Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Kevyempää elämää

Nina Vuolio, 14.2.2002
Markku Turunen: Vettä kevyempää s., Gummerus 2001

Elämä niin kuin se on. Markku Turusen Vettä kevyempää tuo esille yhden kesän tavallisten savonlinnalaisten ihmisten elämästä. Jo nimestä voi päätellä kirjan luonteen. Kevyesti vakavista asioista. Hauskasti elämän pienistä ja suurista ongelmista.

Pääosaa esittävät savonlinnalaisveljekset Dörtsi, Köpi ja Leevi. Dörtsillä on ongelma: Hän on sairaalassa, ja jonkun pitäisi pitää huolta salakuljetutusta pirtulastista. Köpi saa tämän vaativan tehtävän vaivoikseen, vaikka vaimokin on juuri jättänyt. Lisää väriä tarinaan tuovat Helsingistä saapuvat Leevi ja hänen työkaverinsa Anssi. Heidän missionaan on käydä tekemässä fiktiivinen dokumentti paikallisesta kylähullusta. Näillä eväillä soppa on valmis. Miksi raivoraitis poliisi ajaa auton ojaan ja partnerinsa sairaalaan? Mitä tapahtuu kovia kokeneelle pultsarille ja hänen koiralleen? Miksi kylähullu Niilo lopetti lastentarhanopettajan hommat?

Näihin kysymyksiin Vettä kevyempää vastaa. Samoin se vastaa myös moniin muihin kysymyksiin, joita elämässä tulee vastaan.

Markku Turunen (s.1952) on väkevä suomalainen kirjailija. Hän kirjoittaa tavallisista asioista epätavallisen hilpeästi. Varsinkin Vettä kevyemmässä tämä tulee ihailtavasti esille. Turunen on syntynyt Suonenjoella ja työskennellyt useissa eri ammateissa. Tämän huomaa hänen kerronnastaan; kuvaukset mm. rakennustyömaasta vakuuttavat vähemmänkin asiaa tuntevan.

Vettä kevyempää loppuu onnellisesti, vaikka kirjan alkuasetelmat eivät annakaan aihetta näin olettaa. Elämä palaa takaisin tututtuihin uomiinsa, joista se ehkä taas joskus lähtee puroilemaan, ehkä ei. Toivottavasti ei. Kovin monta kertaa elämän aikana ei jaksa pettää, jättää ja piilottaa pirtulastia. Tarina kiertää kehän, palaa takaisin alkuun ja jää odottelemaan mahdollisuutta synnyttää taas uutta.

Ansioiksi voi lukea rehellisen ja avoimen kerronnan, mutta jotain jää kuitenkin puuttumaan. Juoni itsessään ei ole tarpeeksi kiinnostava viedäkseen mukanaan. Kirjan luettuani jäi outo olo: Mitä sitten? Mitä merkitystä tällä kirjalla oli minulle? Mitä sain tästä kirjasta? Minä en saanut siitä tarpeeksi. Ehkä keveys meni liikaa asian edelle ja kirja jäi liian laimeaksi.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto