. Vähitellen idea muotoutuu todeksi ja Lea ryhtyy oikeasti kirjoittamaan. Pohdinta johtajuudesta kytkeytyy Lean kasvuun ja tulevaisuuteen: hän on ollut hyvä johtaja, mutta ehkä hän on prosessin aikana oivaltanut asioita, joista muotoutuu vielä paremman johtajan olemus.

Lea tuskittelee ja etsii, mutta selviytyy. Pidän kirjan toiveikkaan realistisesta loppuratkaisusta. Asiat eivät muutu taikaiskusta, mutta vielä keski-ikäisenäkin elämä voi muuttua paremmaksi.