Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Vauhdikasta kyberpunk-seikkailua

Merja Leppälahti, 8.5.2015
Jaakko Markus Seppälä: Lemen 314 s., Like 2015

Jaakko Markus Seppälän esikoisromaani on lähitulevaisuuteen sijoittuva kyberpunk-seikkailu. Vauhdikas tarina pitää mukavasti otteessaan, vaikka ei varsinaisesti sisällä mitään kovin uutta.

Seppälän kuvaamassa maailmassa valtaa pitävät ylikansalliset yhtiöt ja toisaalta rikollisjengit. Teknologia on kehittynyttä ja mahdollistaa jopa ihmisen 3D-tulostuksen. Myös itsenäisesti ajattelevia tekoälyjä on kehitetty sekä armeijan että suuryritysten käyttöön. Nyt näyttää siltä, että yksi tekoäly on päättänyt ryhtyä liiankin itsenäiseksi ja karannut mukanaan suunnaton määrä tietoa.

Päähenkilö Nina toimii freelance-etsivänä, joka saa poliisilta toimeksiantoja, esimerkiksi rutiiniluontoisia kadonneiksi ilmoitettujen henkilöiden etsimistä. Seitsemäntoistavuotiaan Melindan löytäminen vaikuttaa aivan tavanomaiselta tehtävältä, mutta tytön katoaminen osoittautuukin osaksi paljon suurempaa kuviota.

Suuryritysten ja rikollisten maailma

Kyberpunkiin kuuluu tavallisesti melko kyyninen ja ihanteeton yhteiskunnan kuvaus. Valta on siirtynyt suurimmaksi osaksi valtioilta ylikansallisille yhtiöille ja arkipäivän tasolla pitkälti alamaailman rikollisille. Valvonta ulottuu lähes kaikkialle eikä oikein mikään ole täysin yksityistä.  Suuryrityksineen, tietoverkkoineen ja rikollisjärjestöineen Seppälän Soheba City on varsin tyypillinen kaupunki kyberpunk-maailmassa.

Kyberpunkissa uskotaan teknologian kehitykseen, tietotekniikkaan ja tulevaisuuden innovaatioiden tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Laajat tietoverkot ja toiminta virtuaalisissa tiloissa kuuluvat olennaisesti kyberpunk-tarinoihin, molempia myös Seppälä hyödyntää sujuvasti. Tietokonetaiturit pystyvät aivan ällistyttävillä tavoilla kaivamaan tietoja salaisista tiedostoista salasanojen ja vaativampienkin suojausten takaa. Tietojen etsiminen ja virtuaalimaailmoissa toimiminen muistuttavat tietokonepelaamista, eikä aina ei ole helppoa erottaa peliä ja todellisuutta.

Päähenkilöt ovat melko lailla yksinäisiä susia ilman henkilökohtaisia ystäviä. Ihmissuhteet ovat lähinnä työhön liittyviä kontakteja. Freelancer-etsivä Nina liikkuu aktiivisesti kaupungilla työasioissa, mutta Sonny ja Oric ovat tietokonenörttejä ja hakkereita, jotka asuvat tietokoneen ja tuolin välissä ja joilla ei varsinaisesti ole elämää koneen ulkopuolella. Ehkä kaupungissa asuu myös ns. tavallisia ihmisiä ja perheitä, mutta heitä ei kyberpunk-kertomuksissa yleensä edes mainita. Varsinaista yhteisöllisyyttä löytyy korkeintaan nuorten katujengeistä.

Korkea teknologia mahdollistaa ihmisruumiin toimintakyvyn laajentamisen äärirajojen yli kemiallisin ja teknis-fysiologisin keinoin. Aisteja ja taistelukykyä on mahdollista tehostaa monenlaisin kehoon istutettavin apuvälinein.  Niskapistokkeen kautta on mahdollista siirtää tietoa tietoverkoista suoraan aivoihin. Ninallakin on toki niskapistoke, mutta hän ei ole mikään kyborgi. Keinotekoisten parannusten sijaan hänessä on jotain muuta erityistä.

Vanhaa ja uutta

Kyberpunk-romaaneissa uskotaan vahvasti teknologian kehitykseen, tietotekniikkaan ja tulevaisuuden innovaatioiden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Vauhdikkaan juonen lisäksi Seppälän teos haastaa miettimään käsityksiä ihmisyyden peruskysymyksistä tuodessaan esiin itsenäisen tekoälyn, mahdollisuuden ihmisen kloonaukseen tai 3D-tulostukseen, monenlaista ruumiin ja mielen manipulointia ja haaveen ikuisesta elämästä.

Kyberpunkia ilmestyi erityisesti 1980-luvulla ja kyberpunk-maailmat ovat olleet suosittuja myös tietokone- ja roolipeleissä. Lemenin lukeminen tuntuukin hiukan nostalgiselta aikamatkalta menneeseen, sillä teos sisältää runsaasti tuttuja, paljon käytettyjä aineksia. Tästä huolimatta Lemen ei ole uudelleenlämmitetty Blade Runner, vaan toimii itsenäisenä tarinana, jossa sekä toiminnan että teknologian kuvaus on luontevaa ja uskottavan tuntuista. Vaikka paikoin kerronta katkeaa hiukan häiritsevästi pitkähköihin selityksiin, Seppälä onnistuu koostamaan varsin sujuvasti etenevän ja mielenkiintoisen kertomuksen. Loppuselvittelyssä aivan kaikkea ei ole kirjoitettu auki, mikä jättää mukavasti tilaa lukijan omalle mielikuvitukselle − tai mahdolliselle jatko-osalle.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto