Ystävätär

Heikki Luoma on pyrkinyt sukeltamaan naisen sieluun kirjoittamalla romaanin Ystävätär. Sen päähenkilöt ovat kaikki naisia: Höynäytettävä leskirouva Salli naiseksi varttumassa olevine Maikki-tyttärineen sekä häikäilemätön kiinteistövälittäjä Raakel. Vain miehisestä mielikuvituksesta voi syntyä niin yksinkertaisen tyhmä nainen kuin Salli, joka antaa hyvällä paikalla olevan kelpo omakotitalon vaihtua ensin karmeaan kaupunkiröttelöön ja sitten tien rakentamisen alta purkutuomion saaneeseen alkeelliseen torppaan maalla. Huijauksen huipennukseksi purkumökin seinähirretkin keplotellaan ”ystävättären” bisneskumppanille.

Heikki Luoman romaani Ystävätär maistuu jonkinlaiselta väli- tai täytetyöltä. Ehkä hänen televisiolle kirjoittamistaan komediasarjoista Vain muutaman huijarin tähden ja Peräkamaripojat on jäänyt ylimääräistä hyödynnettävää? Ystävätär-romaanin leskirouva Salli on typeryydessään ja hyväuskoisuudessaan kovin ohut ja yksiulotteinen hahmo. Kiinteistövälittäjä Raakelissa on enemmän lihaa ja verta, ja hänen ystävyyteen verhottu häikäilemätön heikomman sisaren hyväksikäyttö on uskottavasti kuvattu. Raakelille kirjoitetut repliikitkin ovat luontevampia kuin Sallin suuhun laitetut. Lukiessa tulikin kiusaantunut olo juuri dialogista, joka ei aina tuntunut luontevalta. Varsinkin Sallin hihitykset ja Veikon merkilliset lausahdukset tökkivät vastaan. Se on hämmästyttävää, onhan kirjailija Luoma kirjoittanut paljon juuri näyttämölle.

Romaanin vauhdikkain ja onnistunein jakso on Raakelin ja hänen liikekumppaninsa Laineen viimeinen, saaren ostoon tähdännyt keikka. Tuntuu kuin kirjoittaja oikein nauttisi antaessaan pahan saada palkkansa hyytävän kylmällä syksyisellä järvellä ja märkänä saaressa palellen. Retken loppuhuipennus on hurja autokolari, liekit ja kuolema. Siinä on toimintaelokuvan käsikirjoituksen meininkiä.

Jotta päähenkilö Sallin elämä saataisiin jonkinlaiseen nousuun, ajelee romaanin näyttämölle traktorillaan hyväsydäminen mutta hiukan yksinkertainen peräkamarinpoka Veikko sopivasti vanhempine kavereineen. Näin saadaan mukaan rakkautta, romantiikkaa, kihlaus ja onnellinen loppu.

Viihteeksi Luoma on kai romaaninsa kirjoittanut. Kustantaja Maahengen internetsivuilla ilmoitetaan kustannuspolitiikasta: ”Maahenki Oy on kulttuurihenkinen pienkustantamo. Julkaisemme kirjallisuutta, jonka sisällöllisen ketjun muodostavat ihminen, luonto, taide ja ympäristö.” Lisäksi ilmoitetaan kustannettavan maaseudun elinvoimaisuutta tukevia julkaisuja. Jorma Luhdan upean Metsola-kuvateoksen samoin kuin Kirsi Hakalan toimittaman Suokirjan julkaiseminen ovat kiitoksen ansainneet. Onko Ystävätär viihdettä meille maalaisille? Kirjan kannen kuva on Reijo Raekallion työtä, hersyvän komea.