Kesäkuu

Määrätietoinen setä, tienrakentajainsinööri pakottaa epäröivän Jyrkin kuskikseen matkalle pitkin ja poikin Suomen tiestöä. Setä on eläkkeellä, nappailee nitroja ja haluaa tehdä komean kierroksen rakentamillaan teillä. Jyrki on juuri vaimostaan eronnut, työnsä ja asuntonsa menettänyt, epätoivoinen mies. Hän on vapaa lähtemään, mutta tekee sen kuitenkin vastentahtoisesti; sedän ajatusmaailmaan ei tunnu olevan yhtymäkohtia. Taina Teerialhon Kesäkuun kolmas päähenkilö, varsin keskeinen, on vanha linja-auto, jolla matkaa taitetaan.

Sedän ja Jyrkin vaellus ja keskinäinen suhde lähtee käyntiin yhtä hitaasti ja onnahdellen kuin heidän kulkupelinsäkin, oikuttelevaksi osoittautuva bussi. Konkretian tasolla liikuttaessa kaikkien kolmen näkemys tiestä ja liikenteestä kulkee yhtä epätahtiin. Setä kertoo rakentaneensa Suomen tiestöä yli tuhat kilometriä. Tiet ja liikenne ovat osa sedän ajatusmaailmaa tavalla, joka paikasta toiseen päämäärätietoisesti ajamaan tottuneelle ammattikuskille, Jyrkille, on pelkkää haihattelua. Kuitenkin myös Jyrki aistii tien enemmän kuin vain kulkuväylänä: joskus se ”oli kuin paineltu karjalanpiirakan reunukseen” tai siinä ”paikka kohosi muusta asvaltista kuin laastari ihosta”.

Tie kutsuu ajelehtijoita, juurettomia, pakenijoita, etsijöitä. Bussin kulkijakumppanissa, mustan Opelin poikaporukassa, kulminoituu koko elämän epätoivon kirjo. Mikä on vaaraksi itselle, voi tien päällä koitua vaaraksi monelle muullekin. Tie, auto ja liikenne muodostavat kulissit, joissa matkaajat näyttelevät omat roolinsa tien kuninkaista kohtalon uhreiksi.

Jyrkiä piinaavat unet, joissa erikoisen bussivaelluksen tunnot sekoittuvat lapsuuden muistoihin. Kuka setä oikeasti on? Miten hänellä on oikeus puhua Jyrkin kuolleesta äidistä? Mitä tapahtui veljesten, Jyrkin isän ja sedän korttipelissä, kun Jyrki oli pieni ja kuunteli salaa sohvan alla? Jyrkin vastentahtoinen tajunta syöttää esiin kätketyn arvoituksen toisensa perään. Sedän nostalgiamatka Suomen teillä muuttuu yhä vankemmin Jyrkin matkaksi omaan itseensä.

Naissuhteita ja suhteita

Tien päällä oleminen ei pelasta matkaajakaksikkoa vastakkaiselta sukupuolelta. Naissuhteissa siipeensä saanut ja äitinsä mysteeriä ratkova Jyrki on poikamiessetäänsä arempi naisjutuissa. Sosiaalinen setä laajentaa matkailijoitten piiriä, ja kumpikin miehistä joutuu itselleen outoon tilanteeseen, ratkomaan välimatkaa naissuhteesta ihmissuhteeseen. Jyrkissä on valtava empatiavarasto, joka oikeissa olosuhteissa pääsee esiin hiomattoman kuoren alta. Opelin nuoremman polven miehissä on maailmanlopun meininkiä: porukan machoilussa suhde maailmaan rakentuu kaljakorin kautta. Jos nainen tarvitaan, se otetaan väkisin.

Matkalle lähdettäessä kooltaan pienellä sedällä oli suuri ego – isokokoisella Jyrkillä pieni. Matkan edetessä Jyrkin ego kasvaa oikeisiin, miehen, mittoihin. Vastaavasti sedän ego pienenee ja pehmenee. Kumppanukset vaihtavat tahtomattaan ja tietämättään ominaisuuksia keskenään. Elämän tarjoamat suuret sovitukset ja rangaistukset kohtaavat niin Jyrkiä ja setää kuin heidän kumppaneitaankin.

Kesäkuu on kuumuudessa, tunkkaisessa bussissa, hyviä ja huonoja teitä pitkin ajettava matka, jossa tie juoksee auton alla eteenpäin kuin pelkistetty elämän filminauha. Muutamassa päivässä syntyy suuria ratkaisuja, jotka eivät valitettavasti aina tunnu tarpeeksi hyvin pohjustetuilta ja uskottavilta. Arkinen keskustelu peittää liiaksi alleen elämää suurempia kysymyksiä. Päähenkilöiden elämää muuttavat uudet linjaukset tupsahtavat lukijan eteen kuin tyhjästä syntyneinä. Elämän valtateillä ajetaan ja eletään mutkat suoriksi.

”Reppu ja matkalla olo”, ilmoittaa eurajokelainen Taina Teerialho harrastuksikseen. Kesäkuu on kuin näyte harrastuksista: matkustamista, tien päällä oloa, kesäkuun hikisiä tunnelmia suomalaisilla valtateillä. Teerialho on ennenkin käsitellyt matkaa ja menopelejä. Oivallisessa ja oivaltavassa nuortenromaanissa Kaista auki! (WSOY 2002) tärkeä kulkuväline ja tapahtumiin vaikuttaja on moottoripyörä. Matkalla ollaan myös monissa Lännen väen (WSOY 2001) novelleissa.