Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

“Minulla on yksi kuva”

Terhi Rannela, 28.5.2003
Kathy Page: Kasvojeni tarina (The Story of My Face) s., Karisto 2003 Kääntäjä(t): Tytti Träff

Suomalaiseen uskonlahkoon kuuluva Barbara Hern ei arvannut, mitä hänen salaisuutensa paljastumisesta seuraisi. Nainen ei voinut säilyttää valokuvaa edes kuolleesta tyttärestään kuvat täydellisesti kieltävän lahkon sisällä. Synnistä leimahti tulipalo, jonka jäljet jäävät Kathy Pagen hienon romaanin päähenkilön kasvoille.

Tuntuu merkilliseltä lukea brittiläisen kirjailijan teosta, joka sijoittuu Suomeen. Maa on kuitenkin Kathy Pagelle tuttu, sillä hän on opettanut kirjoittamista Vaasan ja Helsingin yliopistoissa. Tällä hetkellä lontoolaissyntyinen kirjailija asuu Kanadassa.

Kasvojeni tarinan tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Suomeen, fiktiiviseen Elojoen kylään, jossa 1800–luvulla vaikutti niin ikään fiktiivinen pappismies, Tuomas Envall. Kirjan päähenkilö, brittiläinen tutkija Natalie Baron, matkustaa Elojoelle kirjoittaakseen tieteellisen elämäkerran miehestä, jonka ympärille syntyi karismaattinen uskonlahko.

Envall perusti kaikenlaista kuvallista esitystä voimakkaasti vastustavan uskonsuunnan, joka levisi myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Kuvakielto aiheuttaa lahkon ulkomaalaisille jäsenille kuitenkin ongelmia. He eivät voi matkustaa Suomeen Envallin kotiseudulle, koska passissa täytyy olla valokuva. Siitä huolimatta kuvaa pidetään ikkunana, josta piru pääsee sisään.

Kasvojen arvoitus

Natalie Baronin kiinnostus Envalliin ja envallilaisuuteen ei ole täysin vilpitön. Haastatellessaan paikallisia ihmisiä ja kerätessään materiaalia Natalie palaa omaan lapsuuteensa. Lukija saa jo alkumetreillä tietää, että Natalielle on tapahtunut jokin onnettomuus, joka on tuhonnut hänen kasvonsa.

Kirjan kannessa lukijaan on selin punatukkainen, nahkatakkinen nainen. Kasvot ovat arvoitus. Täytyykin kulkea melkein 300 sivun pituinen matka, ennen kuin tarina aukeaa, ja saa tietää, mitkä tapahtumat ovat muuttaneet päähenkilön elämän. Kirjailija rakentaa taitavasti jännitystä. Klisee tai ei, kirjaa ei voi jättää sikseen – ajoittain pitkästyttävistä kuvauksistakin huolimatta – ennen kuin salaisuus on lopullisesti selvinnyt.

Kathy Page kirjoittaa intensiivisesti ja tarkkanäköisesti. Hän kuljettaa kahta tarinaa sujuvasti rinnakkain. Vaikka romaanissa on paljon henkilöitä, ne eivät tunnu paperisilta. Page on onnistunut puhaltamaan hengen persoonallisiin ja jopa piinallisiin hahmoihinsa.

Natalie Baronin tutkimuksen keskeyttävät hänen kipeät lapsuudenmuistonsa. 13-vuotias pisamanaamainen Natalie tutustuu uskonnolliseen perheeseen ja kotiutuu perheen pariin, koska oma äiti ei hänestä paljon piittaa. Nataliesta tulee kuin oma lapsi tyttärensä menettäneelle Barbaralle. Tyttö valehtelee ja keinottelee saadakseen viettää aikaa uuden perheensä kanssa. Yhdessä he lähtevät jopa kesäseuroille. Natalien ja tutkimuskohteen välillä on kytkös: ”Kummallista. Puhuessani tajuan, että olen omituisella tavalla samastunut mieheen, jota alun perin ryhdyin mustamaalaamaan.” (s. 254)

Kasvojeni tarina on jännittävä ja kiehtova romaani eksyneen ja rämäpäisen tytön kypsymisestä aikuiseksi tieteentekijäksi ja naiseksi, joka on sinut menneisyytensä kanssa. Tuntuu hienolta, ettei Natalie sano kertaakaan häpeävänsä palaneita kasvojaan. Muut ihmiset ovat niistä kiusaantuneita, ei hän itse.

Kirja osoittaa myös, että tiukka uskonnollinen yhteisö vaikuttaa peruuttamattomasti jäseniinsä. Kathy Page työntää kepin muurahaispesään kyseenalaistamalla uskonnollisen lahkon näennäisen hurskauden. Natalie Baron tekee kiinnostavaa analyysia Tuomas Envallin mahdollisesta homoseksuaalisuudesta. Johtuuko envallilaisuuden kuvakielto Raamatun lauseesta vai Tuomas Envallin pelottavasta hairahduksesta heteroseksuaalisuuden polulta, jää lukijan punnittavaksi.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto