Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Haravat ovat valitut

Kristian Blomberg, 23.8.2007
Hannu Helin: godbuy s., Pulvis & Umbra 2007

godbuyta lukiessa tulee jännittävä ja jopa hieman perverssi olo. On kuin katselisi tekijän olkapään yli siihen, mitä juuri ollaan kirjoittamassa ja mitä yleensä kirjoitetaan vain itseä varten. Osaksi tämä vaikutelma johtunee siitä, että teokseen on jätetty näkyviin ensi alkuun helpoilta tai epäonnistuneeltakin vaikuttavia ratkaisuja, kuten ”viikon luontoääni / on katkaistu haulikko”. Tosin samat piirteet tekevät runojen puheesta läheistä ja tietyin varauksin myös intiimiä. Syntyy vaikutelma spontaanista puheesta, jota ei ole liikaa harjoiteltu eikä edeltä valmisteltu. Kuitenkin kyseessä on Hannu Helinin seitsemästoista runokokoelma.

Puheen vaikutelmaa lisää teoksen visuaalinen ilme. Runoja ei ole muotoiltu valkeaa tilaa hyödyntäen. Ei muodostu tilan tuntua, visuaalista rytmiä eikä merkityksiä. Runot ovat vasemmalta tasareunaisia ja lyhytsäkeisiä. Kokoelman teksteissä ei myöskään ole dialogia aukeaman vasemman ja oikean sivun kesken. Näin godbuyssa ei käytännössä ole mitään painoteknisiä runojen merkityksiä lisääviä keinoja. Kokoelman runot alkavat ja jatkuvat runokirjan fyysisestä muodosta piittaamattomana puheena, joka kestää sivujen ylitse. Tällä tavoin runot ikään kuin muistuttavat omasta lähtökohdastaan, Hannu Helinin pitämästä blogista.

Tähän mennessä käyttämieni luonnehdintojen perusteella voisi ounastella, että runoilijaa on loveen lankeamisen sijaan vaivannut kiusallinen ja blogimaailmaan samaistettu puheripuli. Tätä vaikutelmaa voi vahvistaa sieltä täältä aavistuva hakukoneiden läsnäolo.
Mitä tarkemmin perehtyy kokoelmaan, sitä vahvemmaksi kuitenkin kehkeytyy halu luopua ensivaikutelmastaan. Hetken kuluttua kokoelman kielellinen herkkyys ja ilmeikkyys sekä typografinen vähäeleisyys luovat mielikuvan lukijan harkintakykyyn rohkeasti luottavasta runoudesta.

Vieraannuttavaa kieltä…

godbuyta lukiessa yllättyy usein. Erilaisia uudissanoja ja sanahahmoissa tapahtuvia siirtymiä on miltei jokaisella aukeamalla (esim. ”monot ovat kutsutut / haravat valitut”). Runojen ilmauksissa on kulttuurissa kiertäviä kirjallisia muistumia, sananparsia ja hokemia. Ne ovat helposti tunnistettavia, ne kuuluvat luokkaan ”kivettyneet”. Helinin runouden puhuja kiertääkin niiden ympäri kuin kolmiulotteisia veistoksia ikään. Samalla ne siirtyvät nähtäviksi muun kieliympäristön luomia erikoisia taustoja vasten, vääristyneistä ja niiden hahmoa muuttavista kuvakulmista.

Ilmausten kivettyneet asennot muuttuvat vieraiksi ja vieraudessaan usein humoristisiksi. Huumorilla viittaan sanan varhaisiin merkityskerrostumiin. Pelkän rempseästi ryöpsähtelevän naurunremakan sijaan godbuyssa on pitkäkestoinen ja varsin samansävyisenä pysyvä vino tunnelma.

Vino tunnelma muodostuu erityisesti kahden keinon varassa. Ensiksikin runoissa on monia vain muodostumaisillaan olevia ilmauksia. Melko usein jokin lause tai ilmaus katkeaa kesken. Lukijan kannalta tämä tarkoittaa, että juuri kun on täydentämässä tai ennakoimassa jotain olettamansa tuttuuden perusteella, huomaa, että teksti onkin vienyt muualle. Tämä on vaikuttavaa, sillä kyse ei ole siitä, että teosta lukisi ennakoiden vaan että Helinin runous ujuttaa tämän lukutavan lukijaan. Tämän lisäksi katkokset yksinkertaisesti yllättävät nopeudellaan ja yhdistelmiensä luontevuudella:

”me kuolemme ja annamme /
toistenkin nuolla /
ennen kuin tipahtaa /”

ja

”matalan paikan leiriltä /
laskeudun korkean /
paikan kammolle /”

Samansuuntaisesti toimii toinen kokoelman estetiikalle ominainen ja miltei aina edelliseen liittyvä piirre. Lauseet tai ilmaukset saattavat saada yllättäviä lisäyksiä. Juuri kun luulee, että jotakin tuli jo sanotuksi, kuten ”leikkasin leivän”, se jatkuukin seuraavassa säkeessä ”mutta peukaloon”.

Nämä lyhyet esimerkit saattavat johtaa harhaan ja antaa vaikutelman, että kyse on parista helposta kirjoitusteknisestä silmänkääntötempusta. Kokoelmaa lukiessa ne kuitenkin työstävät erilaisia kokonaisuuksia, ”puheenaiheita”, ja niiden vaikutus säteilee paikallisen tehokeinon sijaan useampiin säkeisiin.

…ja vieraita kieliä

Kokoelmassa tulee jo nimeä godbuy myöten esille, kuinka Helinille runous ei ole jotakin, mitä harjoitetaan vain äidinkielellä. Havaintoja ja sanaleikkejä muodostetaan muun muassa espanjasta, ranskasta, saksasta ja erityisesti englannista kuten seuraavassa:

“i was tired /
yesterday and i’m /
tired again today /
so am I now /
retired /”

Runojen kieli saattaa muuttua keskellä säettä, jopa keskellä toisistaan erotettuja tavuja. Näin myös vieraat kielet liittyvät kielen kulkua koskeviin oletuksiin. Helinin runoissa niiden läsnäolo tuntuu luontevalta, sillä niitä ei ole eristetty motoiksi tai vieraskielisyyttä alleviivaaviksi sitaateiksi. Ne ovat aivan samanlaista runouden materiaalia kuin suomikin. Oikeastaan voidaan aivan hyvin kysyä, kuinka vieraalta kertosäkeiden, elokuvien klassikkorepliikkien tai internetin englanti suomalaiselle lopulta on. Kielellinen todellisuus on hybridinen.

Välillä godbuyn kielellinen todellisuus kuitenkin katkeaa, sakkaa. Se saattaa toisinaan korskahtaa aivan konkreettisesti siansaksaa läheneviin jaksoihin: ”fichers fritz fischt frische fische / kluge kleine katzen kratzen keine krokodile”. Tämä fyysisyydessään kurkkuun takertuva kappale jatkuu ja tukahduttaa vielä muutaman säkeen ajan; niiden jälkeen palataan taas puhujan tekemiin ilmaviin havaintoihin.

Kokonaisuus?

Aiemmin mainitsemani jatkuvan keskenjäämisen, suunnanmuutosten ja lisäämisen keinot ulottuvat yksittäisistä runoista myös rakenteeseen. Vaikka seuraava kuulostaisikin tyytymättömyyden osoitukselta tai moitteelta, se on itse asiassa hatunnosto: godbuyta lukiessa kysymys kokonaisuudesta menettää nopeasti merkityksensä. Sitä lukee ja lakkaa lukemasta. Siinä vierailee pitemmän tai lyhyemmän aikaa, oivaltaa sen avulla jotain ja vetäytyy sen sivuilta hyvän olon tunne mukanaan.

Kokoelmassa on toki kolme roomalaisin numeroin nimettyä osastoa tai näkökulmasta riippuen runoelmaa. Teoksen kokonaisuudesta voidaan hahmottaa keskeislyriikan (luonto, rakkaus) lisäksi joitain nykyhetkeen kiinnittyviä teemoja, kuten epätyypilliset työsuhteet ja medioiden läsnäolo. Korostamani kielellisen oivaltelun lisäksi Helinin runoudesta välittyy lyyrisen minän tarkkaileva ja vikkelästi assosioiva suhde omaan ympäristöönsä.

Runoista ei kuitenkaan muodostu kiinteää tarinaa tai sillä tavalla kiinteitä merkityksiä, että teokseen haluaisi palata useita kertoja ymmärtääkseen paremmin, sävykkäämmin. On vain hyväksyttävä, että jos godbuyta alkaa lukea, se sieppaa katseen uraansa ja kuljettaa sitä omalla sananmukaisesti päätä huimaavalla nopeudellaan. Tämän kokemuksen välittyminen on jo itsessään hyvä syy tutustua Helinin runouteen.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto