Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Ajan ja paikan vangit

Laura Honkasalo, 11.3.2000
Jusa Peltoniemi: Täältä melkein Tokioon s., Like 1999

Jusa Peltoniemen näytelmän nimi viittaa Venäjän ja Japanin sotaan 1904-05. Jos Venäjä ei olisi hävinnyt sotaa eikä Suomi itsenäistynyt, Kokkolasta melkein Tokioon olisi samaa maata.

Näytelmä kertoo Kokkolan historiasta muutamien historiallisten henkilöiden kautta. On veljekset Friis, liikemiehiä ja suomenmielisiä, jotka suomentavat nimensä Pohjanpaloksi. On kirjailija Teuvo Pakkala, jonka hänen mesenaattinsa Tuomas Friis houkuttelee Kokkolaan. Lisäksi ovat Pakkalan ja Tuomas Friisin vaimot Agnes ja Nena sekä
lääkäri-runoilija Ernst V. Knape.

Peltoniemen näytelmä koostuu kahdestakymmenestä kohtauksesta, joista jokainen käsittelee jotakin Kokkolan historian tärkeää tapahtumaa henkilöiden repliikkien kautta. Näytelmässä ei ole varsinaista tarinaa ja sekä henkilöiden väliset suhteet että heidän luonteensa ovat alisteisia politiikalle. Vastakkain joutuvat nousukautta elävän Kokkolan liike-elämä Friisin veljesten hahmossa ja taide Pakkalan hahmossa. Friisit yrittävät saada Pakkalaa kirjoittamaan suurta pohjalaista teosta, mutta pikkukaupunki-ilmapiiri, jota kuvaillaan eritoten Agnesin suulla, tyrehdyttää luovuuden. Vastakkain ovat myös ruotsinkieliset ja suomenkieliset. Knape kirjoittaa runoelmiaan ruotsiksi samalla kun suomalaisuusaate voimistuu.

Peltoniemi on ottanut käsiteltäväkseen laajan ja hankalan kokonaisuuden. Näytelmä kattaa aikakauden vuodesta 1899 vuoteen 1939. Mukaan mahtuu paljon suuria tapauksia, joita on hieman vaikeaa ymmärtää ilman taustatietoa. Tällainen on esimerkiksi aselaiva John Graftonin ajaminen karille, mikä tosin selvitetään jälkisanoissa.

Täältä melkein Tokioon onnistuu kuitenkin kokoamaan melko taitavasti yhteen kuohuvan ajan tunnelmia. Elävä kieli tekee repliikeistä uskottavia. Tapahtumiin on ujutettu analogioita nykyaikaan. Liikemiehet ovat aina liikemiehiä ja sota tuo Kokkolan rantaan oikean neekerin. Suomi ei ole enää neitseellistä periferiaa.

Ironiset yhteydet nykyaikaan tuovat näytelmään syvyyttä. Kirjailija Pakkala, näytelmän kokonaisin henkilö, kuvastaa taiteilijana olemisen hankaluutta politiikan ja kaupanteon keskellä. Kyyninen Agnes puhuu siitä, miten vaikeaa pienen kaupungin on yrittää tehdä itsestään tärkeä, oli sitten kyse kansallisesta murroksesta tai taiteesta. Näytelmän henkilöt ovat ajan ja paikan vankeja.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto