Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Lenin on lähtenyt

Merja Leppälahti, 29.12.2020
Katri Rauanjoki: Lenin-setä ei asu enää täällä 333 s., S & S 2019

Pyramidenin kylässä Huippuvuorilla on komea Leninin patsas, mutta kylän asukkaat ovat poissa. Kylä on aikanaan ollut kukoistava hiilikaivoskylä ja yksi neuvostoajan mallikylistä. Nykyään siellä käy kesäaikaan turisteja, mutta talvella paikalla on vain muutama ihminen pitämässä paikkoja kunnossa. Vanhoja talviasukkaita ovat Mihail, Jelena, Vera ja Sergei. Yhdeksi talveksi on palkattu mukaan myös suomalainen Kiril.

Huippuvuorilla ei ole talvisin kovin paljon tekemistä. Siellä on kylmää ja yksinäistä. Lisäksi siellä on jääkarhuja, joten ulkona liikkuessa on pidettävä kivääri mukana ja oltava koko ajan varuillaan. Paikka on siis mitä sopivin itsetutkiskeluun. Omat mausteensa kertomukseen tuovat venäläisyys, tarinat ja salaisuudet sekä Huippuvuorten talvinen kylmyys.

 

Mies etsii itseään

Katri Rauanjoen romaani Lenin-setä ei asu enää täällä (2019) päähenkilö Kiril on äskettäin eronnut suomalainen mies. Hänen isänsä oli ollut venäläinen, joten hän on oppinut puhumaan äidinkielenään molempia kieliä. Kirilille ovat kielen lisäksi tuttuja monet venäläiset tavat, osa jo kotoa, osa opiskeluajoilta Pietarista. Isän äiti oli asunut naapurissa, hänen luonaan oli ollut ikoni, samovaari, liinat ja koristeet. Insinööriopinnotkin Kiril on suorittanut Pietarissa.

Kouluaikana Kiril on ollut Karri. Koulussa hän ei vahingossakaan puhunut venäjää edes siskonsa kanssa, muutenkin tarpeeksi usein sai kuulla ryssäksi haukkumista. Kirilin juuret vievät kahteen suuntaan, mutta alkoholisoituneeseen venäläiseen isään oli vaikea samastua. Talven viettäminen venäjänkielisessä yhteisössä on askel kohti omia juuria.

Työpöydän virkaa tekevällä tuolilla oli harmaaksi naarmuuntunut vesilasi. Sashan jättämät kirjat olivat sen vieressä kaltevassa pinossa. Niistä ensimmäinen oli ohut, mutta tuntui painavalta kädessäni. En ollut lukenut vuosikausiin venäjäksi muuta kuin teknistä sanastoa. Avasin kirjan varovasti.
Jo romaanin aloitus oli hankala ja vaikea taltutettava kuin pahantuulinen vetojuhta. Ääneen lukeminen auttoi.
− ”Vaunuissa istui herrasmies”, kuiskasin.
Kirjassa menisi koko talvi. (s. 76.)

Kirilillä on takanaan epäonnistunut avioliitto. Vaimo, Karoliina, tiesi mitä halusi, mutta Kiril ei ollut osannut sopeutua samaan. Ratkaisevin oli ollut kysymys lapsista. Jo seurustelun alussa Kiril oli kertonut, ettei halunnut omia lapsia, mutta Karoliinalle oikeaan perheeseen kuuluivat lapset eikä hän jaksanut ymmärtää miehen vastustusta.

Karoliinasta olisi tullut kylän paras lypsäjä. Ja suurperheen äiti, insinööri, uuden ajan nainen. Hänen tiukkailmeinen kuvansa löytyisi taatusti arkistokirjasta, dokumenttielokuvassa hän heiluttaisi huivia kaivokseen matkaavalle komealle miehelleen. Uuden ajan nainen, joka oli täsmälleen kuin muutkin, täsmälleen kuin kaikki aiemmin. Hän olisi halunnut juuri niitä asioita, joita hänen haluttiin haluavan. (s. 188.)

Kirilin mielessä on myös Irina, jolta hän romaanin edetessä saa yllättäen sähköpostia. Kiril oli ollut mielettömän rakastunut Irinaan kaksikymmentä vuotta sitten Pietarissa, mutta suhde oli jäänyt Irinan puolelta vain lämpimäksi ystävyydeksi. Irina oli ollut balettitanssija, mutta aiemmin murtuneen polvensa takia hän ei ollut koskaan tarpeeksi hyvä tähtiosiin. Kaikki miehet rakastavat Irinaa, mutta hän ei valitse heistä ketään. Irina ei usko mihinkään, ei rakkauteen eikä Leniniin.

Kaikkiin rakennuksiin Kirilillä ei ole lupaa mennä. Joitain asioita hänen ei kuulu tietää. Pyramidenilla on salaisuuksia.

Salaisuuksia

Jokaisella Pyramidenin talviasukkaalla on oma pikku makuuhuoneensa entisessä autotallissa. Se on paikan lämpimin rakennus, koska koko kylän lämmityksestä huolehtiva hiilikattila on suoraan huoneiden alapuolella. Muualla pidetään tarkoituksella yllä vain peruslämpöä, etteivät putket jäätyisi. Niin kauan kuin hiukankin tarkenee, Kiril tutkii kylän rakennuksia ja nukkuu makuupussissaan joka yö eri huoneessa.

Asunnoista on lähdetty nopeasti, tavarat ovat jääneet taakse. Monissa paikoissa vain pölykerros kertoo, että asukkaat ovat olleet poissa jo jonkin aikaa. Kiril tarkastelee huoneita ja tavaroita muistellen samalla oman lapsuutensa venäläistä osaa. Hän löytää tavaroita, jotka ovat hänelle tuttuja lapsuudesta.

Jokaiseksi yöksi etsin uuden yöpaikan, josta aamulla taas raahautua hotelliin aamiaiselle. Päivisin olin miesten apuna. Usein apuni oli ennemminkin asioihin sekaantumista, sotkemista. Siltä ainakin tuntui, kun Mihail muristen selitti minulle yksinkertaisen hiililämmittimen mekanismia ja tarkisti putket tarkistukseni jälkeen. Tai kun Sergei laudoitti ikkunoita ja sain seisoa toimettomana vieressä. Koko paikan ylläpidon hoitaisi yksi ihminen, työtä oli niin vähän.
Mutta kuka kestäisi täällä yksin. (s. 121)

Päällisin puolin kylässä kaikki sujuu rutiinilla. Arki on pientä puuhailua, yhdessä istumista, rupattelua. Määräpäivinä Mihail tai Kiril etsiytyy paikkaan, jossa internet-yhteys toimii, lähettääkseen raportin. Määräpäivinä helikopteri tuo heille ruokatarvikepaketin. Mutta on muutakin. Kaikkiin rakennuksiin Kirilillä ei ole lupaa mennä. Joitain asioita hänen ei kuulu tietää. Pyramidenilla on salaisuuksia.

Toisaalta Kiril itsekin kokee asioita, joita ei suurin surminkaan kertoisi muille asukkaille:

Käännyin kuullessani rapinaa. Pöydän ääressä touhusi tuttu hahmo. Vladimir-setä sytytti vapisevin käsin tupakkaa ja yski nautinnollisesti. Hän ei ollut vanhentunut päivääkään viisitoista vuotta sitten sattuneen kuolemansa jälkeen. (s. 67.)

Ensitapaamisen jälkeen Vladimir-setä kuljeskeleekin Kirilin mukana ympäri Pyramidenia ja kommentoi happamasti hänen toimiaan. Lisäksi Kiril näkee vilahduksia sinipukuisesta naisesta, jollaista kylässä ei pitäisi olla.

 

Maagista pohjoista kerrontaa

Katri Rauanjoen kolmas romaani Lenin-setä ei asu enää täällä on monitasoinen kertomus itsensä ja oman paikkansa etsimisestä, rakkaudesta, yksinäisyydestä. Romaanissa on myös maagisen realismin piirteitä. Rinnan Kirilin tarinan kanssa kulkee myös vähitellen selvemmin hahmottuva, aiemmin kylässä asuneen nuoren naisen juonikulku.

Kokonaisuuden kannalta on tärkeää, että venäjä on Kirilin toinen äidinkieli – muutenhan hänen olisi ollut mahdotonta saada töitä venäläisten Pyramiden-kylästä. Kylän arjen kuvaus on yhtä aikaa tuttua ja vierasta; Huippuvuorten eksotiikka, Venäjä ja venäläisyys ovat osa teoksen viehätystä.

 

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto