Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Puhetta erilaisuudesta

Petri Tonteri, 16.1.2004
Mikko Lehtonen, Olli Löytty: Erilaisuus s., Vastapaino 2003

Mikko Lehtosen ja Olli Löytyn toimittamassa artikkelikokoelmassa Erilaisuus pohditaan monikulttuurisuutta, erilaisuutta ja erilaisuuden kohtaamista. Aihetta lähestytään liikkumisen ja paikallisuuden kautta. Esseissä pohditaan myös tapoja kuvata kulttuureja. Teoksessa kehitetään vaihtoehtoisia tapoja suhtautua kulttuureihin ja niiden välisiin suhteisiin sekä problematisoidaan kulttuuriin, identiteettiin ja paikallisuuteen liittyviä perinteisiä ajatuksia. Esiin nousee globalisoituminen ja sen synnyttämä pelko oman kulttuurin katoamisesta. Artikkelikokoelma on harkittu kokonaisuus, jossa erilaisista lähtökohdista syntyneet tekstit ristivalottavat yhteisiä teemoja.

Juurettomuutta globalisaation kurimuksessa

Teoksen aloittava Hans Magnus Enzensbergerin essee koostuu 33 lyhyestä kirjoitelmasta. Fragmentoitunut käsittelytapa mahdollistaa sen, että kirjoittaja voi pyrähtää moniin suuntiin. Hän pohtii muun muassa muukalaisvihaa ja median roolia kulttuurien välisissä suhteissa. Keskeisiksi teemoiksi nousevat ihmisten liikkuminen ja sitä seuraavat kohtaamiset.

Doreen Massey lähestyy aihetta yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta. Hän pohtii paikka-käsitettä ja sitä, miten globalisoituminen vaikuttaa ajatuksiimme paikasta. Yleisen käsityksen mukaan paikoilla on oma ominaisluonteensa, ja monille paikka voi olla identiteetin lähde. Näitä ajatuksia Massey kyseenalaistaa. Hän osoittaa, etteivät paikat ole poikkeuksetta homogeenisia ja että niissä on usein monenlaisia ryhmiä, joilla on puolestaan erilaisia suhteita maailmaan. Massey kysyykin, onko mielekästä puhua paikasta erityisenä puhtaan identiteetin lähteenä. Yksiaineksisiin yhteisöihin ei Masseyn mukaan ole paluuta, joten meidän tulisi hyväksyä yhteyksien eri tavoin kyllästämä maailma.

Stuart Hall hahmottelee artikkelissaan kulttuurisen kehityksen päälinjoja ja globalisoitumisen synnyttämiä jännitteitä. Hänen mukaansa kulttuurit koostuvat eroista, yhtäläisyyksistä ja muutoksesta, eikä kyse ole yhtenäisestä kokonaisuudesta, jollaisena kansallinen kulttuuri pyritään esittämään. Hall hahmottelee uudenlaista kulttuurikäsitystä. Tähän kuuluu kulttuurinen identiteetti, joka on valmis ottamaan vaikutteita ja olemaan yhtä aikaa sekä samanlainen että erilainen kuin valtakulttuuri. Identiteetillä voi olla monia kuvitteellisia ”koteja” ja se on vailla yhtä alkuperäistä kotimaata. Kyse on eräänlaisesta joustavasta juurettomuudesta, jossa yksilöt eivät ole sidottuja yhteen tienooseen.

Toisen kuvat

Kirjan toisessa osiossa olennaista ei ole vain se, miten asiat ovat, vaan myös se, miten asiat esitetään mediassa. Tähän representaatioiden maailmaan uppoutuu John Fiske, joka kartoittaa esseessään, kuinka kulttuurit käyttävät erilaisia esityksiä vallan välineinä. Fiske havainnollistaa ajatuksiaan monenlaisin esimerkein: hän analysoi televisiouutista, romaanikatkelmaa, Rodney Kingin tapausta ja karttoja.

David Morley tutkii kirjoituksessaan mediakulutusta ja sitä, miten koti, paikka, kuuluminen erilaisiin tiloihin sekä identiteetit muuttuvat globalisoituvassa maailmassa. Hän pohtii erityisesti linkityksiä, joita media tuo kotiin. Kiinnostavaa muun muassa median esityksissä on se, miten yhteisöllisyyttä luodaan. Ketkä määritellään osaksi yhteisöä ja ketkä sen ulkopuolelle?

Viimeisessä osuudessa hahmotetaan vaihtoehtoja nykytilanteelle. Sara Ahmed tarkastelee artikkelissaan pelkoa. Hän ottaa esimerkikseen syyskuun 11. päivän tapahtumat, jotka tulkittiin pyrkimykseksi rajoittaa länsimaalaisten liikkuvuutta. Terrori-iskun jälkeen Yhdysvalloissa annettiin ohje jatkaa jokapäiväistä elämää, matkustaa ja kuluttaa. Kiinnostavaa on se, että joidenkin halutaan liikkuvan ja toisten liikkuvuutta pyritään rajoittamaan. Tämä näkyy turvapaikanhakijoita koskevan lainsäädännön kiristämisenä, koska heidät nähdään mahdollisina terroristeina. Essee havainnollistaa tapaa, jolla pelkoa käytetään erottautumiseen muista.

Ulf Hannerz käsittelee osuudessaan tapoja, joilla kulttuurien kohtaamisesta puhutaan. Hän peräänkuuluttaa kulttuurikäsitystä, jossa painoarvo on toimijuudella. Kulttuuri ei ole muuttumaton, lainomainen järjestelmä, jonka alaisia ihmiset ovat. Hannerzin mukaan on tärkeää tiedostaa kulttuurin muuttuvaisuus ja se, että ihmiset ovat tiedostavia toimijoita ja vuorovaikutuksessa kulttuuriympäristönsä kanssa. Hän kannustaa kulttuurin tutkijoita osallistumaan julkisuudessa käytävään kulttuurikeskusteluun. Tutkijoiden tulisi osaltaan tukea rakentavaa toimintaa ja torjua pelon lietsontaa tai kulttuurien romantisoivaa ihailua.

Teoksen viimeisessä artikkelissa Stuart Hall käy läpi monikulttuurisuus- ja monikulttuurinen-käsitettä. Lisäksi hän erittelee vaikutuksia, joita monikulttuurisuudella on. Ajan saatossa monikulttuurisuus on kokenut monenlaisia muutoksia. Muutosten seuraus on ollut esimerkiksi epäsymmetrinen globaali valtajärjestelmä, jossa hallitsijana on ”ensimmäinen maailma”. Tähän
järjestelmään kuuluvat vapaakauppa ja pääomien vapaa liikkuvuus. Pääosassa ovat läntiset intressit ja mallit sekä se, miten paikalliskulttuurit selviytyvät muutospaineista.

Samanarvoinen erilainen

Kirjan kantavana ajatuksena on, että kulttuureja ei tule hierarkisoida. Muutamat määrittelyt teoksessa ovat hieman ristiriidassa tämän ajatuksen kanssa. Massey määrittelee esseessään Lontoon olevan ”keskellä ensimmäistä maailmaa” ja Hall kertoo, että Iso-Britannia, Saksa, Ranska, Espanja ja Italia ovat ”modernin Euroopan sydämessä”. Näiden määrittelyjen voi tulkita sulkevan useampiakin valtioita jonnekin takapajulaan.

Vaikka teos purkaa onnistuneesti kaavamaisia ajattelutapoja, osoittavat tällaiset lipsahdukset erilaisten erontekojen salakavaluuden. Tietyt arvostelmat ja tyypittelyt siirtyvät petollisen luontevasti representaatiosta toiseen. Pientä huomauttamista on jäänyt henkilöhakemistoon. Se ei ole täysin johdonmukainen; sivunumeroissa on muutamia virheitä ja joitain nimiä puuttuu.

Teoksessa pyöritetään mittavaa käsitemäärää, mutta esitystavaltaan kirja tasapainoilee onnistuneesti teorian ja konkretian kanssa. Rakentavaksi lähtökohdaksi esitetään ksenosofia eli vierasta koskeva viisaus, johon kuuluu arkisten käytäntöjen löytäminen ongelmatilanteissakin ja erilaisuuden hyväksyminen osana elämää.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto