Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Mustaa miestä ken rakastaisi

Päivi Koivisto, 28.10.2005
Eira Stenberg: Oven takana s., Tammi 2005

Kirjailijaa ei saisi määritellä tuotantonsa mukaan, ettei antaisi sellaista kuvaa kuin kirjailija automaattisesti kirjoittaisi vain yhtä ja samaa tarinaa. Nyt en pysty välttämään tätä kiusausta, koska runoilijanakin arvostetun Eira Stenbergin romaani Oven takana on kuin kuvallisuuteensa uskova runo. Se on monikerroksinen, symbolinen ja silti tietyllä tasolla puhuu siitä, mikä on kaikille ihmisille yhteistä.

Matka Beniniin

Eira Stenberg on yksi niistä kirjailijoista, jotka ovat viettäneet aikaa kulttuuri-instituutti Villa Karossa Beninissä. Stenbergin viimeisimmässä runokokoelmassa Siksi seurustelen varkaiden kanssa (2002) näkyi Beninin vaikutus, ja niin myös Oven takana -romaanin tapahtumat sijoittuvat pääosin Beninin seutuville. Lukijaa sivistetään Länsi-Afrikan historialla, vaikka päätäni en panisi pantiksi historian täydestä todenperäisyydestä. Kertojana on nimittäin afrikkalainen kuolleen henki.

Aaveen lisäksi romaanissa on kolme kertojaa. Kirjettä entiselle rakastetulleen Ilselle kirjoittaa Stenbergin lukijoille tuttu Kuun puutarhojen (1990) Hermann. Ilse puolestaan kirjoittaa Hermannille Afrikan kuulumisiaan. Lisäksi kertomuksessa on kolmannen persoonan kertoja, joka kuvaa Ilsen ystävää Synnövea. Hermann saa aloittaa ja lopettaa romaanin. Hänen tehtävänsä on tuoda romaaniin taustaksi suomalaisten ennakkoluuloja etnisistä vähemmistöistä; toisaalta hän on afrikkalaisen hengen tavoin kirjallinen hahmo, joka korostaa romaanin kaunokirjallista luonnetta. Vaikka teoksessa kuvataan länsimaista ajattelutapaa vieraan äärellä, kyseessä ei ole pamfletti vaan fiktio.

Vierauden ongelma

Romaanin nimi viittaa lukittuun huoneeseen, joka on konkreettisesti Hermannin Synnövelta vuokraamassa asunnossa. Lukittu huone saa teoksessa monia merkityksiä. Hermann, joka Kuun puutarhassa oli ennen muuta isänsä poika, saa tässä romaanissa nimensä mukaisesti edustaa miestä. Psykoanalyytikon pojalle lukittu huone edustaa tietenkin naista, ennen muuta Ilseä. Toisaalta lukittu huone edustakoon myös tiedostamattomia alueita kenen tahansa mielessä; ylipäänsä vierautta jokaisessa ihmisessä niin suhteessa itseen kuin toisiinkin.

Ilse on arvoitus Hermannille, afrikkalaiset naiset ovat vieraita heitä tutkimaan lähteneelle Ilselle, kuvaajana matkassa olevalle Synnövelle mysteeriksi tulee kaunis musta mies. Synnöve alkaa tuntea vierauden itsessään, kun rakkaus avaa tien hänen mieleensä beniniläisille jumalille. Ja kuten rakkaudessa usein käy, loppujen lopuksi Synnöve huomaa, miten rakastettukin on lopulta toinen ihminen, aina osaksi tuntematon.

Afrikka sinänsä on itse vieraus länsimaiselle ihmiselle. Suomessa Hermannia ärsyttävät hunnutetut naiset, jotka korostetusti piilottavat itsensä. Ilselle Afrikka on eksoottinen toiseus, jota hän tuskin uskaltaa lähestyä. Synnöve taas asettuu perinteisesti miehelle varatulle paikalle kiihottumaan mustan kauneuden edessä, mutta joutuu kosketuksiin myös vieraan uskonnon kanssa. Näistä kahdesta vieraudesta kauemmaksi jää todellinen ihminen. Ehkä siksi, koska seksuaalistettu etninen toinen on niin kulunut klisee, ettei kohtaamisessa tosiasiassa edes ole toista ihmistä. Mielikuvat – tässä tapauksessa maaginen uskonto – astuvat ihmisen tilalle.

Yritys vastaukseksi

Paul Haggisin elokuvassa Crash kuvataan eri syntyperää olevien ihmisten ongelmallista yhteiseloa Los Angelesissa. Elokuvan mukaan rasismiin on nykyisin lähes mahdoton vaikuttaa. Rasismi ja toisaalta sen vastustaminen on kietoutunut niin syvälle amerikkalaisten historiaan ja arkeen, että sen verkkoihin joutuvat nekin ihmiset, jotka parhaansa mukaan yrittävät tehdä hyviä tekoja. Vastaavasti Stenbergin romaanissa kaikki henkilöt toistavat erilaisia kolonisoivia tai rasistisia ajatusmalleja tai käytäntöjä. Tahtomattaankin he joutuvat osaksi eriarvoisuuden valtapeliä.

Toivottomuuden sijasta romaanissa tarjotaan ratkaisua vierauden ongelmaan. Vierauden ihmettely, kauneuden edessä hurmaantuminen ja rakastettuun kohdistuva kaipaus asetetaan väyläksi viisauteen ja totuuteen Platonia ja ehkä myös fenomenologista ruumiin filosofiaa seuraten. Psykoanalyytikon traumaattinen poika Hermann vihjaa, että psykoanalyysi, sanan tiede, epäonnistuu koettaessaan vastata ihmisen ahdistukseen. Sen sijaan selittämättömän kokemiseen antautuminen voisi rauhoittaa itsestään vieraantuneen länsimaisen ihmisen. Toisaalta ehkä kyse tässäkin on vain vieraan käyttämisestä hyväksi länsimaisten ihmisten itseterapiassa.

Selittämättömän kokeminen miellyttää minua filosofisena ajatuksena, mutta sen sijaan mystiikan tuominen romaanin maailmaan kertoja-hengen muodossa rikkoi innoittunutta lukukokemustani. Beninin historiallisia tapahtumia eläneen paikallisen hengen kautta saatiin ratkaistuksi se, miten tuoda esiin afrikkalaisten oma osuus rasismiin, mm. orjakauppaan. Valkoinen kertoja ei olisi voinut näitä asioita kertoa. Kaikkialle kurkistamaan pääsevä henki sai käydä myös tirkistelemässä Synnöven ja hänen rakastajansa Yaon kohtaamisia. Näin myös lukija joutui asettumaan tirkistelijän asemaan. Vaikka voin eritellä selityksiä romaanin kertojaratkaisulle, olisin silti mieluummin pysytellyt Hermannin, Ilsen ja Synnöven ajatuksia kuvaavan ulkopuolisen kertojan matkassa. Haluat siis pitää vierauden pois itsestäsi, voisi joku minulle naureskella.

Älkää ohittako tätä kirjaa

Yliluonnollisen kertojan vieroksunnastani huolimatta Stenbergin romaani on minusta hieno kirja, paras pitkään aikaan lukemani. Se pakottaa lukijansa miettimään sekä eri elementtiensä merkitystä että lukijan omia toiseutta koskevia ajatuksia. Enää ei riitä, että identiteettiä ajatellaan irrallaan maailmasta kaikessa sen moninaisuudessa, voisi sanoa romaanin väittävän.

Oven takana kirjoittaa uudelleen Kuun puutarhan tarinan. Siinä identiteettiongelmien pohdinta oli tiukasti länsimaiseen psykoanalyyttiseen diskurssiin sidottua. Uudessa kertomuksessa mukaan tulee myös etnisyyden aspekti, jota ei aikaisemmin ole pidetty Suomessa kovin relevanttina. Hermannin lähiössä kokema ahdistus toisenlaisen kulttuurin rinnalla on kuitenkin arkipäivää yhä useammalle suomalaisellekin. Sitä olisi hyvä analysoida ja pohtia jo nyt, ennen kuin olemme Los Angelesin tilanteessa, joka on kiertynyt selvittämättömältä näyttävään vyyhtiin.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto