”Mirja halasi puuta ja kuvitteli, että se on poika. Pihka tarttui puseron rinnuksiin. Ei se lähtenyt pesussa eikä äiti suostunut ompelemaan uutta. Mitä sitä saaressa hienostelemaan. Laumassa ei omia arvosteltu.”

Maria Peura (s. 1970 Pellossa) on tullut tunnetuksi kirjailijana, joka käsittelee vaikeita ja rankkoja aiheita mestarillisen ilmaisuvoimaisella kielellä. Esikoisromaani On rakkautes ääretön (Tammi 2001) käsitteli insestiä pikkutytön ja häntä hyväksikäyttävän ukin näkökulmista. Toinen teos

Jaa artikkeli: