Naali kulki tundran halki

Jos minulla olisi valta, Petter Sairasen romaani Naali kulki tundran halki olisi ollut tämänvuotiseen Finlandia-palkintokisan loppusuoralla. Niin väkevästi ja viisaasti se käsittelee nenetsipojan elämänkaaren kautta ihmiselämän peruskysymyksiä, perheen ja suvun turvaa, ihmisenä elämisen oikeutta, sotaa, luonnon tuhoisaa hyväksikäyttöä, taidetta.

Rakenteeltaan romaani jakautuu seitsemään vihkoon, joiden alussa on esipuhe luvun sisällöstä. Samantapaista ratkaisua Sairanen käytti ansiokkaassa esikoisromaanissaan Sähköllä valaistu talo (Art House 1989), jossa hän kulki lämpimistä lapsuusmuisteluista yksinäisen rajavartijan hurjien luontovaellusten kautta opiskelemaan Helsinkiin. Kirjasta ilmestyi tänä vuonna toinen painos. Romaanissa Tulen valopiiri (Art House1995) puhuu voimallisesti Sairasen henkilökohtainen etiikka ja moraali suhteessa elämään ja luontoon. Seuraavina vuosina hän on Taideteollisen korkeakoulu dramaturgian osaston koulimana kirjoittanut pari kuunnelmaa radiolle sekä näytelmän ja elokuvakäsikirjoituksen yhdessä Kai Lehtisen kanssa.

Naali kulki tundran halki alkaa Jamalin niemimaan tundralta Siperiasta, Maan Äärestä.. Nimieläin naali on yhä harvinaistuva turkisnisäkäs, lumenvalkoisessa talviturkissaan hätkähdyttävän kaunis. Nenetseille se on myös pyhä eläin. Päähenkilö Aivanilla on sieluneläimenään naali. Se edustaa hänen nenetsi-identiteettiään, joka kulkee hänen mukanaan läpi elämän. Naali kantaa luontoon ja sen uhkiin liityviä merkityksiä, paimentolaisen vaelluksen mieltä ja välttämättömyyttä.

Tarinan alussa Aivan on pieni poika, jonka perhe tuhoutuu kansanvihollisina Stalinin jälkeisen ajan sortopolittikan ja pakkokollektivisoinnin jalkoihin. Hänet poimitaan tanskalaiseen purjealukseen, ja romaanin tapahtumat sijoittuvatkin pääosin Tanskaan. Monien sisäkkäisten tarinoiden kautta kuljetaan ympäri maanpiirin aina amerikkalaisesta hippiyhteisöstä maailman kriisipesäkkeisiin Tsernobyliä myöten.

Kerrontatavan sadunomaisuus, kansansadun logiikka, jolla Sairanen liikoja selittämättä nopein kääntein kuljettaa juonta läpi vuosikymmenten viime vuosisadan alkupuolelta nykypäivään, on kerronnan viehättävimpiä piirteitä. Teksti paljastaa myös huolellisen perehtymisen arktisiin alueisiin ja niiden elämään ennen ja nyt. Toisen maailmansodan tapahtumat ja niihin johtanut politiikka Euroopassa kirjailijan on täytynyt selvittää perin juurin, samoin Stalinin jälkeisen ajan sortopolitiikka pakkokollektivisointeineen. Purjehtiminen, meren paimentolaisuus, on tärkeässä osassa. Siitä Sairanen kirjoittaa intohimoisesti ja asiansa halliten.

Naali kulki tundran halki tutkii kiehtovasti muistia, jopa ylisukupolvista muistia, samoin perimän merkitystä. Muisti ei ole vain ajatuksissa vaan myös käsissä. Vanha Aivan on kehittynyt veneenveistäjästä puuta muovaavaksi taiteilijaksi, jonka kädet muistavat. ”Ja sitten myöhemmin kun hän pääsi veistämään meren, tundran ja avaruuden maailmoja, tuli avara näky häneen ja hän veisti sen mukaan näkymättömät näkyville. — Kaikki ihmisen tieto ja taito, kaikki taide ja tiede ovat olemassaolon pohdiskelua.”

Sairasen käyttämä kieli on oma lukunsa. Se puhaltaa kuin tuuli purjeisiin, ryöppyää purona, toistot ovat kuin maininkien vyöry rantahiekkaan. Kerronta on lukijalle vaativaa, mutta ei kaikesta pidä päästäkään helpolla. Luulenpa, että Sairanen on perehtynyt nenetsikielen rakenteeseen ja ilmaisutapaan, niin omanlaistaan on päähenkilön ajattelu ja puhe. Siinä on läsnä samanaikaisesti mennyt ja nykyinen, läsnäoleva ja kaukainen. ”Eikä hän ole yksin, sillä hän asuu olemassaolossa yhdessä kaiken sen kanssa, mikä olemassa on.” Ehkä kirjailijan oppaana on ollut romaanin tapahtumissakin mukana oleva tutkimusmatkailija Toivo Lehtisalo (1887–1962), joka matkojensa ansiosta taisi tundranenetsien kieltä ja julkaisi tutkimuksiaan. Ainakin Sairasen eläytyminen luonnonkansan elämänkäsitykseen on vaikuttava.

Sairasen tekstissä mieltä lämmittää perheen sisäisen rakkauden ja lähimmäisistä huolehtimisen kuvaus. Mielellään lukee myös mystisen kaunista luontokuvausta. Naali kulki tundran halki on myös puheenvuoro totalitarismia ja sotaa vastaan. Sairasen koko tuotannossa on ollut punaisena lankana huoli ympäristön tilasta. Joskus se yltyy jopa raivoksi ihmisen tyhmyyden vuoksi. Uusimmassa romaanissa huoli luonnosta koskettaa kipeästi alkuperäiskansojen olemassaolon oikeutta.