Kustannustoimittajan kirja

Kustannustoimittajan kirja on lähes 400-sivuinen tietopaketti kaikesta siitä, mistä ei paljonkaan tiedetä: siitä, miten käsikirjoitus muuttuu kirjaksi, merkityksiä tuottavaksi kulttuurituotteeksi. Teokselle on epäilemättä tilaus, sillä edellisen samannimisen kirjan ilmestymisestä ehti kulua melkein neljännesvuosisata. Tosin 1990-luvun alussa koottiin päivitettävää kustannustoimittajan kansiota, joka sai, myöhemmin suunnitellun verkkokirjan tavoin, väistyä perinteisen kirjan tieltä. Hyvä niin, sillä lopputulokseksi saatiin komea, juhlallisenkin näköinen käsikirja.Sen typografian ovat muotoilleet Petri Latvala ja Pasi Romppanen.

Salaisuudet jäävät salaisuuksiksi

Käsikirja toimii epäilemättä myös epävirallisena oppikirjana, sillä kustannustoimittajaksi on tapana tulla, ei kouluttautua tai valmistua. Kurssien ja käytännön harjoittelun lisäksi osa kokemuksesta välittyy alalla myös kirjallisesti. Kuten Teijo Makkonen saatesanoissaan kirjoittaa, teos tasapainoilee yleisemmän, ajattomamman kuvailun ja aikaan sidotun arkisuuden välillä, vaihtelevin äänenpainoin. Mikäpä siinä, sellaista kai (kustannus)elämä on.

Kirjan sisältö on jaettu viiteen osaan. Ensimmäisessä käsitellään kustantamista, toisessa toimittamista, kolmannessa kirjaa ja neljännessä markkinointia. Viidenteen osaan on koottu hyödyllistä tietoa sopimusmalleista, korjausmerkinnöistä, mitoista ja muusta. Kirja-alaa koetelleet digiajan muutokset eivät ole olleet niin suuria ja dramaattisia kuin pelättiin, joten käsityövaiheiden kertaaminen on paikallaan. Makkosen mukaan kirjankustannus Suomessa edustaa ns. kypsää toimialaa, jossa ei tapahdu varsinaista laajenevaa kasvua. Julkaistavien nimikkeiden määrä kasva kyllä, mutta myynnin volyymi ei.

Kustannustoimittajan kirja on varsin antoisa tietolähde kuvatessaan esimerkiksi tekijänoikeuksiin ja kustannussopimuksiin, kirjojen hinnoitteluun ja kustannushallintaan sekä kirjan painamiseen liittyviä prosesseja. Sen sijaan kustannusmaailman suurimmat salaisuudet jäävät enimmäkseen arvoituksiksi, mikä liiketoiminnan ollessa kyseessä on varsin ymmärrettävää. Mokaksi ja menestystarinaksi paljastuu kylläkin Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulajänkältä, jonka suomenruotsalaiset kustantajat hylkäsivät, mutta jonka Like haistoi.

Kirjallisuusko eniten bisnestä?

Harri Haanpään ”33 väitettä kustantamisesta” muistuttaa kirjan takakannessakin siitä, että kustantaminen tulee latinan sanasta costare, joka merkitsee asian takana lujana seisomista – mutta myös maksamista, pulittamista, likoon panemista, voimille käymistä, kuten Haanpää kirjoittaa. Isoin Kustannustoimittajan kirjan vastaamaton kysymys lienee, mitkä ovat ne asiat, joiden takana erityisesti suomalaisessa kulttuurissa on tapana seistä? Mikä Suomessa on sitä merkityksellistä, jonka kustannustoimittaja kykenee erottelemaan merkityksettömästä?

Suomi on kirjassa itsestään selvä toiminnan konteksti, jopa niin, että toimittajan työtä käsittelevässä osassa ei kerrota suomenkielisen kaunokirjallisuuden toimittamisesta mitään – toki Haanpää kertoo siitä, mutta eri osassa. Toimittajan työ näyttää kohdistuvan käännettyyn kaunokirjallisuuteen, oppikirjoihin, sähköiseen oppimateriaaliin, lasten- ja nuortenkirjallisuuteen, tietokirjallisuuteen ja sarjakuviin, mutta ei suomenkielisen aikuisten kirjallisuuden perinteisiin lajeihin, kuten romaaneihin, novelleihin ja lyriikkaan. Itse olisin järjestänyt toimittajan työtä käsittelevän jakson toisin: tieto- ja oppimateriaalit lähemmäs toisiaan, samoin käännöskirjallisuutta koskevat osiot. Marsa Luukkosen kirjoittamista ja kieltä käsittelevä artikkeli olisi toiminut johdantona koko jaksoon.

Kustannustoimittajan kirja on kovin antava – myös ihmettelyjen ja jatkokysymysten aiheiksi. Voiko tosiaan olla, että kirjankustannus on taiteen muodoista eniten bisnekseen tekoon kytköksissä – eikö se olekaan elokuva? Mitä suomalaisille lukijoille kaupattavien kirjojen mainonnassa kannattaa painottaa – edelleenkö ”tositarinoita” tai muuta totuuteen viittaavaa? Mikä merkitys tekijänimillä ja -kuvilla on designissa ja markkinoinnissa? Entä millainen on kirjallisten muotien historia?