Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Luovuuden lähteet ja katseen valta

Osmo Kekäläinen, 6.8.2002
Henry Miller: Kosmologinen silmä s., Sammakko 2002 Kääntäjä(t): Kalle Varila

Henry Millerin tekstiantologia Kosmologinen silmä on antoisa ja avartava lukuelämys. Sen sisältämät kahdeksan ennen suomentamatonta tekstiä 1930-luvun lopulta ja 1940-luvun alusta valottavat Millerin kirjailijankuvaa kahdesta kiinnostavasta näkökulmasta. Aluksi Miller puhuu
itsestään ja sen jälkeen kirjoittaa samasta aiheesta. Molemmat näistä aspekteista ovat selkeästi erillisiä mutta kumpikin omalla tavallaan kiehtova. Niistä ilmenevät kirjoittamisen teoria ja tekniikka.

Itsestään puhuessaan Miller luo lyhyen katsauksen sen hetkisiin elämänvaiheisiinsa mutta tarkastelee ja esittelee laajemmin esteettisiä periaatteitaan, kirjallisen luomistyönsä perusteita, ehtoja ja tavoitteita. Hän tunnustaa olevansa metafyysinen kirjoittaja, jonka luomat tapahtumat ja kohtaukset luotaavat jotakin syvällisempää. Hänen tavoitteenaan on symbolien ja unien avulla luoda suurempi todellisuus. Hän puolustaa elämää, mielikuvitusta, fantasiaa ja vapautta ja vastustaa pornografiaa, rivoutta sekä erityisesti väkivaltaisia sivilisaatioita, joiden kiroaminen, herjaaminen ja tuhoaminen hänen mielestään on kirjallisuuden ensisijainen tehtävä.

Artikkelissa ”Kohtunälkä’ Millerin estetiikka täsmentyy ja saa jumalallisia piirteitä. Hänelle kirjallinen luomistapahtuma on eroottisesti ja kosmisesti latautunutta, orgaanista luomista, jossa symboloituu kirjailijan, luojajumalan, persoonallisuus ja eksistenssi. Millerin kuvailema nykytaiteilija toimii lyhyillä aallonpituuksilla, tuskin havaittavalla kohtuvärinällä, josta syntyvien kuvien avulla hän pyrkii paljastamaan asioiden salatun muodon. Tästä äärimmäisen äärellisestä kohdusta, luovuuden lähteestä, kirjailijan katsanto laajenee kosmiseen äärettömään, ja samalla hurmioitunut jumaltuntu käy niin voimakkaaksi, ettei luovan yksilön olemisessa äärellistä ja ääretöntä, aikaa ja avaruutta, syntymää ja kuolemaa olekaan.

Millerin symboleista kohtu edustaa elämää, rakkautta ja luovuutta, lihaa luiden päällä. Ilman sitä sivilisaatiot olisivat hänen mielestään pelkkiä luukasoja. Ääretöntä edustavat kosminen terminologia ja kosmiset symbolit. Tärkein näistä näyttää olevan aurinko, joka kuvastaa kirjailijaa itseään ja hänen emigroitumistaan Ranskaan. Kirjailija kokee olevansa kuin sammuvasta auringosta irtautunut massa, loimuava aurinko, jonka kiertorata alati etääntyy hedelmättömäksi ja kylmäksi käyneestä kohdusta.

Näissä visioissa artikuloituu Millerin kritiikki hengetöntä ja väkivaltaista amerikkalaista kulttuuria kohtaan mutta myös hänen itsetietoisuutensa, joka saa lisää särmää kokoelman novellimaisissa tarinoissa. Näissä hän itse toimii havaintojen tekijänä ja välittäjänä. Kirjoittaminen on hänelle jatkuvaa, pano ja syöminen sattumanvaraista. Tätä ei aivan hevillä uskoisi niiden tekstien perusteella, joissa hän kirjoittaa itsestään ja suhteestaan Ranskaan, ilotyttöihin, alkoholisteihin ja amerikkalaisiin seurapiireihin.

Tarinoissa Millerin verbaalinen tekniikka ja älyllinen piikittely pääsevät parhaiten esille. Hän harjoittaa katseen valtaa, kehittelee esimerkkejä ympäristön havainnoinnista ja tarinankertomisen taidosta, sommittelee tiukkoja tilanteita, joista hän kosmologisen silmänsä, jumalallisen katseensa, avulla riisuu kaiken arvokkuuden ja paljastaa niiden sisäisen koomisuuden. Hän kirjoittaa nasevaa ja svengaavaa dialogia, heittelee herkullisia ilkeyksiä, pilkkaa ja herjaa auktoriteetteja, itseään tärkeinä pitäviä ihmisiä, mm. seurapiiridaameja, huomauttelemalla heidän tavoistaan ja kehittelemällä alentavia kielikuvia ja vertauksia heidän olemuksestaan ja luonteestaan. Näissä henkilökuvissa sivilisaatiokritiikki konkretisoituu turhamaiseksi pinnallisuudeksi.

Sen lisäksi, että Kosmologinen silmä on mainio lukukokemus, se myös syventää Millerin aikaisemmin kovaakin keskustelua herättäneiden teosten kuten Kravun kääntöpiirin luomaa kirjailijakuvaa. Jo aiemmin Sammakko on kustantanut Millerin laatiman Rimbaud-tutkielman Salamurhaajien aika. Yhdessä nyt julkaistujen tekstien kanssa näistä alkaa muodostua kirjailijan omakuva, joka tuo esille hänen kirjallisen toimintansa virikkeet, vaikuttimet ja tavoitteet. Kosmologinen silmä on tärkeä johdatus Millerin sanataiteen ja luomistyön alkulähteille.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto