Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Mielen puistot

Taina Teerialho, 24.10.2000
Jussi Rusko: Musta lintu puistossa s., Sanasato 2000

Mielen järkkyminen, mielensairaudesta toipuminen ja kulkeminen puistossa ovat Jussi Ruskon neljännen runokokoelman aihepiirejä. Painavaa hulluutta vyörytetään, sairaalat ja vartijahoitajat saavat monta riviä.

Suljetulla osastolla rikkoutuu televisio, ja potilaat tappelevat hoitajien kanssa illan. Potilaan ja systeemin törmäystä käsittelevät runot ovat kokoelman parhaita. Mielen tyhjyyttä abstraktisti kuvaavat tai vain vähän uutta näkökulmaa antavat runot taas ovat kokoelman heikoimpia, esimerkiksi sikermä ”Uni joka ei tule”.

Näiden ääripäiden väliin sijoittuvat sekä tekstimuodoltaan että lähtökohdiltaan mielenkiintoiset pohdinnat hulluudesta: hulluuden antamasta leimasta ja jopa vapauttavuudesta. Sikermä ”Ihmisen kuoren alla piilee toinen ihminen” pohtii minuutta ja hulluuden rajaa. Yksilöllisyys on riski, joka saa vaarallisen sävyn tasapäistävässä yhteiskunnassa. Rusko kirjoittaa mielenkiintoista ja terävää tekstiä yhteiskunnallisesta normittamisesta.

Terapian ja toipumisen raskaus sykkivät ja painavat lauseessa, joka saa väljempää ilmaisua lintujen ja puiston kautta ja mustaa ja hirtehistä tunnelmaa hulluuden pohdinnastaan. Syvä masennus, tyhjäksi käynyt sisin, pitkästyminen aikaan ja toimettomuuteen eivät ehkä tuo vallankumouksellista näkökantaa, mutta kokoelman kehityskaari kohti paranemista on positiivinen.

Terveys ei ole paranemista, runominä ei haluakaan olla samankaltainen kuin terveet – ilahduttava itsensä tunnistaminen ja omaa tietään kulkeminen antaa Musta lintu puistossa -kokoelmalle persoonallisen leiman. Suolaisen ja karvaan maku terästää elämänväsymyksen jälkeen.

Kokoelman miljöö on ihmisen sisällä, sairaalassa ja yleisessä maisemassa, joka on puisto. Vähäeleinen, paljas syksy on sekä ihmisen että kokoelman sisäistä aikaa. Ilmaisevilla yksityiskohdilla olisi saanut elämänläheisyyttä ja liikettä kokoelmaan. Aidon ja prosessin läpäisseen oloinen teos kuitenkin puhuu tärkeästä aiheesta.

Painoasun tekninen toteutus harmittaa, sillä yksi sikermistä katkeaa tyhjällä sivulla. Erikoinen ratkaisu sijoittaa toisinaan kaksi erillistä runoa samalle sivulle ei aina ole täysin onnistunut. Runot keskustelevat keskenään mutta myös selittelevät toteavuudessaan.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto