Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Hulvattomia kertomuksia Saarijärven murteella

Raija Paananen, 11.3.2000
Harri Tapper: Hevone, naene ja kuu s., Atena 1999

Harri Tapperin kertomuskokoelma Hevone, naene ja kuu jatkaa murreaaltoa. Vanhan Saarijärven murre hersyy ja tuo oman lisänsä humoristiseen otteeseen. Rengit ja piiat, isännät ja emännät laittavat perusasiat järjestykseen.

Suomalainen kansan elämän kuvaus on totunnaisesti karua köyhyyden ylistystä tai elämän huumorpuolen sihtailua, kuten Tapperin kokoelmassa. Tapperin kertojat jättävät kuitenkin suuria aukkoja kertomaansa. Niiden väliin vetäistään muutama ovela veto ja lukija joutuu töihin. Lieneekö kansitaiteenkin syy, että mielsin kertomuksien kepeät, pelkistetyt muodot hyvin japanilaisiksi.

Tapperin aiheet ovat perusjuttuja: naisentarve, miehen etsintä, uhittelu, viinanjuonti ja vieraan pelko. ’Soettajan’ kertoja ei soita iltamissa, koska muut saavat naisia sillä aikaa. Naiset ovat muillekin suuri ongelma: lehti-ilmoitukseen vastanneet naiset tulevat kiellosta huolimatta ja panevat metsätyöläisten elämän järjestykseen.

Monien kertomuksien unenomaiset piirteet rikastavat realistista kerrontaa. Kissantappu-kertomuksessa isäntä pyytää naapuria tappamaan viinapullon rikkoneen kissansa. Kissa tulee puolestaan naapurin unessa pyytämään isännän tappamista. Uni ja valvetodellisuus sekoittuvat kiehtovasti. Sadunomaisuutta on jo ensimmäisen kertomuksen alussa: Risu Jalonen saa kimppunsa kolme miestä. Miehet haluavat antaa opetuksen Jalolle, koska tämä ei ole pyytänyt lupaa heiltä sillan ylittämiseen. Kilometrien päässä on toinenkin Risu Jalonen, jonka avustuksella kolmikko saa kyytiä.

Kaksoisolentoja seikkailee myös Hakusalla-kertomuksessa, jossa Kasper Kolehmainen asuu tismalleen samanlaisessa töllissä kuin metsään eksyneitten miesten tuntema Kasper Kolehmainen. Herkullisia väärinkäsityksiä ja yllätyksiä Tapperin kertomukset ovat väärällään. Teoksen näkökulma on viisto ja tilanteet usein niin absurdeja että ylittävät humoristien ylimielisen ’pienen ihmisen’ yksinkertaisuuden tarkastelun. Kahden miehen hybris tai paremminkin suomalainen härkäpäisyys huipentuu Rinteennousu-kertomuksessa.

Kertomukset piirtävät kuvaa menneestä, köyhän työteliäästä arjesta. Piian poika Ville ei pääse kouluun, kun ei ole vaatteisiin varaa. Pikkumies tuumaa: ’ – Oom minä polttanna jo par vuotta ja kerra’ otin semmoset kännit, että persielle luiskaon savikkoo. Mutta ei minu viinoa tee mielen. Se loppu lyhyvee. Minu’ ol nii huono olo huommenissa, että miten semmonen kippeäm meärä pikkuseem mieheem mahtu ollenkaa. Viinoa mine hopussa ota uuvestaa.’

Murteen käyttö rajoittaa monen lukuhaluja, mutta tämän kokoelman kohdalla soisi useamman edes yrittävän. Varsin nopeasti kielen oppii kuulemaan näkemisen sijasta. Tapper on kyennyt siirtämään puheenomaisen ilmaisun nautittavaksi rytmiksi.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto