Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Kukkaisajan vallankumouksellisia aatteita

Paula Immonen, 4.8.2003
Diane di Prima: Vallankumoukselliset kirjeet (Revulationary letters) s., Palladium Kirjat 2002 Kääntäjä(t): J. K. Ihalainen

New Yorkin Brooklynissä 1934 syntyneen Diane di Priman runokokoelma Revulationary letters ilmestyi 1971 Yhdysvalloissa. J. K. Ihalaisen suomennos Vallankumoukselliset kirjeet ilmestyi viime vuoden lopulla Palladium Kirjojen kustantamana. Runokokoelma tarjoaa kiinnostavan näkökulman 1960- ja 1970-lukujen vaihteen amerikkalaiseen vastakulttuuriin.

Bob Dylanille omistetun kokoelman runojen teemat käsittelevät yhteiskunnallisia ja ekologisia ongelmia, jotka ovat tuttuja myös nykylukijalle. Kokoelman johdantoruno on omistettu kirjailijan anarkisti-isoisälle Domenico Mallozzille, ja se muistuttaa yhteiskunnallisen vastarinnan historiallisesta merkityksestä. […] miten — rakastaisitkaan meitä kaikkia, jylisisit anarkistisen viisautesi — yllemme, jylisisit Danten, ja Giordano Brunon, — lainkuuliaisia miehiä, sinuun päin kallellaan, — no minä haluaisin sinun tietävän — me teemme sen sinun takiasi, ja sinun heimosi, […]

Syntyperältään amerikanitalialainen Diane di Prima tutustui 1950-luvun lopussa beat-kirjailijoihin. Porukan underground-henkisyys määritti di Priman yhteiskunnallista ja kirjallista toimintaa. Hänelle kirjoittaminen oli osallistumista ja vaikuttamista. Kukkaisvallankumouksen hengessä runoilija kritisoi konservatiivisia arvoja ja sovinnaista amerikkalaista elämäntapaa. Kaikki tietoisuutta avartava oli beat-sukupolvelle myös tervetullutta. Buddhalaisen mietiskelyn lisäksi suosittuja tajunnan laajentajia olivat viina, huumeet ja vapaa seksi.

Di Priman esikoisrunokokoelma This Kind of Bird Flies Backward julkaistiin vuonna 1958. Beat-kirjailijoista ehkä tunnetuimman ja beat-käsitteen keksijän Jack Kerouacin On The Road (Matkalla) oli ilmestynyt edellisenä vuonna. Aiemmin olivat jo ilmestyneet esimerkiksi William Burroughsin Junky (1953) ja Allen Ginsbergin Howl and Other Poems (1955). Seuraavana vuonna ilmestyi Burroughsin Naked lunch.

Yhdessä Amiri Barakan (aik. LeRoi Jones) kanssa Diane di Prima julkaisi The Floating Bear -kirjallisuuslehteä 1960-luvulla. Hän oli toimittamassa myös useita muita julkaisuja ja osallistui aktiivisesti vaihtoehtoliikkeiden toimintaan. Beat-sukukupolven kirjailijaporukoissa naiset olivat vähemmistönä. Jopa naisvihamielisinä pidettyjen kirjoittajien joukossa di Prima on erityisen kiinnostava sukupuolensa näkökulman vuoksi.

Samalla kun beat-liikkeen edustajat kyseenalaistivat yhteiskunnan valtarakenteita oli koko amerikkalainen yhteiskunta muutoksessa. Kaikkialla läntisessä maailmassa syntyi vallitsevaa maailmanjärjestystä kritisoivia vaihtoehtoliikkeitä. Beat- ja hippiliikkeet ilmaisivat nuorten ihmisten kapinaa ja tarvetta etsiä vanhempiensa sukupolven arvoille ja elämäntavalle vaihtoehtoja. Yleinen yhteiskuntakriittisyyden nousu, kansalaisaktivismi ja feminismin toinen aalto näkyvät myös 1960- ja 1970-lukujen kirjallisuudessa.

Varhaista globalisaation kritiikkiä: toimintaohjeita aktivisteille

Diane di Prima muutti 1960-luvun lopulla länsirannikolle, jossa hän osallistui The Diggersien poliittiseen toimintaan. Ryhmä pyrki muun muassa kehittämään ja uudistamaan taiteellista ja yhteisöllistä toimintaa. Di Prima kirjoitti tämän jakson aikana, vuosina 1968–1970, Vallankumoukselliset kirjeet. Kokoelmalla on selvä yhteiskunnallinen viesti. Runojen puhuja kyseenalaistaa materian ja rahan tavoittelun. Runojen maailmassa kapitalismin epäjumalat ja ihmistä tukahduttava tapakulttuuri ovat uhka todelliselle hyvinvoinnille. Läntistä kulutusyhteiskuntaa kritisoivissa runoissa pohditaan ekologisen elämäntavan edellytyksiä ja yksilöiden mahdollisuuksia vastarintaan.

Useimmat kokoelman runoista ovat muodoltaan poleemisia ja puhuttelevat suoraan lukijaa. Joukossa on jopa suoranaisia toimintaohjeita aktivisteille ja julistuksia paremman maailman puolesta. Tematiikka nouseekin Vallankumoksellisten kirjeiden tärkeimmäksi anniksi. Nykylukijalle runoissa kritisoidut asiat ovat tuttuja: yhteiskuntakritiikki ja kapina jähmettävää konsensusta vastaan peräävät globaalia solidaarisuutta. Kapitalismi länsimaisine ihmiskuvineen näyttäytyy tässä valossa hyvin kyseenalaisena. Di Priman runojen maailmassa vallankumouksen vihollisia ovat kaikki, jotka tyytyvät kritiikittä toimimaan epäoikeudenmukaisen ja ympäristöä tuhoavan yhteiskunnan sääntöjen mukaan.

Temaattisesti yhtenäinen kokoelma on muodoltaan yllätyksetön. Beat-runoilijoiden tapaan di Priman runoissa ei ole haastavaa symbolista tasoa. Sinällään sujuva ilmaisu häviää merkitysten rikkaudessa eikä luultavasti kiinnosta juurikaan runon tulkinnasta innostunutta lukijaa. Tarkoituksellisen yksinkertainen ilmaisu sisältää kyllä viitteellistä ironiaa mutta ei oikein onnistu lukijan naurattamisessa. Nykylukijaa voi korkeintaan hymyilyttää ilmaisun satunnainen naiivius ja runojen maailman vallankumouksellisten totisuus.

Vallankumoukselliset kirjeet on kuitenkin kulttuurihistoriallisesti kiinnostavaa luettavaa – kuvaahan se oman aikansa yhteiskuntaa ja globalisaatiota kritisoivien aktivistien ajattelua. Kirjallisuuden historiassa se hahmottuu myöskin eräänä marginaalikirjallisuuden pienenä klassikkona. Diane di Priman aatteellisella ja yhteiskunnallisella runoudella on paikkansa ja merkityksensä, mutta se ei ole täysin kestänyt aikaa. Kokoelman runojen tyylilliset keinot eivät riitä tavoittamaan ajasta aikaan kiinnostavana säilyvää runokieltä.

Di Primasta kiinnostuneet voivat tutustua esimerkiksi seuraaviin teoksiin: Recollections of My Life as a Woman (2001) ja Memoirs of a Beatnik (1988). Runoilija on läpi tuotantonsa säilyttänyt kriittisen suhteen yhteiskuntaan. Vuosien varrella di Prima on ollut monessa mukana. Hän on opettanut vaihtoehtoista ajattelua, esimerkiksi parantamista, ja toisaalta toiminut yliopistolla runoutta opettavana lehtorina. Taiteellisessa tuotannossaan Diane di Prima on monialainen: kirjoittamisen lomaan on mahtunut muun muassa filmi- ja teatteriproduktioita. Viimeisin julkaistu kirjallinen teos on vuodelta 2002: An Eye for an Eye Makes the Whole World Blind – Poets on 9/11, (edited by Clive Matson and Allen Cohen. Regent Press, Oakland: 2002).

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto