Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Hipaisu Sisiliaa

Anu Rinkinen, 21.7.2001
Matti Särkkä: Taormina rakastettuni s., Enostone 2001

Matti Särkkä on kirjoittanut matkakirjan sisilialaisesta kaupungista Taorminasta. Kustantamona on hänen oma Vesa Niinikankaan kanssa luotsaamansa turkulainen pienkustantamo Enostone. Vaikka ’Taormina rakastettuni’ on syntynyt rakkaudesta sisilialaiseen kulttuuriin, jättää se hieman laimean vaikutelman. Runsasta aihetta ei ole maltettu käsitellä laitoja ja pohjia myöten. Teoksen lehdiltä välittyy silti syvä ja vilpitön halu saada lukija rakastumaan Taorminaan niin kuin moni taiteilija Särkkää ennen. Itse Goethe ylisti teoksessaan Italian matka kaupunkia ’palasena Paratiisia’. Anna Ahmatova kävi kaupungissa noutamassa Etna-Taormina –palkinnon vain kaksi vuotta ennen kuolemaansa. Teoksen kirjallisuushistoriallinen anti onkin sen mielenkiintoisimpia puolia.

Kerrontaa rytmittävät Särkän omat runot ja valokuvat, jotka tuntuvat tyypillisiltä matkalaisen tuotoksilta; ympäröivä ihanuus vaatii päästä tulkituksi luovassa mielessä, mutta tulos jää aina jotenkin riittämättömän tuntuiseksi. Surullista mutta tuttua.

Kertojan turisti-hahmoon on kyllä helppo samastua, ja erilaiset kommelluksenomaiset pikkuepisodit tuovat jännitettä kerrontaan. Ja kukapa Italia-fani ei hymyilisi Fellini-tarinalle; eivätkö kaikki olekin saaneet italian kieleen ensi kosketuksen juuri Fellinin elokuvista? Hyvin salaperäiseksi kuitenkin jää muuan penkki Taorminan yleisessä puutarhassa Giardino Pubblicossa, josta on myös kuva kirjan kannessa. Penkillä on hyvin ilmeisesti jokin erityismerkitys kertojalle, sillä hän kuvailee sitä aivan kirjan ensilehdillä ja palaa siihen vielä myöhemmin. Silti missään vaiheessa lukija ei saa tietää, miksi juuri tuo penkki on kertojalle niin tärkeä. Tämä saattaa olla tietoista salaperäisyyttä, lainattua ’sisilialaisuutta’, mutta nyt se vain ärsytti; penkin tarina olisi ehkä kuitenkin ollut kertomisen arvoinen.

Kirjanen sisältää joitakin osuvia huomioita Sisiliasta, kuten sen, kuinka Salvatore Quasimodon syntymäkaupunki on vain hieman muuttunut nobel-runoilijan lapsuudesta, sillä ’ei sadassa vuodessa mitään ihmeellistä pääse tapahtumaan. Ei ainakaan Sisiliassa’. Toisaalta tämä, ja jotkin mafiaan viittaavat kommentit jäävät vain raapaisuiksi; lisää tietoa ja selityksiä olisi kaivattu.

Teoksen loppuosassa on ikään kuin täydennyksenä pieni tietopaketti Sisilian ja etenkin Taorminan historiasta, kulttuurista ja joistakin nähtävyyksistä. Tämä tulee kyllä tarpeeseen, sillä alkuosa, jossa kirjailija kuvaa minäkertojan kokemuksia Taorminassa, vilisee paikannimiä joita läheskään aina ei varusteta selityksin. Italiaa taitamattoman lukijan on mahdotonta tietää, onko kertojan kahvilasta mukaansa ottama ’tuore Corriera della Sera’ todella iltapäivälehti, kun se yhtä hyvin näin kerrottuna voisi olla leivos. Myös oikolukua olisi tarvittu italiankielisissä sanoissa; kirjoitusvirheet tuottavat paikoitellen tahatonta komiikkaa.

Historiallisten tietojen suhteen kannattaa aina olla tarkka; kreikkalaiset eivät esimerkiksi perustaneet Gelaa, vaan Terranuovan, jonka nimeksi vasta paljon myöhemmin ja monien uudelleenrakentamisten jälkeen tuli Gela.

Kaiken kaikkiaan Taormina – rakastettuni varmasti onnistuu tehtävässään; saa lukijan kiinnostumaan Taormina-nimisestä sisilialaisesta kaupungista, hankkimaan siitä lisää tietoa ja kenties myös matkustamaan sinne. (Onhan meidän iki-oma Sylvian joululaulummekin kirjoitettu juuri Taorminan innoittamana.) Silti kirjassa olisi ollut ainesta enempään; tuntuu että kustantajalle on tullut liian kiire kirjan ulossaannissa.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto